Marrasputki - miten meni?

Marrasputki. 30 päivää; joka päivä juoksua ulkona vähintään 25 minuutin ajan. Marrasputkihan on liikuntahaasteena siis äärimmäisen yksinkertainen. 25 minuutin hölkkä on lyhyt ja kevyt. 30 päivän liikuntaputki on kuitenkin varsin haavoittuvainen haaste, sillä yhdenkin päivän jääminen väliin katkaisisi putken.

Nyt lähdin ensimmäistä kertaa viralliseen ja alkuperäiseen marrasputkeen. Ja onnistuin! 30/30 juoksupäivää on nyt takana ja marrasputki suoritettu! Juoksin yhteensä 112 kilometriä. Lenkkien keskipituus marraskuussa oli vain 3,7 km, eli aika lailla minimimääriä tuli juostua. Pisin lenkkini oli vain 5,6 kilometriä. Halusin saada putken suoritetuksi, mutta en juuri ylimääräistä hölkkäillyt.

Muutaman päivän juoksentelun jälkeen totesin, että 25 minuutin lenkin minimikilometrimäärä olisi noin kolmen kilometrin lenkki. Tuntui fiksulta asettaa lenkkien minimipituus tuohon 3 kilometriin, sillä en halunnut yhtään "huijata" putkessa. Aika kuluu silloinkin, kun pysähtyy ottamaan kuvia tai tarkistamaan puhelimeen tulleen viestin, mutta kilometrit ovat lahjomattomia. Juoksin kuitenkin marrasputkessa neljä vauhtilenkkiä, eli ihan pelkkää pk-taaperrusta eivät kuun lenkit olleet. 

Olen pari kertaa menneinä vuosina haastanut itseäni omassa marrasputkessa, ja liikkunut marraskuussa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan. Mutta siinä olen vaihdellut lajeja, ja se on ollut siinä mielessä armollisempi, että kurjalla säällä tai kurjalla fiiliksellä on voinut jäädä kotiin tekemään vaikka joogaa. Nyt marraskuu meni lenkkeillessä hyvin vaihtelevassa säässä. Alkukuusta oli mukavan lämmintä, ei edes takkia tarvinnut. Jossain kohtaa oli lyhyt liukkaan kelin jakso ja vielä lyhyempi luminen jakso. Loppukuusta lämpötila nousi taas plussalle ja on saanut juosta sulilla baanoilla. 

Lenkkirytmini muuttui putken myötä. Normaalisti olen pyrkinyt käymään lenkillä usein päivänvalon aikaan. Arkena olen pyrkinyt juoksemaan etätyön lounastauoilla ja viikonloppuisin vuorossa on ollut pitkä lenkki. Jos arkena suunniteltu lenkki ei ole toteutunut keskellä päivää, on se usein jäänyt sitten kokonaan välistä sillä ajatuksella, etten jaksa töiden jälkeen lähteä enää pimeään iltaan vaan juoksen mieluummin enemmän sitten jonain toisena päivänä. Nyt marrasputken myötä juoksin paljon myös iltaisin. Jos en päivällä ehtinyt, niin ei auttanut muu kuin töidenjälkeiskoomassa vetää lenkkivaatteet niskaan ja pistää tossua toisen eteen. 

Marraskuu on ollut ihan kamala. Ei juoksuputken vuoksi, vaan koska muistisairas isäni on olllut kipeänä ja olen ollut huolesta soikeana. Lenkille ei useinkaan olisi huvittanut lähteä, mutta juoksusta on ollut apua vaikeana aikana. Myös mieheni lähti putkeen ja sai sen juostua, ja useana päivänä olen voinut luottaa siihen, että vaikka itse en millään jaksaisi juosta, mies saa minut (kuvaannollisesti) varmaan kuitenkin raahattua ulos, ja niin on ollutkin.

Olen tyytyväinen, että sain marrasputken maaliin. Haaste ei ollut fyysisesti raskas, mutta ajankäytöllisesti oli. Ja vähän henkisestikin, kun on pitänyt lähteä sohvanpohjalta lenkille silloinkin, kun ei olisi yhtään huvittanut. Nyt sain taas yhden uuden saavutuksen juoksu-uralla, ja se tuntuu ihan hyvältä.

Parhaat merinot juoksuun ja arkeen

Kukaan muu on tuskin kiinnittänyt huomiota seikkaan, että viimeiset pari vuotta olen juossut ja retkeillyt lämpimillä keleillä todella usein samalla topilla! Kun pitää pakata matkalle monikäyttöistä vaatetta, joka toimii niin urheillessa kuin kaupungilla, on suosikikseni päätynyt merinovillainen toppi, jonka ostin jo joskus viitisen vuotta sitten ja joka on siitä asti ollut luottovaatteeni. 

Merinovilla on ollut tosi suosittu materiaali retkeilyssä jo vuosia. Itse suhtauduin siihen pitkään skeptisesti. Tavallinen lampaanvilla kutittaa minua (jopa villasukissa ohuemman alussukan läpi!) enkä ole sitä voinut juuri käyttää. Merinovillasta usein sanotaan, että se ei kutita. Olen kuitenkin kokeillut kyllä merinovillavaatteita, jotka kutisevat. Jos on herkkäihoinen, niin kyllä merinovillakin voi kutittaa. Kuitenkin, materiaaleja on erilaisia, ja olen nyt onnistunut löytämään joitain merinovillatuotteita, jotka eivät minuakaan kutita! Lisäksi muutama käyttökerta ja pesu pehmentää merinovaatteita, eli alkuun hiukan kutittanut voi muuttua ajan kanssa pehmeämmäksi. 

Usein merinovillaa suositellaan patikointiin, mutta se toimii myös juostessa. Vinkkaan tässä postauksessa omien kokemuksien perusteella merinovaatteita. Näkökulma on enemmän juoksussa kuin patikoinnissa, mutta mukana on myös ihan arkivaatteita ja suosikkivaatteeni toimivat niin liikunnassa kuin arkikäytössäkin. Juoksulenkeillä hikoilee sitten taas aivan selvästi enemmän kuin kävellessä, jolloin vaatteelta myös kaipaa hiukan eri ominaisuuksia. 

Postauksessa on mainoslinkkejä verkkokauppoihin. Mainoslinkit on merkitty tähdellä (*). Jos teet ostoksia mainoslinkin kautta, saan pienen komission ostoksesta. Nyt Black Fridayn myötä vinkkaan myös bf-alennuksista. Hyvälaatuiset merinovaatteet ovat kalliita, joten tarjoukset kannattaa hyödyntää.

*Merinotoppi ja hipster-alushousut sekä *lämpimät merinobokserit ovat North Outdoorilta. *Bridgerdalen merinosukat ovat luottotuotteeni talvijuoksuissa ja ne ovat nyt Black Friday - tarjouksessa. Kerrastopaidan syleilyssä ikisuosikkini *Supernaturalin ohut merinosekoitetoppi.

Kokemuksia merinovaatteista juostessa ja muussa liikunnassa

Merinovilla on siitä vinkeä materiaali, että sen pitäisi tuntua kylmällä lämpimältä ja lämpimällä kelillä viileältä. Urheiluvaatteissa merinovilla toimii myös siksi, että se ei ala haiskahtaa hieltä, ja lämmittää myös kostuessaan. Merinovilla on monien vaeltajien suosiossa, koska merinovaatteet voi vaellukseksella vain tuuletella, eikä mukaan tarvitse pakata montaa vaatekertaa. Merino on myös varsin kevyt materiaali ja hyvälaatuinen merinovaate tuntuu iholla pehmeältä (eikä tosiaan kutita).

Kuitenkin, juostessa tulee eri tavalla hiki kuin vaeltaessa. Olen huomannut, että juoksuun sopii parhaiten merinovillasekoitteet, eli vaatteet, joissa merinoa on yhdistetty tekniseen polyesteriin. Juoksussa tulee aina hiki, ja vaikka merinovilla tuntuisikin lämpimältä myös kosteana, juoksussa se kyllä kastuu ihan kunnolla, ja vaate muuttuu raskaammaksi. Kun villaan on sekoitettu teknistä materiaalia, kosteus haihtuu paremmin. 

Yllätyin siitä, että merinovaatteet toimivat myös kesähelteillä. Eivät kuitenkaan kaikki. Suosikkitoppini on 50/50 merinovillaa ja polyesteriä, ja siinä on aidosti molempien materiaalien parhaat puolet. Toppi on kevyt ja pehmeä iholla, hengittää hyvin ja siirtää kosteutta pois iholta. Olen juossut tuon topin kanssa jo ties kuinka monta pitkää lenkkiä ja juoksukisaa, sekä käyttänyt sitä patikoinnissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suosikkitoppini on Supernatural-merkiltä, ja olen harmitellut, ettei tuollaisia toppeja ole enempää markkinoilla! Nyt bongasin hiukan vastaavan *Supernaturalin topin Scandinavian Outdoorin BF-alesta. 

Juoksussa käytettäviä merinovillavaatteita olen itse pessyt ihan ronskisti koneessa muiden urheiluvaatteiden kanssa. Jos vaate kastuu hiestä läpimäräksi, en halua vain tuulettaa sitä, vaan laitan sen kyllä pesuun. Polyesterisekoite tekee merinovaatteesta myös kestävämmän, jolloin se kestää paremmin myös jatkuvaa pesua.

Merinovillaiset alusvaatteet juoksuun ja urheiluun

Merinovillakerrasto on yksi talven käytetyimpiä juoksuvaatteita minulla! Ihonmyötäiset pitkät merinokalsarit mahtuvat myös talvitrikoiden alle. Aluspaita on myös niin mukava, että olen lähes tyystiin hylännyt talvikäytössä muut urheilupaidat. Merinokerrastossa suosin tosiaan polyamidi/polyesterisekoitetta, koska mielestäni se sopii paremmin korkean intensiteetin urheiluun kuten juoksuun. Juoksussa aluskerrasto saa myös olla aika ohut, kuten nämä *North Outdoorin pitkät kalsarit. Tätä Devoldin aluspaitaa kuvaillaan puolestaan seuraavasti: *"Rivakkaan liikuntaan sopiva paita hyödyntää merinovillan ja keinokuidun parhaat puolet. Merinovillan ansiosta et muutu jääkalikaksi vaikka pysähtyisit hetkeksi katselemaan maisemia. Tencel-kuitu auttaa siirtämään kosteutta iholta eteenpäin."

Lisälämmikkeenä minulla on talvella myös merinovillaiset polvipituiset pöksyt. Pyöräilyhousumitta tuo lisälämmikettä reisiin ja peppuun, jotka kylmettyvät herkimmin talvella. Minulla on *nämä North Outdoorin pöksyt, jotka ovat hiukan paksumpaa ja lämpimämpää neulosta ja siten toimivat hyvin lisälämmikkeenä pakkaskeleillä. North Outdoorilla on nyt koko valikoima alessa!

Talvisin käytän myös pelkästään merinovillaisia urheilusukkia juostessa. Täällä Lounais-Suomessa on usein aika vaihtelevat kelit, ja merinosukat toimivat niin loskassa kuin kovilla pakkasillakin. 

Ihan kaikki merinovaatteet eivät mielestäni toimi juoksussa. Hommasin merinovillaiset urheilurintaliivit, koska koin, että tavalliset urheilurintaliivit olivat talvikeleillä pidemmillä lenkeillä kylmät sen jälkeen, kun ne olivat kastuneet hiestä. Kokeilin muutamaa eri mallia ja ostin Icebreaker-merkin urheiluliivit, joissa toimivana juttuna oli hakaskiinnitys, säädettävät olkaimet ja mukava istuvuus. Liivit ovat 100 % merinoa ja se ei taida ihan toimia juostessa. Liivit eivät todellakaan ole kylmät, vaan tuntuvat helposti liian lämpimiltä. Lisäksi tuntuu, että juostessa liivit kastuvat tosiaan aivan läpimäriksi hiestä ja toisin kuin polyesterivaatteissa, nuo myös tuntuvat ihoa vasten märiltä. 

Merinovaatteet arjessa

Mulla on myös arjessa käytössä merinovaatteita. North Outdoorin AllDay 260 mekko on sisäpuolelta pehmeää bambua ja ulkopuoli neuloksesta on merinovillaa. Minulla on tuon malliston mekoista vaaleanvihreä kesäversio, jota ei ole enää saatavilla, mutta samaa materiaalia ja mukavuutta on mm. *tässä monikäyttöisessä mekossa. 

Olen tykännyt pitää mekkoa matkoilla, koska mekko pysyy pitkään raikkaan tuntuisena. Lisäksi taskut ovat tosi kätevät, ihan vaikka siinä, jos lompsii aamupalalle avainkortti ja puhelin taskuissa. Minulla oli viime vuoden kesällä mekko mukana 10 päivän Lapin reissulla ja käytin sitä siellä "kotimekkona" majoituksessa hengaillessa. En ihan heti keksi toista mekkoa ja materiaalia, joka olisi viikon päivittäisen käytön jälkeen vielä mukava laittaa päälle, eli tuossa merinon ominaisuudet pääsevät myös oikeuksiinsa. 

Ja tosiaan se alussa mainitsemani suosikkitoppini kulkeutuu mukana ihan joka reissulla, alla olevissa kuvissa olen reippaillut toppi päällä Madeiralla ja Sisiliassa. Juoksinpa sen kanssa myös Nuts Pyhällä!

Lähdin marrasputkeen takki auki

Lähdin tänä vuonna marrasputkeen pohdittuani asiaa "salaa" lokakuun ajan. Kiireiden keskellä en kuitenkaan sen kummemmin asiaa suunnitellut, eli aika takki auki tuli hommaan lähdettyä. Marrasputkea on nyt takana kolmannes, ja roikun mukana. Marrasputken idea on siis yksinkertaisuudessaan, että joka päivä marraskuussa juostaan ulkona vähintään 25 minuuttia. 

Aiemmin olen ajatellut, etten toteuta alkuperäistä marrasputkea, koska ei se ole oikein palvellut juoksuharjoittelua tai sopinut muuhun elämään. Olen pari kertaa tehnyt oman marrasputken, jossa olen liikkunut päivittäin vähintään 30 minuutin ajan, mutta juoksun lisäksi olen tehnyt siis myös muuta liikuntaa ja esimerkiksi lempeä jooga on laskettu mukaan. Nyt ensimmäistä kertaa olen mukana tässä ihan og-marrasputkessa.

Olen aiemmin ajatellut, että pelkästään juoksemalla tulee helposti vaivoja. Nyt minulla on jo valmiiksi kaikenlaista kremppaa. Polvi on juilinut alkukesästä asti ja kohta tulee kaksi vuotta siitä, kun sain jonkun sortin hermopinteen pysyväksi vaivaksi pakaraan/alaselkään. Juoksu tai juoksemattomuus eivät ole vaivoja parantaneet tai pahentaneet, joten lienee niiden kannalta yhdentekevää, juoksenko joka päivä vai en.

Tavallinen juoksuharjoitteluni tähtää vähintään satasen kuukausikilometreihin. Viikossa olen juossut yhden selkeästi muita pidemmän pitkiksen, yli 10 kilometrin lenkin, ja arkena lenkit ovat olleet lyhkäisempiä. Viikkokilometrejä on kertynyt tavallisesti 25-30 ja lenkkipäiviä ollut viikossa keskimäärin neljä. Tänä syksynä olen kuitenkin juossut vain harvakseltaan lyhyitä lenkkejä enkä lainkaan pitkiksiä. Eli voin aivan hyvin jatkaa samaa kaavaa marrasputkessa. Jos marrasputkessa hölkkäilen minimit, eli noin 3 kilometriä päivässä, tulee siitä vähemmän viikko- ja kuukausikilometrejä kuin ns. normaalina harjoituskuukautena. 

Päivittäin toteutettavassa liikuntahaasteessa on se paha puoli, että jos yksikin päivä jää välistä, niin koko kuukausi feilaa. Siinä mielessä juoksuhaaste on paljon haavoittuvampi kuin aiemmin kokeilemani liikuntahaasteet, sillä esimerkiksi pienessä flunssassa voi vielä kuvitella vähän joogaavansa, mutta hölkkäämään ei ole syytä lähteä. Ja aina voi tulla eteen jotain yllättävää. Joten vaikka haaste tuntuukin kilometrien puolesta helpolta, voi elämä tietysti heittää vaikka minkälaista kierrepalloa rattaisiin. (Meniköhän kielikuvat jo liian sekaisin...?)

Elämä on nyt aika täynnä ja lenkkejä voi olla haastava aikatauluttaa muun elämän lomaan. Toistaiseksi olen juossut vain lyhyitä lenkkejä, enkä vielä edes yhtäkään vitosta tai sitä pidempää lenkkiä. Ehkä siksi haastekin on tuntunut aika kevyeltä. Olen juossut vielä enimmäkseen niin hitaita lenkkejä, että keskisykkeetkin ovat pyörineet siellä 120 nurkilla, eli hölkkälenkit ovat rankkuudeltaan vastanneet ehkä reipasta sauvakävelyä. Mutta kaikki lasketaan! 

En ole ihan varma, mutta mielestäni täällä ei ole näkynyt vielä kertaakaan aurinkoa nyt marraskuussa! Sen sijaan pientä tihkusadetta on tullut niskaan lähes joka lenkillä. Silti olen ihan nauttinut siitä, että on saanut juosta lämpimässä ja tuulettomassa säässä. Marraskuun harmauden keskellä lyhyet hölkkälenkit tuovat taukoja päivään ja reippailu ulkona piristää.

Lokakuun laiskottelut

Yritän aina saada postausten otsikosta joko selkeän informatiivisen tai sitten tungen siihen jonkin kökön sanaleikin. Nyt on kyse jälkimmäisestä. Lokakuu näyttää juoksumäärien perusteella laiskottelulta, mutta ei kyllä todellisuudessa sitä ollut!

Lokakuussa ensin vähän remontoimme uutta asuntoa ja sitten kannoimme kimpsumme remontin keskelle. Ei ollut ihan kevyin kuukausi, kun ennen remontti- ja muutto-urakkaa olin myös useamman päivän työmatkalla ja opintojakin piti rustata kasaan. Hiukan haikeuttakin oli ilmassa; vanhasta asunnosta tulee ikävä ainakin näkymiä.

Juoksua tuli hässäkän keskellä 54 kilometriä. Tilasto-innokkaana kaivelin juoksuhistoriastani, miten aiemmin ovat juoksut sujuneet muuttokuukausina. Joidenkin muuttojen yhteydessä on tullut tehtyä myös remonttia (kuten nyt), ja ne ovat olleet extra-raskaita kuukausia.

• Lokakuu 2025: 54 km.
• Helmikuu 2024: 101 km. (Käytännössä vain vanhan, tyhjillään olleen asuntoni lopullinen tyhjennys)
• Kesäkuu 2021: 109 km. (Käytännössä enemmän puolison kuin oma muutto)
• Elokuu 2018: 94 km. 
• Maaliskuu 2018: 60 km. 
• Lokakuu 2014: 36 km.
•  Syyskuu 2014: 36 km.

Joskus pitää priorisoida muuta kuin juoksua, mutta pyrin kyllä arjessa normaalisti siihen, että kalenteroin mieluummin ensin juoksut ja sitten katson, ehtiikö jotain muutakin. Ja toki yleensä ehtii, mutta varsinkin pidemmille matkoille treenatessa on fakta, että pitkät lenkit vievät niin paljon aikaa ja energiaa, että kalenteri täyttyy vähän niin kuin niistä ja lepäämisestä. 

Olen ihan tyytyväinen siihen, että syyskuussa päätin luopua satasen kuukausikilometrien tavoittelusta, sillä nyt ei ollut paineita yrittää saada juoksua mahtumaan joka väliin. Kävin kyllä rempan ja muuton keskelläkin lenkillä, mutta hyvin lyhyillä happihyppelyillä. Koko päivän jaloillaan olo esimerkiksi maalatessa ja muuttoa tehdessä sai jalat särkemään, eikä siinä ensimmäisenä ole mielessä lenkille lähtö. Rento ja lyhyt hölkkä teki kuitenkin jaloille hyvää ja toimi myös palautuksena.

Tässäkään kuussa en juossut yhtään pitkää lenkkiä. Lenkit olivat tavallistakin lyhyempiä, 2-8 km hölkkiä. Nopeustreenit olen myös skipannut täysin. Olen käynyt tänä vuonna joka kuukausi luonnonvesissä uimassa ja halusin säilyttää tuon putken. Remonttipäivän jälkeen pulahdus meriveteen oli aika virkistävä!

Syyskuussa asetin loppuvuoden tavoitteeksi vain juosta tonnin täyteen. Nyt kilometrejä on kasassa 904, joten tuon pitäisi onnistua ellei tule jotain yllättävää. Marraskuun juoksut edellyttävät, että saataisiin pyykinpesukone kiinni ennen kuin puhtaat juoksuvaatteet loppuvat tykkänään. :D

Blogi 10 vuotta - mikä on muuttunut?

Tämä piskuinen blogini täytti 10 vuotta elokuussa! Koska olen laiska ja saamaton, en saanut tätä postausta ulos blogin synttäripäivänä, mutta tänään on ensimmäisen maratonini 10-vuotispäivä, joten eiköhän tämä ole ihan ok päivä julkaisuun. Blogin aiemmat synttärit olen myös autuaasti unohtanut tai ignoorannut, paitsi 5-vuotissynttäreiden kunniaksi kirjoitin sentään tällaisen postauksen, jossa loin katsauksen blogin ensimmäiseen viiteen vuoteen.

Kesällä törmäsin jossain somessa hauskaan vertailuun siitä, miten postauksen tekijän elämä oli viidessä vuodessa muuttunut. Päätin hyödyntää samaa kaavaa tässä postauksessa. Tässä siis vertailua siitä, miten asiat olivat blogin alkutaipaleella ja miten ne ovat nyt. (Postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu v. 2025 ja 2015, mutta minulla on niissä ihan samat juoksuhousut - ainakaan vaatevarastoni ei ole 10 vuodessa ihan mahdottomasti uudistunut. 🤭)

Bloggaaminen 10 vuotta sitten vs. nyt

Blogimaailma oli vielä 10 vuotta sitten laajempi ja vaikka blogien suosion huippu oli jo saavutettu, blogeja luettiin edelleen paljon. Nyt todella moni suosittukin blogi on lopettanut. Vaikuttajat toimivat muualla, kuvallisemman ja nopeamman median parissa. Kymmenen vuotta sitten suosituimmissa blogeissa saattoi ilmestyä uusia postauksia jopa päivittäin, vaikka toki nämä olivat usein esim. päivän asu - postauksia, joissa ei ollut juuri tekstiä. 

Blogin alkuaikoina minulla oli jonkinlainen julkaisuaikataulu ja lista aiheista, joista voisin kirjoittaa silloin kun inspiraatiota ei löytyisi. Pyrin julkaisemaan uuden tekstin pari-kolme kertaa viikossa. Mietin blogitekstejä paljon erityisesti juoksulenkkien aikana ja usein lenkin jälkeen kirjoitin innostuneena seuraavaa postausta. 

Nykyään saatan unohtaa koko blogin olemassaolon viikoiksi. Postaukset jäävät välillä luonnoksiin viikoiksi, kuukausiksi tai jopa vuosiksi! Kirjoitan silloin kun huvittaa juuri siitä mistä silloin huvittaa. 

Ajatukset juoksubloggaamisesta ennen ja nyt

Perustin blogin vähän sillä ajatuksella, että voisin kertoa entisen sohvaperunan matkasta juoksijaksi. Vielä vuonna 2015 identiteettini oli vahvasti sellainen, että mielsin itseni liikunnallisesti lahjattomaksi ja vähän jopa liikunnanvihaajaksi. Olinhan ollut vuosia liikkumatta ja koululiikuntatraumojen myötä suhtauduin vähän kaikkeen urheiluun lähtökohtaisesti kielteisesti.

Vuosien säännöllinen juoksuharjoittelu muutti kuitenkin mielikuvan itsestäni ja vaikka olen edelleen sitä mieltä, että olen ns. huono liikunnassa, olen nykyään paljon avoimempi kaikenlaista urheilua kohtaan. En lopulta ole kirjoittanut entisen sohvaperunan näkökulmasta juuri mitään. Kun juoksuharjoitteluun on päässyt kunnolla sisälle, siitä on tullut tapa ja olennainen osa arkea. En ajattele lenkkeillessäni, että tässä sitä nyt menee entinen liikunnanvihaaja, vaan mietin ihan muita juttuja. Siksi tuosta näkökulmasta on myös vaikea kirjoittaa, koska eipä se oikein arjessa ole koskaan mielen päällä.

Silti haluaisin edelleen tuoda blogissani esiin sitä, että ei haittaa, vaikka on hidas ja liikunnallisesti lahjaton, on silti juoksija! Suurin osa somessa juoksujuttuja jakavista on minua nopeampia. Jaan aina kisoista loppuaikojani ja sopivassa kohtaa kerron juoksuvauhdeistani, sillä mielestäni ne kertovat omalta osaltaan juoksuvauhtien moninaisuudesta. 

Juoksuharjoitteluni vuonna 2015 vs. 2025

Perustin blogin, kun olin treenaamassa ensimmäiselle maratonilleni sillä ajatuksella, että saisin blogista lisämotivaatiota harjoitteluun. Ensimmäinen blogisyksy menikin pitkälti maratonharjoittelun merkeissä ja sitten ensimmäiseltä maratonilta palautuessa. Juoksumotivaationi oli korkealla ensimmäisen maratonin onnistuttua! Seuraavana vuonna minulle tuli kuitenkin vaivoja, ja siinä kohtaa tulikin koko juoksuharrastukseni pisin telakka. Sen jälkeen juoksuharjoittelu on vaihdellut; olen tehnyt uusia aluevaltauksia ja treenannut enemmän kuin koskaan, mutta ollut myös sairaana ja into treeneihin on myös välillä ollut kateissa.

Tuntuu, että ihan joka kohtaan kirjoitan, miten olen laiskempi nyt kuin 10 vuotta sitten! Ja on se niinkin. Ikääntyessä ei myöskään jaksa samalla lailla kuin nuorempana, ja tämä ei ole edes mikään eläkeikäisen juttu vaan muutoksen huomaa tässä 37 - 47 - vuotiaan jaksamista miettiessä.

10 vuotta sitten juoksuharjoitteluni tähtäsi selkeästi juoksumatkan ja juoksunopeuden kasvattamiseen. Nykyään juoksuharjoitteluni tähtää enemmänkin siihen, että pysyisin kunnossa. Nopeusennätyksistä en enää haaveile, ja matkan kasvattamisen kanssakin on vähän niin ja näin. 

Juoksin luonnollisesti ensimmäiselle maratonille harjoitellessani pitkiä harjoituslenkkejä. Kävin lenkillä yleensä 3 - 4 kertaa viikossa, ja juoksin (lähes) joka viikko viikonloppuna pitkän lenkin. Nykyään käyn pääsääntöisesti lenkillä useammin, noin 4 - 5 kertaa viikossa, mutta lenkkini ovat enimmäkseen lyhyitä.  Tästä on osin kiittäminen korona-aikaa. Teen nykyään enimmäkseen etätöitä ja se mahdollistaa lyhyet lounastaukolenkit työpäivän keskellä.

Tämä vuosi ei ole ollut hyvä juoksuvuosi. Elämässä on ollut niin paljon muuta, että juoksu on jäänyt sivuosaan ja pieniä vaivojakin on ollut juoksua haittaamassa. Ero kymmenen vuoden takaiseen on aika iso, silloin treeni oli tavoitteellista ja sujui hyvin.

Tavoittelen nykyään muutamaan juoksutapahtumaan osallistumista vuosittain, ja se on pysynyt samana jo pitkään. Välillä olen innostunut kisaamaan enemmänkin, mutta useimmiten juoksutapahtumia on ollut pari vuodessa. Se tuo mukavasti rytmiä harjoitteluun. Tuon ensimmäisen maratonini jälkeen olen juossut niitä vielä kaksi lisää, mutta sairastelujen ja vaivojen vuoksi maratonit olen juossut vain joka neljäs vuosi. Jos mennään tasaisen vauhdin taulukolla, seuraava maraton olisi vuorossa vuonna 2027. Olisi itse asiassa aika kivaa, jos saisin siinä kohtaa itseni taas maratonkuntoon!

Yksityiselämä 10 vuotta sitten vs. nyt 

10 vuotta sitten tein työkseni kivaa sijaisuutta joka oli juuri loppumassa. Olin siirtymässä toiseen, ei-niin-innostavaan sijaisuuteen ja jatkoin pätkätöitä. Nyt voin todeta, että elin 10 vuotta sitten muutosten syksyä, sillä saisin myöhemmin syksyllä vakiduunin, jossa olen edelleen. Työnkuva on 10 vuodessa muuttunut paljon ja osittain siksi olenkin varmaan viihtynyt samassa työssä niin pitkään. Töiden ohella olen kuitenkin alkanut myös opiskella. Välillä pää surisee, kun yritän yhdistää töitä, opintoja, juoksua ja muuta elämää samaan kalenteriin.

Kymmenen vuotta sitten elin avoliitossa, jossa oli paljon ristiriitoja, vaikka en sitä silloin tainnut myöntää edes itselleni. Tuosta pitkästä parisuhteesta eroaminen oli opettavainen kokemus. Ymmärsin paremmin, millaista elämää haluan elää ja opin olemaan rehellisempi itselleni. 

Nyt olen juuri kesällä mennyt naimisiin ja tiedän, että tämä on Se Oikea. Suhtaudun suurella luottamuksella parisuhteeseen ja tiedän, että se on voimavara, joka kannattelee silloin, kun on muuten hässäkkää. 

Arkeni ei ole koskaan ollut omasta mielestäni erityisen tasaista. Olen koko aikuisikäni reissannut usein lapsuudenkotiini ja muutenkin minulla on aina joku projekti meneillään. Viikot ovat keskenään aika erilaisia ja en esimerkiksi halua harrastusta, jossa pitäisi olla joka viikko samaan aikaan samassa paikassa. Siinä mielessä arkeni on kuitenkin tasaista, että samat peruspalikat ovat läsnä; juoksu, parisuhde, perhe, työ, opiskelu, kirjat ja pelit. 

Olen aina halunnut matkustaa erilaisiin paikkoihin ja nähdä ja kokea erilaisia juttuja. Viime vuosina matkusteluun on ollut entistä enemmän mahdollisuuksia ja täytyy myös myöntää, että matkajutut inspiroivat minua nykyään juoksujuttuja enemmän ja ne ovat myös blogin luetuinta sisältöä, eli niitä tulee ainakin ajoittain tehtyä enemmän kuin juoksujuttuja.

Blogin tulevaisuus

Tässä kohtaa tulee tietysti myös mietittyä blogin tulevaisuutta. Into kirjoitteluun on vuosien varrella hiipunut, mutta koen blogin kirjoitusharjoituksena, jota on hyvä tehdä aika ajoin. Tämä toimii minulla myös päiväkirjan sijaisena, vaikka kirjoitankin lähinnä vain juoksu- ja matkajuttuja. Niitä on itsekin kuva muistella välillä jälkeenpäin blogia selailemalla.

Toivon, että pääsen taas pikku hiljaa parempaan juoksukuntoon. Minulla ei ole nyt ollut vuoteen erityisen onnistuneita juoksuprojekteja, mutta kaipaan niitä! Haluaisin päästä treenaamaan nousujohteisesti ilman vaivoja. 

Olen ajatellut, että pidän blogia niin kauan kuin siihen on fiilistä. Toivottavasti tulossa on vielä juoksujuttuja, jotka inspiroivat kirjoittamaan jatkossakin!