keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Puolimaratonohjelmassa kympin testilenkki

Puolimaratonohjelma: edennyt suunnitellusti. Check.
Puolimaratoniin aikaa: tasan kuukausi. Check.
VK-lenkit: sujuneet tavoiteaikaan. Check.
Polvi-, selkä-, päävaivat: pysyneet poissa. Check.
Juoksukunto: nousujohteinen. Check.
Vireystila: virkeä. Check.
Kello, vaatteet, varusteet: toimivat. Check.
Säätila: aurinkoinen, tuuleton, lämpötila +32. Juuh okei.

Kesän mittaan vk-lenkit ovat edenneet suunnitellusti ja ohjelman mukaan vuorossa oli 10 testilenkki. Puolimaratoniin on tänään aikaa tasan kuukausi, joten ajankohta juosta testilenkki oli optimaalinen. Kaikki oli muutenkin kunnossa, mutta kyllähän tuo päälle kolmenkympin helle toi melkoisia kysymysmerkkejä testijuoksuun. En kuitenkaan nähnyt syytä siirtää juoksua, sillä tätä samaa keliä on luvattu pitkälle ensi viikkoon. Lisäksi olen nyt mielestäni sopeutunut mainiosti helteeseen. Lenkillä voisin vauhdin lisäksi testata myös helteensietokykyä.


Lähdin juoksemaan samaa vauhtia kuin muillakin vk-lenkeillä, eli tasaisia 5:30 kilometrejä. Olen juossut kovavauhtisen kympin viimeksi 4 vuotta sitten ja silloinkin kyseessä oli puolikkaalle valmistava treeni. Vuonna 2014 kirjoitin juoksupäiväkirjaan testilenkistä näin: "Tarkoituksenani oli juosta tasaisia 5:30 kilometrejä ja ehkä kiristää hiukan viimeisille kilometreille. Ajattelin, että pystyisin kyllä juoksemaan kympin 55 minuuttiin. Mutta höh ja pöh, ei mennyt. Alkuun vauhtien kanssa oli hiukan poukkoilua, ja juoksin pari kilometriä turhankin nopeasti. Neljästä kahdeksaan kilometriin oli reitillä jonkun verran mäkiä, ja noilla kilometreillä jäin jatkuvasti lisää aikatavoitteestani. En vain jaksanut pusertaa, juoksuasento ei oikein pysynyt hyvänä ja hyydyin ylämäissä." Juoksin tuolloin testilenkin aikaan 55:20, ja olin pettynyt, koska jäin tavoiteajasta 20 sekuntia. :D No, tuolloin puolimaraton meni kuitenkin ennätysaikaan.

Tällä kertaa testilenkistä ei ole juurikaan muistikuvia tai kummempaa kerrottavaa. Koko ajan oli kuuma, mutta ekan kilometrin tukkoisuuden jälkeen juoksu alkoi kulkea. Mukana oli vettä ja päällä mahdollisimman vähän. Kuumuus alkoi kuitenkin viedä voimia puolimatkasta lähtien, ja kilometrivauhdit hidastuivat tavoitteesta. Pää olisi juossut lujempaa, mutta jalat eivät pysyneet mukana. Hiki valui ja olin aivan läkähtymispisteessä, enkä vain saanut tossua toisen eteen ihan sitä vauhtia kuin olin ajatellut. Kasin jälkeen mietin jo leikin keskeyttämistä, mutta sisuunnuin moisista ajatuksista ja pinnistelin kympin kasaan. Loppuaika 55:09! Jälkeenpäin naureskelin minut tien poskesta kyytiinsä poimineelle siskolle, että miten voi jäädä tavoiteajasta kymmenen sekuntia, kun matkaa oli kuitenkin kymmenen kilometriä!


Aika on epävirallinen kympin enkkani. Olen ihan varma, että jos olisin jossain tapahtumassa juossut, olisin päässyt alle 55 minuutin. Mutta nyt annoin itseni hyytyä helteeseen, tosin vain ihan hiukkasen. Koska olen edes jossain kehittynyt neljässä vuodessa, en ollut pettynyt, vaan hyvilläni siitä, että tällaisessa kelissä pystyin noin hyvään aikaan. Juoksun jälkeen olo oli ihan hyvä, ja loppupäivä menikin rattoisasti rannalla. Helle ei siis mitenkään vienyt tilttiin, ja siihenkin olen tyytyväinen. Testijuoksu kertoi, että olen oikealla tiellä kohti Paavon puolikasta!

2 kommenttia:

  1. Hienosti meni, helteessä on raskasta! Oon miettinyt niin monesti tuota samaa, että miten voi olla sekunnit tiukassa pitkillä matkoilla. :D Tsemppiä viimeistelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavoiteajasta jääminen sekunti per kilometri kuulostaa niin vähältä, että tuntuu naurettavalta ettei sitä saa kirittyä kiinni. Vaikka toki ero tavoitteeseen olisi paljon suurempi, jos ei jo olisi kirinyt tuohonkin...

      Kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...