Koiran kanssa juoksemassa

Viikonloppuna pääsin koiranhoitohommin ja samalla kokeilemaan myös juoksua koiran kanssa. Kingi on 2-vuotias appenzellinpaimenkoira, jonka omistaja on tosi aktiivinen koiran kanssa harrastaja. Kingin kanssa käydään ties missä toiminnassa, joiden nimiä en edes muista. Omistaja myös pyöräilee, hiihtää ja juoksee koiran kanssa, ja itse sain ohjeeksi, että voin tehdä Kingin kanssa ihan niin pitkän lenkin kuin vain itse jaksan!

Joten ei kun tuumasta toimeen! Koska koira on vasta parivuotias, ei sen kanssa ole vielä kovin paljoa käyty juoksemassa, joten kulku ei tullut vielä selkärangasta. Välillä sain kiskoa hauvelia lumipenkasta milloin minkäkin kiinnostavan hajun perästä. Mutta toisinaan Kingi paineli nätisti edellä ja minä yritin räpiköidä perässä. Ja sitten taas kesken vauhdikkaan juoksun koira keksikin alkaa piehtaroimaan lumessa! :) Mitenkään ryppyotsaisesti ei lenkille tietenkään lähdetty, vaan tarkoituksena oli, että sekä minulla että koiralla olisi hauskaa. Alkulenkistä annoin koiran haistella ja merkkailla tiheään tahtiin, mutta parin kilometrin jälkeen tavoitteena oli, ettei koira liikoja haistelisi, vaan että painelisimme menemään hölkäten. Koira on kävelylenkeillä tottunut kulkemaan vierellä, mutta omistaja on vähitellen alkanut opettaa sille canicrossia eli koirajuoksua, jossa koira kirmaa edellä valjaissa, ja juoksuvyöllä varustettu ihminen tulee joustohihnan päässä perässä, jolloin koira saa vetää. Lisätietoja canicrossista löytyy mm. täältä.

Me teimme Kingin kanssa lauantaina 10 kilometrin lenkin, joka kulki enimmäkseen hiekkateitä ja poikkesi pari kertaa myös metsäpolulle. Koiran joustohihnalla oli sen verran pituutta, että alkulenkistä jouduin pitämään siitä kiinni, kun toistuvien pysähdysten myötä olisimme muuten olleet vaarassa sotkeutua hihnaan. Mutta sitten kun koira innostui kirmaamaan edessäni, vauhti nousi ihan kunnolla, ja hihnan päässä tuntui kuitenkin turvalliselta juosta, kun koira veti mukavasti minua perässään. Oikeaa ja vasentakin siinä hiukan opeteltiin, ja hyvin meni. Sunnuntaina teimme neljän ja puolen kilometrin aamulenkin, josta menomatka mentiin taas runsaiden haisteluiden ja pysähdysten myötä hissuksiin. Paluumatkalla sitten juostiin kunnolla niin, että kun menomatkaan meni 24 minuuttia, paluumatka tultiin 18 minuuttiin. Oli hauskaa päästä kokeilemaan taas jotain ihan uutta juoksun saralla, ja oli myös kiva nähdä, miten innokkaana koira kirmasi lumisessa maisemassa!