Taas vaan niitä kuulumisia

Alakuloinen viikko, vaikka olikin lomaa. Kai se on vähän niin, että kun ei pääse juoksemaan, se vaikuttaa negatiivisesti kahdellakin tavalla. Ensiksi harmittaa, kun ei pääse juoksemaan, ja toiseksi ei tule niitä mielihyvähormoneja, joita säännöllinen lenkkeily tuo muassaan.

Testasin polvea juostessa ekaa kertaa viikko sitten sunnuntaina. Olin ajatellut tehdä pitkän kävelylenkin ja juosta siihen loppuun hiukan, mutta meninkin kesken kävelyn testaamaan juoksua kiertämällä pururadan. 1,4 km hidasta hölkkää. Olisi kiva kirjoittaa, miten kiva oli päästä tauon jälkeen juoksemaan, mutta oikeastaan ei ollut yhtään kivaa, kun joka askeleella kuulosteli polven tilannetta ja meno oli muutenkin aika nihkeää. Koska polvi ei ottanut tuosta pahakseen, niin kotiinpäin kävellessä päätin juosta vielä muutamia vetoja ja testata polvea kovemmassa vauhdissa. Vedot maistuivatkin sitten jo tosi hyville, kun kovemmassa vauhdissa saattoi vain keskittyä juoksuun eikä vaan murehtia. Yhteensä sunnuntaille tuli juoksua 3,4 kilometriä ja kävelyä lähemmäs 5 km. Ajattelin lenkin jälkeen, että kun meni niin hyvin, niin olinko aiemmin ylivarovainen, kun polvessa ei juurikaan tuntunut. Valitettavasti iltaa kohti polvi kipeytyi taas ja oli koko maanantain jäykkä. Eli harjoitus mitä ilmeisimmin toi takapakkia toipumiseen, mutta toisaalta kertoi myös sen, että lepo oli tehnyt tehtävänsä ja että polvi on paranemaan päin.

Keskiviikkona kävin taas vesijuoksemassa. Aikatauluista johtuen tällä kertaa vain 45 minuutin treeni, ja hyvä niin. Pilvisenä aamupäivänä maauimalassa ei ollut ruuhkaa, mutta vesijuoksu oli silti pitkäveteistä. Torstaina juoksin muutaman lyhyen vedon ja hölköttelin yhteensä nelisen kilometriä. Eilen sitten testasin polvea ja omaa vauhtia tonnin vedoilla. Eka 1000 m aikaan 5:25, toinen 5:10 ja kolmas hitusen alle 5:00. Viimeisen tonnin jälkeen olo oli aika tööt, oli sen verran kuumaakin. Polvessa oli joitain tuntemuksia, mutta ei lainkaan samanlaista kipua kuin vamman ensimmäistä kertaa ilmaantuessa. Eli näillä treeneillä aion lähteä kokeilemaan puolikasta viikon päästä. Hirvittäähän se, kun viimeisten viikkojen aikan pisin yhtäjaksoinen juoksu on ollut 4,2 km ja puolikkaalla pitäisi juosta 5 kertaa tuo. Mutta ei voi mitään. Uskon, että jos olisin tässä yrittänyt jotain 15 kilsan lenkkiä vetää, niin polvi olisi ottanut siitä nokkiinsa, eikä viimeisten viikkojen treenauksella muutenkaan enää ihmeitä tehdä. Mihin kunto on laskenut juoksutauon aikana, sen näkee sitten ensi lauantaina. Vähän pessimistisenä veikkaan, että käy samoin kuin vuosi sitten, eli vedän puolimatkaan ihan hyvin ja sitten hyydyn. Toisaalta pidän voittona jo sitä, jos pystyn juoksemaan maaliin ilman polvikipua.