Reissuja ja juoksutaukoja - vuosi 2022 pakettiin

Ällistyttävän aikaisin - viime vuosiin verrattuna - tulee nyt vuosikooste viime vuodesta. Monena vuonna en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa koostetta, tai sitten olen halunnutkin ottaa vähän etäisyyttä edelliseen vuoteen ennen sen summaamista ja kooste on tullut kirjoitettua vasta joskus maaliskuussa. Nyt voisi todeta, että vuosi 2022 oli kyllä tapahtumarikas, mutta pohjavireeltään sen verran seesteinen, että sen voi jo tässä kohtaa paketoida tämän postauksen myötä. 

Viime vuonna tuli - parin hiljaisemman koronavuoden jälkeen - matkailtua jonkin verran, kun takana oli kolme koronarokotusta ja matkailun rajoitukset pääosin poistuneet. Tämän koosteen teemana on siis juoksun lisäksi matkailu.

Vuosi 2022 alkoi varsin alavireisesti. Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys päättyi loppuvuonna 2021 ja noin kahden kuukauden ajan siitä kilpirauhasarvot laukkasivat kohti liikatoimintaa. Arvojen nopea muutos toi mukanaan rajut liikatoiminnan oireet, vaikka arvot pysyivätkin viitteiden sisällä. En tiennyt, että noin voi käydä, ja olisi varmasti helpottanut oloa, jos olisin saanut kuulla, että oireet voivat johtua tosiaan siitä, että arvot ovat nopeassa muutoksessa. Normaalisti terveellä arvojen muutos on hyvin vähäistä, kun taas minulla arvot muuttuivat todella paljon vain muutaman kuukauden aikana. Helmikuun lopulla arvot vihdoin tasaantuivat ja samalla oireet jäivät pois. Liikatoiminta ei siis palannut, vaan kilpirauhaseni rauhoittui ja en joutunut enää kärsimään sairauden tai sen lääkityksen aiheuttamista ongelmista.

Samaan syyssyyn tammikuussa jouduin vielä hampaanpoistoon ja poistokuoppa tulehtui eli sain ns. alveoliitin. Jouduin syömään noin kolmisen viikkoa särkylääkkeitä, ennen kuin kuoppa alkoi vihdoin parantua. Oli aika raju kokemus. Vuosi alkoikin pitkillä juoksutauoilla. 

Helmikuun viimeiseksi viikoksi matkustimme Ylläkselle viettämään hiihtolomaa. Olin epävarma, jaksaisinko sairastelujen myötä juuri siellä liikkua, mutta onneksi olo alkoi kohentua juuri sopivasti reissuun. Ulkoilin matkalla joka päivä ja patikointikilometrejä kertyi kivasti. Itsehän en osaa lasketella enkä juuri hiihtääkään, joten liikuin vain ilman suksia. Reissun kokokohtiin kuului lumikenkien kokeilu ja niillä Pirunkurun ponnistuksen tarpominen. Talvinen Lappi oli hieno kokemus, en ollut sitten teini-iän siellä käynytkään. 

Maaliskuun alusta pystyin vasta aloittamaan säännölliset juoksuharjoittelut. Kun kilpirauhaslääkityksen myötä oli joutunut lenkkeilemään ikään kuin käsijarru päällä, niin nyt oli parin vuoden jälkeen normaalitilanne juoksun suhteen. Kunto oli tietysti painunut alemmas ja lihaskato vaikuttaa sekin juoksuun, mutta parin vuoden tauon jälkeen pystyin vihdoin treenaamaan täysipainoisesti. Keväällä juoksin ensin ensimmäisen 20 kilometrin lenkin sitten vuoden 2019 ja siitä matkat vielä pitenivät. Ensimmäinen noin pitkä lenkki oli todella raskas, mutta yllättävänkin nopeasti palauduin siitä ja seuraavat pitkikset menivät jo helpommin.

Pääsiäisenä tuli piipahdettua Lontoossa, jossa kevät oli paljon Suomea pidemmällä. Muutaman päivän reissulla oli lenkkarit mukana ja käytiin aamulenkillä Hyde Parkissa. Hiukan tuo reissu, vaikka lyhyt olikin, toi lisäkuormitusta huhtikuulle ja lyhensin hiukan suunnitellusta juoksuohjelmasta lenkkejä, jotta olisi ollut enemmän aikaa palautumiselle.

Olimme miehen kanssa ilmoittautuneet Kainuu Trailille, jossa heinäkuun alussa olisi minun ollut tarkoitus juosta 38 kilometrin polkujuoksu. Sitä silmällä pitäen juoksuohjelmassa oli toukokuun lopussa 30 kilometrin pitkis poluilla. Harjoituslenkki oli vuoden pisin ja tietysti rankin treeni, mutta pystyin juoksemaan 32 kilometrin lenkin ja olin todella iloinen saavutuksesta. Se kertoi, että kilpirauhassairaus oli takanapäin ja olin päässyt taas juoksukuntoon!

Kesäkuun alkupuolella olisi ohjelmassa ollut toinen tuollainen selvästi pidempi harjoituslenkki, mutta se jäi tekemättä, kun toinen jalkani kipeytyi. Kävin lääkärissä, kun parissa viikossa jalka ei tullut paremmaksi ja sain diagnoosiksi plantaarifaskiitin. Siitä ei pahemmin tullut blogiin kirjoiteltua, kun juoksutavoitteet menivät mönkään toisesta syystä... Kesäkuun lopussa sairastuimme miehen kanssa molemmat koronaan ja siinä meni kohtaa Kainuu Trailista tuli DNS.

Koronatauti ei tullut mielestäni kovin pahana, mutta olin selvästi kipeämpi kuin normiflunssassa. Noin viikon sairastamisen jälkeen oireet alkoivat väistyä, mutta minulle jäi sitkeä yskä, joka vaivasi lopulta yli kaksi kuukautta! :( Tuohon tulikin sitten ensin pidempi yhtäjaksoinen juoksutauko ja sitten vielä pidempi ajanjakso, jolloin en pystynyt treenaamaan kuin korkeintaan puolitehoilla.

Kesäloma meni kivasti onneksi, sillä normaaleissa arjen toimissa ja kevyessä liikunnassa yskä ei vaivannut, mutta juoksulenkeillä kävin harvakseltaan ja hissuksiin. Lomalla tuli reissattua pari päivää Ahvenanmaalla ja käveltyä kiva luontopolku saaren pohjoisosassa. Kotimaisemissa suppailtiin Härmälän rotkolle ja melottua tuli myös Päijänteen kansallispuistossa ihanaan Kelventeen saareen. Loman lopuksi tuli vielä piipahdettua Tallinnassa, jossa sielläkin tuli testattua kaupungin juoksupolkuja ja hiekkaranta. Jos alkukesä meni koronataudin myötä vähän hiljaisesti, niin loppukesään tuli sitten reissattua senkin edestä!

Alkusyksystä laitoin lapun rintaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Turun seudun polkujuoksusarja elvytettiin parin koronavuoden tauon jälkeen Turku Trail Challengen myötä. Syksyllä oli neljä polkujuoksucupin osakilpailua, joissa kaikissa juoksin seitsemän kilometrin kisan. Kunto ei tuossa kohtaa ollut paras mahdollinen ja kisat olivat tuloksellisesti aika meh. Parasta olikin nähdä paikallisia polkujuoksukavereita ja päästä kisafiilikseen pitkästä aikaa. Kirjoittelin kisarapsat jokaisesta osakilpailusta:

Luolavuoren luukutus

Runosmäen revittely

Suikkilan suttaus

Mälikkälän mätkäys

Vaikka viime vuonna tuli tosiaan reissattua, vuoden matkailukohokohta on selkeä; Madeiran matka loka-marraskuun vaihteessa. Koronavuosina olisin halunnut Madeiralle jo useamman kerran, matkakin oli kerran vai peräti kahdesti varattuna, mutta peruuntui. Olikin mahtavaa päästä vihdoin vihreälle saarelle, johon oli rakastunut aiemmilla reissuilla. Madeira oli juuri niin elämyksellinen kuin muistinkin, ja saarta tuli reissattua ristiin rastiin. Matkan innoittamana tuli myös blogattua ahkerasti ja reissupostauksia kertyikin jonkin verran:

Intro Madeiran levadoihin: patikointi Balcoesin näköalapaikalle
Levada do Caldeirao Verde - patikointi vihreään kattilaan 
Ponta de Sao Lourencon patikointi Madeiran itäkärjessä 
Porto Monizin merivesialtaat - hieno päiväretkikohde 
Pico do Arieiro ja Madeiran korkeimpien huippujen patikointi - joka jäi kesken! 
Levada do Alecrim & Lagoa do Venton kiertoreitti 

Alkusyksyn polkujuoksukisojen myötä juoksukunto nousi taas, mutta Madeiran matkan jälkeen tuntui, että juoksuinto ei ollut enää kovin korkealla. Vietin enemmän aikaa tietokoneella Valheim-pelissä kuin lenkkipoluilla. Loppuvuoden ainoana tavoitteena oli juosta täyteen tuhat vuosikilometriä. Se täyttyikin joulukuun alkupuolella. Sen jälkeen hölkkäilin vuoden loppuun täysin ilman tavoitteita.

Juoksuvuosi 2022 oli juoksutaukojen katkoma ja kesän pääkisa jäi väliin koronataudin vuoksi. Olin iloinen kevään onnistuneesta harjoituskaudesta, joka huipentui kolmenkympin polkujuoksuun. Toukokuu erottuukin viime vuoden juoksukuukausissa kovimpana treenikautena todella pitkään aikaan. Useampia satasen kuukausikilometrejäkin tuli juostua, mutta vastapainona on sitten tosiaan noita kuukausia, jolloin juoksua kertyi vain muutaman lenkin verran. Juoksuja kertyi yhteensä 1051 kilometrin verran, mutta kilometrit jakautuivat vuoden mittaan kovin epätasaisesti.

P.S. Tässä postauksessa vain muutama edustava kuva viime vuodelta. Kun kävin läpi kuvakirjastoja, löysin huomattavasti enemmän ei niin edustuskelpoisia kuvia. Sellaisia, joista kuvanottohetkellä olen todennut, että juu, en todellakaan julkaise tuota. Ja nyt julkaisin ne instassa. :D Muistetaan nauraa itsellemme tänäkin vuonna!