Tätä kisaa en hehkuttanut etukäteen somessa. Vielä kisaviikolla fiilis oli sen verran epävarma, että päätin olla hiiskumatta osallistumisesta. Jos keskeyttäisin tai kisa menisi muuten penkin alle, voisin olla hissun kissun ja jättää kertomatta kisasta mitään! 😅
Juoksin edellisen sileän puolikkaan kisan 5 vuotta sitten. Sitä seuraavana vuonna sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan ja siitä toivuttuani olen juossut vain polkukisoja. En tee nykyään nopeustreeniä juuri koskaan. Siksi tämä puolimaraton jännitti etukäteen paljon.
Osallistuin Finlandia Marathonille, koska opinahjoni Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta tarjosi opiskelijoille osallistumisen. Lisäksi sain hienon juoksupaidan! Osallistuminen tänä vuonna sopi kalenteriin, joten päätin lähteä puolimaratonille käytännössä täysin vanhoilla pohjilla.
Toki treenasin Nuts Pyhälle sen mitä kevään vaivanneen piriformiksen vaivan kanssa pystyin. Sileällä pitkät tai kovavauhtiset lenkit ovat kuitenkin jääneet tänä vuonna vähiin. Silloin kun juoksin kerran vuodessa puolikkaan, tein myös nopeustreeniä ja minulla oli selkeä käsitys omasta vauhdistani. Juoksin vuosina 2013-2019 puolimaratonit aikaan 1:59 - 2:12. Nyt arvelin, että noin seitsemän minuutin kilometrivauhti olisi sellainen, jota pystyisin pitämään yllä 21,1 kilometriä. Sillä pääsisin hiukan alle 2:30 loppuaikaan, joka tuntui hyvältä tasalukuiselta tavoitteelta.
Finlandia Marathonilla juostiin kahtena päivänä, ensin perjantaina lyhyemmät matkat ja sitten lauantaina maraton ja puolikas. Puolimaratonille lähti iso porukka juoksijoita, n. 1300 juoksijaa. Puolikas juostiin kahtena kierroksena Jyväsjärveä kiertävällä kevyen liikenteen väylällä. Vaikka olen tehnyt opinnot kokonaan etänä, olen muutaman kerran käväissyt Jyväskylässä ja sekä kävellyt että tehnyt pienen juoksulenkin järven rannassa. Tiesin siis hiukan, mitä odottaa juoksun maisemilta.
Lähtö oli todella ruuhkainen ja ensimmäisellä kilometrillä oli mahdoton juosta tavoitevauhtia. Sääennusteessa oli luvattu sadetta, mutta juoksuun lähdettäessä taivas oli kyllä harmaa mutta ei satanut. Olin pukenut päälle MaratoonarIT-paidan ja pitkät trikoot. Vaatetus oli varsin sopiva tuohon n. 15 asteen lämpötilaan ja pilviseen keliin.
Ensimmäisen ruuhkaisen kilometrin jälkeen juoksun rytmi alkoi löytyä. Samaa vauhtia taivalsi isompi porukka, josta oli helppo ottaa välillä peesiä. Ensimmäinen huolto tuli n. 3,6 km kohdalla. Olin varannut jokaiseen huoltoon Noshtin energianamun ja otin huollosta mukin vettä. Ensimmäisellä kympin lenkillä oli helppo juosta, katsella mistä reitti menee ja vilkuilla sen verran kelloa, että menee tavoitevauhtiin.
Reitin kaukaisimmassa päässä oli yllättäen melko jyrkkäkin ylämäki ja muutamia kävelysiltojen ylityksiä. Siinä mietin, hiipuuko vauhti, mutta sitten 7 km huollon jälkeen huomasinkin, että taakse jäi joitain juoksijoita, joiden kanssa olin taivaltanut alkumatkan. Kun kierroksella käännyttiin takaisin päin kohti Lutakkoa ja maalialuetta, oli pyörätielle vedetty asfaltti vain muutamia päiviä vanhaa. Kengistä lähti outo narskuva ääni uutta baanaa askeltaessa.
Puolikkaan kärki meni ohi juuri oman 10 kilometrin täyttyessä. Muutama sata metriä juostiin Lutakossa kaduilla. Ensimmäinen kierros oli mennyt osaltani todella hyvin. Juoksin hyvin tasaisesti n. 6:55 kilometrejä ja vauhti tuntui helpolta, ei puuskututtanut. Maalialueella mieheni huuteli, että juoksu näyttää hyvältä ja tuntuikin kyllä siltä.
Uudelle kierrokselle lähtiessä tiesi jo mitä odottaa. Matka alkoi myös jo painaa. Huomasin vauhdin hiipuvan ja yritin puhua itselleni lempeästi. "On ihan ok, jos tulee muutama hitaampi kilometri, oot jo toisella kierroksella ja edellisestä puolikkaasta on 5 vuotta, ei tarvitse tavoitella negative splittiä...". Jaloissa oli hiukan jumituksia ja hissukseen tihkutus muuttui myös ihan kunnon sateeksi.
Muutaman kilometrin vauhti painuikin päälle 7 minuutin, mutta edelleen juoksu pysyi varsin hyvin rytmissä. Sadevaroituksia uhkailleet sääennusteet realisoituivat n. 15 kilometrin maissa ja kohta sitä olikin ihan läpimärkä. Paikoin myös tuuli sen verran, että alkoi tulla kylmä. Olin peesannut pitkään yhtä naiskaksikkoa. N. 17 kilometrin ja lenkin kauimmaisen kulman kohdalla mietin, etten kehtaa tulla enää peesissä ja otin linjan hiukan sivummalla. Meninkin puolivahingossa ohi. Etsin seuraavan peesin ja kohta menin siitäkin ohi.
Aloin saada selkiä kiinni ja ohitin aika paljon porukkaa viimeisten 4 kilometrin aikana. En mitenkään rynnimällä, vaan hitaasti hivuttaen. En seurannut enää kilometriaikojani. Todella leveällä väylällä keskityin enemmän siihen, että sain optimaalisen juoksulinjan ja pidettyä oman rytmin.
Ajattelin, ettei loppukiriä enää lähtisi, mutta sain kuitenkin viimeisille sadoille metreille vielä rytminmuutoksen aikaan. Maalilinja ylittyi n. ajassa 2:28, eli pääsin tavoitteeseeni, alle kahden ja puolen tunnin! Maalissa olin märkä ja kylmissäni, joten mitalin ja tuotekassin kanssa lähdettiin vauhdilla kohti lämmintä suihkua.
Finlandia Marathon oli kiva tapahtuma ja alkukilometrien jälkeen kun ruuhka hellitti, pystyi nauttimaan kauniista rantareitistä. Tosin en ottanut reitiltä yhtään kuvaa, ja postauksen kaikki kuvat ovatkin puolisoni ottamia. Peukku kaikille, jotka sadesäässä olivat reitin varrella kannustamassa! Erityiskiitos puolisolleni, joka ylitti Kuokkalan sillan neljästi päästäkseen kannustamaan minua reitin varteen. <3
Oli jännittävää juosta sileän puolimaraton viiden vuoden tauon jälkeen! Vahvuuteni on ollut ja oli nytkin hyvin tasainen vauhdinjako. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella nakutin km-vauhteja vain muutaman sekunnin sisään. Toisella kympillä vauhdeissa oli hiukan enemmän vaihtelua. Sain negative splitin viimeisten vauhdikkaampien kilometrien ansiosta. Esimmäiseen kierrokseen meni aikaa 1:14:45, toiseen 1:13:24, aika tarkkaa työtä. :D
Juoksu meni osaltani siis aivan suunnitelmien mukaan. Sade ja siitä seurannut kylmyys hiukan haittasi, mutta en kuitenkaan palellut pahasti, onneksi pahin sade osui kisan loppuun. Ennakkoon oma juoksu jännitti ja mietin, että miksi olen kisaan lähdössä. Jälkeenpäin oli hyvä fiilis! Tämä vauhti oli itselle sopiva. En joutunut erityisesti rehkimään eikä syke ollut edes lopussa tapissa. Olin varsin hyvävoimainen koko kisan ja vielä maalissakin.
.jpg)
