lauantai 30. marraskuuta 2019

Ankeuttava marraskuu

Väsyttää ja on niin pimeää. Siinä varmaan tärkeimmät syyt, miksi marraskuussa tuli skippailtua suunniteltuja liikuntoja. Sain kuukauden kilometrit täyteen jo hyvissä ajoin, ja sen jälkeen en enää kauheasti ottanut stressiä juoksuista. Juoksua kertyi kuitenkin 112 km, joten ihan kelpo juoksukuu tämäkin oli.


Kaamos vaikuttaa mielialaan ainakin mulla aika selvästi. Kaikki on hyvin, mutta tunnen itseni tavallista väsyneemmäksi ja on vaikea saada aikaan. Marraskuu olikin nyt vähän sellainen välikuu, jolloin ei tullut tehtyä juuri mitään ihmeellistä. Välillä se on ihan ok, ja on ihan sallittua möllöttää sisällä peiton alla, kun ulkona on kylmää ja vettä vihmoo.


Marraskuussa alkupuolella saatiin hiukan lunta, ja sain tehtyä pitkiksen lumella! Olin suunnitellut juoksevani lyhyemmän lenkin, mutta koska sää oli muuttumassa mahdollisesti liukkaaksi, nautinkin lumella juoksusta 14 kilometrin pitkiksen verran. Ja onneksi tein niin, sillä sen jälkeen ei lunta enää nähtykään ennen kuin nyt ihan kuun lopussa. Tuo 14 km olikin kuun pisin lenkki ja ainoa yli 10 kilometrin pitkis. Lyhyemmät happihyppelyt olivat pitkiksiä mieleekkäämpiä, kun kastuminen oli useampana lenkkipäivänä saletti. 



Kävin sentään kahdesti pistesuunnistamassa, ja se oli molemmilla kerroilla hauskaa. Mutta pimeys vaikeuttaa selvästi lajia, ja varsinkin sateessa oli vaikea nähdä eteensä edes otsalampun valossa. Olin suunnitellut meneväni tälläkin viikolla suunnistamaan, mutta laiskuus voitti.

Vuosi sitten kaipasin marraskuulle jotain projektia ja liikuin joka päivä omassa marrasputkessani. Nyt tiesin jo hyvissä ajoin syksyllä, etten lähde minkäänlaiseen putkeen. Syksy on ollut töissä kuormittava ja mun vuoden liikuntatavoitteet täyttyivät jo alkusyksystä, joten en kaivannut lisää touhua enää marraskuulle. Liikuntatavoitteet ovat hyvä ja tsemppaava juttu, mutta niiden ei saa antaa aiheuttaa lisästressiä, jos elämä on jo muutenkin kuormittavaa.


Onneksi jouluun on enää lyhyt aika, ja sitten käännytään kohti kevättä! Tämä pimeys saisi minun puolestani jo väistyä. Kun nyt viikonloppuna saatiin lunta ja aurinkoa, tuntui se auttavan nuutumukseen heti.

2 kommenttia:

  1. Pimeyttä on kyllä nyt riittänyt ihan omiin tarpeisiin. Meillä päin on tosin ollut myös paljon lunta, mistä tykkään: tuntuu, että lumi valaisee kauniisti maisemaa. Mutta kyllä tämä pimeä aika vie voimia, se on pakko myöntää. Vaan joka vuosi sitä sitten yllättyy, miten nopeasti vuoden vaihduttua alkaa päivä pidentyä ja valo lisääntyä. Sitä (ja joulua) odotellessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi auttaa kyllä kaamosväsymyksessä, se tuo valoa talveen! Mä en kyllä ole yhtään talvi-ihminen, olen yleensä jo tammikuussa ihan kyllästynyt ja usein silloin täällä lounaassa talvi vasta alkaa...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...