sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kun kaikki ei ole kunnossa

Väsyttää. Unettomuusputki on taas päällä ja tälläkin viikolla monta päivää on mennyt ihan sumussa. Työkaverin huolestuneeseen kysymykseen vastasin vitsillä, että olen nukkunut viimeksi elokuussa. Paha vain, että jutussa on puolet totta. Viimeksi olen yön jälkeen tuntenut itseni kunnolla levänneeksi joskus kesällä.

Keväällä kirjoittelin pintaraapaisuna oman elämän leppoistamisesta. Neljän päivän työviikko teki todella hyvää, sillä loppuvuonna 2016 selkävaiva koitteli jaksamista ihan tosissaan. Osa-aikaisuuden viimeisinä kuukausina huhti-touko-kesäkuussa jo huomasin, ettei työaika millään riittänyt hommien tekemiseen, mutta työaikasaldossa oli varaa plussatunneille ja kesäloma vielä edessä. Loman jälkeen olenkin huomannut, etten oikein jaksa. Ennen lomaa jäi monta juttua töissä vähän puolitiehen, ja työn kausiluontoisuudesta johtuen alkusyksy on muutenkin kiireistä aikaa. Tähän syksyyn tuli vielä ylimääräistä kiirettä työrintamalle, ja alkusyksyllä onkin tuntunut, että elämä on aika pitkälti vain puurtamista.


Juoksu on mulle todella tärkeää myös henkisen hyvinvoinnin kannalta. Aivot tuulettuvat lenkkipolulla ja endorfiinit saavat mielialan nousuun. Vaikka kuinka olisi työstressiä tai muita huolia, juoksulenkin jälkeen on aina parempi olo. Kunhan vaan jaksaa mennä sinne lenkille. Ennen juoksuharrastusta olin ihan toivoton sohvaperuna, eikä tuo käyttäytymismalli ole unohtunut vieläkään. Arki-iltaisin sohvan kutsu on vahva, ja raskaan työpäivän jälkeen tuntuu usein helpommalta vain jäädä muhimaan olkkariin jätskikipon kanssa kuin suunnata syyssäähän lenkille.

Toistaiseksi olen taistellut itseni juoksemaan vähintään 3 kertaa viikossa, mutta eihän rakkaan harrastuksen pitäisi olla juttu, johon pitää maanitella itseään. Nuutuneena ei vaan osaa välttämättä ajatella nenäänsä pidemmälle, ja silloin valitsisi mieluiten sen kaikkein vaivattomimman vaihtoehdon, eli sohvaperunoinnin.


Olen yrittänyt piristää itseäni myös vitamiineilla. Viimeisestä rautakuurista on jo aikaa, joten aloin nappailla rautaa ja sen kaverina c-vitamiinia purkista. Kesäauringosta saadut d-vitamiinivarastot alkavat nekin ehtyä, joten myös deetä tulee otettua. Ja b-vitamiinin pitäisi piristää, joten sitäkin syön. Vieläköhän olisi jotain, mitä voisi kokeilla?

Postauksen kuvat on otettu syyskuun ekalta pitkikseltä. Koko lenkin satoi, olin nukkunut huonosti ja ja syönyt epäterveellisesti, ja olo oli kuin plussapallolla suurimman osan matkaa. Onneksi meno ei aina ole noin tukkoista. Ja tuo selfie on omistettu kaikille meille, jotka eivät sosiaalisessa mediassa juuri juoksuselfieitä jaa, koska ne ovat, no, tuollaisia. Onneksi huurustuneet lasit peittävät silmäpussit suurimmalta osin. Ja joo, pesin kyllä tukkani lenkin jälkeen. Tärkeintä kuitenkin, että lenkille tuli lähdettyä. :)

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinulle Anne! Unienpuute on kyllä asia, joka tulee korjata. Siitä seuraa helposti alakuloisuutta, jaksattomuutta, se ettei saa vaan asioita pysymään järjestyksessä, ei palaudu treeneistä, eikä oikein jaksa mitään.. Itselläni on ollut nukkumattomuutta, en ole vain päässyt nukkumaan tai saanut nukuttua. Nyt kun olen panostanut aikaisempaan nukkumaan menoon, niin huomaan olevani aivan kuin toinen ihminen positiivisessa merkityksessä. =) Uskon että itselläni tämä vaikuttaa myös palautumiseen.

    Kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta, minullekin tulee välillä hetkiä, jolloin tuntuu että kaikki ulkopuoliset kiireet määrittävät elämää ja ihmettelen välillä jos ehdin istua kotisohvalla. =) Toivon, että saat nukuttua ja löydät elämääsi hiljentymisen hetkiä, kun yhtään ajatusta ei seikkaile päässä ja saa vaan keskittyä olemiseen. Arjen pienet ihmehetket ja niiden ihmettelyt auttavat myös katkaisevat puurtamisen tunteen viedessä mennessään.

    Supermahtavaa viikkoa sinulle, tsemppihalit, unisia öitä ja onnistuneita juoksulenkkejä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuo väsymys on tosiaan se ykkösjuttu, joka vie jaksamista. Ja kun töissä ei väsymyksen takia ole niin skarppina, niin siitä seuraa lisää stressiä, joka aiheuttaa unettomuutta, jonka johdosta olen väsynyt... Eli huono kierre.

      Tuo on kyllä totta, että kun pystyy edes hetkeksi irtautumaan kiireistä, niin sitten jaksaa taas paremmin.

      Kiitos Marika kommentista ja tsempeistä!

      Poista
  2. Voih, siellä siis samoja oloja kuin täälläkin. Nukuttua sentään pääsääntöisesti saan mutta muuten lenkille lähteminen on usein kovin vaivalloista enkä malttaisi juosta kuin hetkisen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, ei ole kivaa, että tätä on liikkeellä. Toisaalta varmaan täytyy vaan hyväksyä se, että välillä ei kulje, johtuu se sitten mistä hyvänsä.

      Parempia vointeja ja juoksufiiliksiä sinne!

      Poista
  3. Voi kurjuus. Kuulostaa ikävältä - ja tutulta. Mulla on kausia, jolloin nukun huonommin, mutta tiedän, että sitten joskus taas tulee parempi aika. Välillä tuskastuttaa odotella parempia aikoja.
    Toivottavasti pirteyttä löytyy taas jostain. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tiedän, että ei tämä ikuisesti kestä. Tosin työkiireet ei välttämättä hellitä ihan heti, joten pitäisi oppia nukkumaan ja relaamaan kiireistä ja stressistä huolimatta...

      Kiitos!

      Poista
  4. Ou nou, kuulostaapa huolestuttavalta. Asia ei ole mulle tuttu, nukun hyvin, siis jos on aikaa nukkua. Toivottavasti saat apua pian! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle nukkumattomuus on valitettavasti tuttua... Toisaalat unettomuuteenkin oppii vuosien myötä suhtautumaan paremmin, kun se on jo tuttu juttu, eli jotain hyätyä tuttuudesta. :)

      Kiitos Raita!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...