Sivut

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Huhtikuun hölkät

Juoksin maaliskuussa 120 kilometrin verran ja tuo onkin mielestäni hyvä tavoite sulan maan kuukausille. Noin 30 kilometriä viikossa on sellainen juoksumäärä, joka riittää hyvin vaikka puolimaratontreeneihin. Huhtikuun tavoitteena oli tuo 120 kilometriä ja sain taas juostua sen verran etupainotteisesti, että loppukuusta saatoin ihan tarkoituksella himmailla ja keventää hiukan juoksumääriä saaden silti tavoitteen täyteen. Yhteensä juoksua kertyi huhtikuussa 124 kilometriä.

Olen tässä pitkin vuotta vinkunut blogissa(kin) sitä, miten kilpirauhasen liikatoiminta ja sen lääkitys ovat sotkeneet juoksuja, kun kroppa ei vain toimi niin kuin pitäisi ja toivoisi. Huhtikuussakin oli muutama lenkki, joilla jalat olivat kuin lyijyä ja lenkin jälkeiset lihaskivut tuskaisia. Mutta mukaan mahtui myös helppoja juoksuja ja kevyitä kilometrejä. Tämä oli mielestäni parempi kuukausi kropan puolesta, jee! Ja heti kun kirjoitin tuon, niin tuli mieleen, että toivottavasti en nyt jinxannut tätä parempaa kautta... :D

Huhtikuu oli kelien puolesta hyvin vaihteleva. Täällä lounaisessa Suomessa oli ihana lämpöaalto kuun puolen välin tienoilla ja lenkkejä pääsi juoksemaan lyhythihaisessa. Siitä siirryttiinkin sitten kivaan takatalveen, jossa taivaalta satoi vuorotellen vettä, räntää, lunta ja rakeita. Hrrrr. Ilmat saisivat lämmetä, niin voisi jättää juoksutakin välillä naulaan!

Vuosi sitten huhtikuussa oli ensimmäinen kokonainen kalenterikuukausi korona-aikaa takana. Silloisessa kuukausiyhteenvedossa kirjoittelin, miten rutiinit etätöihin ja poikkeusaikaan alkoivat löytyä. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että todellisuudessa poikkeusoloihin tottumiseen meni paljon pidempään ja viime keväänä oli vasta raapaistu pintaa. Viime vuonna juoksin huhtikuussa paljon, mutta ihmettelin, miksi lenkit olivat niin raskaita ja lihakset kipeytyivät. Toukokuussa juoksut sitten torppasivat liikatoiminnan diagnoosiin ja syy liikunnan takkuisuuteen selvisi. Näin vuotta myöhemmin tilanne alkaa tosiaan näyttää paremmalta juoksukunnon suhteen, aika kauan kesti tuossakin. Toivottavasti tässä mennään kohti valoa ja parempaa kaikin puolin!

Tämä on muuten ajastettu postaus ja olen nyt paistamassa vappumunkkeja. Iloista vappua lukijat!

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Retkeilyreittejä Turun seudulla - mainioita myös polkujuoksuun!

Koronapandemia sai ihmiset etsimään retkeilyreittejä ja ulkoilumahdollisuuksia omilta kotikulmilta. Huomasin jo vuosi sitten, että blogin ulkoilureiteistä kertovat postaukset nousivat esiin, retkeily- ja polkujuoksureittejä oli taatusti haettu tavallista enemmän hakukoneista. Itsekin tuli siinä googleteltua kerran jos toisenkin uusia polkujuoksureittejä etsiessä. 

Samalla päätin ryhdistäytyä juoksureittien ja retkeilymaastoista kertovien blogipostausten osalta. Olen vuosien varrella kartoittanut lukuisia Turun seudun reittejä, mutta ollut liian laiska kirjoittamaan niistä blogiin. Kun huomasin, miten paljon hyötyä itselle oli löytää reiteistä kertovia juttuja, aloin itsekin naputella niitä useammin. Samalla tuli otettua tavoitteeksi käydä noin kerran kuussa juoksemassa jokin maisemareitti. Joko omilla kulmilla tai sitten reissun yhteydessä. Se onkin toteutunut kivasti ja tässä koronavuoden aikana on tullut myös uusia juoksuelämyksiä!

Kokosin tähän postaukseen listaa Turun seudun ja Varsinais-Suomen reiteistä. Osa on sellaisia, jotka olen juossut polkujuoksukisassa, mutta suurin osa on sellaisia reittejä, joita olen ensin tutkinut kartoista ja sittemmin käynyt kartoittamassa juosten. Jotkut reitit ovat hioituneet vuosien varrella, jotkut olen kipitellyt vain kertaalleen. Kokosin tähän lukijan reittisuunnittelun avuksi tietoa reitin pituudesta ja maastosta. Varsinaiset reittikuvaukset ja kartat löytyvät sitten postauksista. Vastaan mielelläni, jos herää kysymyksiä näistä retkeilyreiteistä!



Ruissalon retkeilyreitit 


Ruissalossa on luontopolkuja yhteensä noin 20 kilometrin verran. Saari on hyvin saavutettavissa eri kulkuneuvoin ja sen tammilehdot ovat ainutlaatuisia. Olen juossut Ruissalossa useita erilaisia lenkkejä, ja siellä riittääkin reittivaihtoehtoja niin kävelyyn kuin juoksuunkin. Näissä postauksissa reittikuvauksia:
Kuuvannokka Ruissalossa.


Retkeily- ja polkujuoksureittejä Turussa


Turku Trail Cup -polkujuoksusarjan ansiosta pääsin tutustumaan useisiin kivoihin polkureitteihin. Polkujuoksukisojen reitit eivät kisojen ulkopuolella näy välttämättä maastossa, mutta kartat löytyvät näistä postauksista ja usein reitit kulkevat opastetuilla luontopoluilla:

Tässä muutama kiva pitkisreitti, jotka alkavat Turusta, mutta koukkaavat myös naapurikuntiin.
  • Halistenkoskelta Vanhalinnaan, 14 km Turun Halistenkoskelta Liedon Vanhalinnaan ja takaisin, ulkoilureittejä ja polkuja Aurajoen jokilaaksossa.
  • Katariinanlaakso, Rauvola ja Vaarniemi, yhteensä yli 12 km reitistö, josta voi myös valita lyhyemmän palasen. Vaarniemen polut ovat haastavia ja teknisiä, mutta Katariinanlaakson luontopolut ovat vastaavasti helppoa ja leveää polkua.

Lyhyemmät luontopolut, joihin voi poiketa vaikka uintireissun yhteydessä ovat myös kivoja. Ruissalon lisäksi esimerkiksi Littoistenjärven luontopolku (3 km yhteen suuntaan) kannattaa tsekata. Myös Uittamon ja Hirvensalon polut ovat lyhkäisiä ja rannan lähellä. Tässä postauksessa kerron noista poluista talviasussa, mutta karttaa voi tiirailla kesälläkin.

Aurajoen jokilaaksoa

Vaarniemen teknistä polkua


Retkeily- ja polkujuoksureittejä Raisiossa, Liedossa, Maskussa ja Paimiossa


Turun lähikunnista löytyy myös paljon retkeilyyn sopivia reittejä, joissa etuna usein on väljyys, mutta haittana paikalle voi olla vaikea päästä ilman autoa.

Turku Trail Cupissa pääsin parina vuonna juoksemaan sekä Liedon Parmaharjulla että Paimion Hiekkahelmen maisemissa. Kisarapsoista löytyy reittikartat: 
  • Parmaharju Trail 2017 & 2018, 10 km lenkki Liedossa. Reitti on enimmäkseen luontopolkua, ja erikoisuutena voi halutessaan kivuta myös Parmaharjun hyppyrimäen lähes 200 porrasta!
  • Paimio Trail 2018 & 2019, 8 km Paimion hienolla hiekkakuoppa-alueella

Raisiosta löytyy useampikin kiva polkureitti. 
  • Pähkinäpolku ja Kerttulan luontopolku yhteensä noin 12 km reitti monimuotoista polkua. Pähkinämäen reitti on noin 8 km ja Kerrtulan luontopolku n. 4 km.
  • Kullaanpolku, n. 11,5 kilometrin ympyräreitti on monimuotoista polkua. Puolimatkassa voi kiivetä Kullaanvuoren näkötorniin. Reittiin on helppo yhdistää myös muita lenkkejä, esimerkiksi Haunisten altaan kierroksen (n. 3 km) tai alla kuvatun Karevan kierron reitin, jolloin saakin sitten yli 20 kilometrin lenkin.
  • Karevan kierto kulkee kolmen kunnan alueella ja on yksi suosikkireiteistäni. 8 - 12 km, sen mukaan, ottaako mukaan Maskun Rivieran lenkin. Karevan kierrolle voi helposti suunnata ainakin Raisiosta ja Maskusta.
Karevansuolla


torstai 22. huhtikuuta 2021

Retkeilysuunnitelmia - kohteena kansallispuistot

Retkeilijän kansallispuistot -kirja saatu. 

Kuka muistaa vielä vuoden 2018 ja silloin kansallispuistoja kiertäneen Mennään metsään -polkujuoksukiertueen? Kiertueen ideana oli lisätä sekä polkujuoksun että kansallispuistojen tunnettuvuutta. Toimiva konsepti, sillä ainakin minä innostuin kansallispuistoista kiertueen myötä!

Olin mukana vain kahdella kiertueen yhteislenkillä, ja jäi harmittamaan, etten päässyt useammalle mukaan. Mieleen jäi erityisesti Helvetinjärven lenkki, koska fundeerasin pitkään, pääsisinkö sinne mukaan. Siitä se ajatus sitten lähti, eli reissusuunnitelma seuraavalle kesälle Helvetinjärvelle. Koska Seitsemisen kansallispuisto oli samalla suunnalla, laajeni matka suunniteltaessa lopulta kattamaan kaksi kansallispuistoa ja patikoinnit molemmissa. 

Olin toki vieraillut kansallispuistossa ennen polkujuoksujakin. Esimerkiksi keväällä 2017 tuli tehtyä useamman yön vaellus Kolilla. Mutta en ollut ajatellut meneväni juuri kansallispuistoon, vaan ihan vain yksittäiseen hienoon luontokohteeseen. Kiertueen myötä tajuntaan iski kuitenkin oivallus siitä, että kaikissa Suomen kansallispuistoissa on jotain erityistä nähtävää ja jokaisella on se oma juttu, miksi juuri se kohde on erityinen. Niinpä viime vuosina onkin tullut katseltua Suomen karttaa sillä silmällä, että minnekäs seuraava kansallispuistoreissu voisi suuntautua.

Retkien suunnitteluun oiva opas on uudistettu Retkeilijän kansallispuistot -kirja (mainoslinkki Adlibrikselle). Olin hankkimassa kirjaa siskolleni joululahjaksi muutama vuosi sitten, mutta harmikseni se oli kaupoista loppu. Ilahduttavasti kirjasta ilmestyi nyt uusi päivitetty painos ja sain siitä blogin kautta oman kappaleen, jolle tulee taatusti olemaan käyttöä! Kirjassa on kattavasti esitelty kaikkien Suomen kansallispuistojen luontoa sekä kulttuurihistoriaa. Retkien suunnittelun apuna on kartta, saapumis- ja pysäköintiohjeet sekä reittikuvauksia. Lisäksi jokaisen puiston kohdalla kerrotaan erikseen, mikäli alueesta on saatavilla ulkoilukartta.

Retkeilijän kansallispuistot -kirjaa on tullut selailtua viime päivinä ensi kesän retkiä suunnitellessa.

Viime vuonna loppukesästä teimme siskon kanssa patikointireissun Teijon kansallispuistoon, mutta häpeäkseni täytyy tunnustaa, että koronahässäkässä jäi tyystin reissusta kirjoittaminen. Sentään noista edelliskesän patikoinneista Seitsemisestä ja Helvetinjärveltä naputtelin matkakertomukset blogiin. Varsinkin jälkimmäinen oli juuri niin hieno kohde kuin olin ajatellutkin, vaihtelevaa maastoa ja luontoa piisasi päiväretkelle. 

Mennään Metsään -yhteislenkeillä pääsin tutustumaan Saaristomeren ja Selkämeren kansallispuistoihin juosten ja siinä oli oma elämyksensä, kun matkaa taittoi polkujuosten. Suomen isot polkujuoksutapahtumat sijoittuvat nekin kansallispuistoihin ja tarjoavat erilaisen tavan tutustua kohteeseen. Juoksin toistaiseksi ainoan polkumaratonini Nuuksiossa syksyllä 2019. Tuolla juoksulla tuli taatusti tehtyä pikavisiitti kaikkiin Nuuksion hienoimpiin kohteisiin.

Viime kesänä Etelä-Suomen puistoissa oli suorastaan ruuhkaista, ja siksi omat retket suuntautuivatkin mieluummin väljemmille seuduille. Jos tänä kesänä on odotettavissa samanlaista retkeilyintoa, niin Retkeilijän kansallispuistot -kirjasta löytyy puistojen jaottelua sen mukaan, ovatko ne suosittuja vai rauhallisia. Jos tietää olevansa liikkeellä ruuhka-aikaan (esim. viikonloput ovat arkea ruuhkaisempia) kannattaa ehkä suunnata johonkin rauhallisempaan kohteeseen.

Tänä kesänä on tarkoitus lisätä omaan ämpäriin ainakin kaksi kansallispuistoa. Olemme lähdössä taas siskon kanssa patikoimaan ja kohteena ovat Liesjärven ja Torronsuon maisemat. Kirjan lukeminen innosti myös muistelemaan viime kesän reissuja, joten enköhän naputtele niistäkin kohta juttua blogiin. Jospa saisin viime kesän matkakertomukset julki sentään ennen tämän kesän reissuja! 

torstai 15. huhtikuuta 2021

Liikunta kahden kodin arjessa

Korona-aika on vähentänyt sosiaalisia kontakteja. Omalla kohdalla se on tarkoittanut toimistotöiden siirtymistä kotiin etätöihin ja käytännössä kaiken vapaa-ajan viettämistä vain muutaman läheisimmän ihmisen seurassa. Olen kuitenkin sikäli erikoisessa asemassa, että käytännössä olen koko poikkeusajan asunut enemmän tai vähemmän kahdessa osoitteessa. Arkeni on vähän kuin eroperheen lapsella, joka siirtyy kimpsuineen ja kampsuineen kodista toiseen. Ennen koronaa tämä ei olisi ollut mahdollista, joten tietyllä tapaa poikkeusaika on ollut tosi hyvä asia minulle. Olen siis pystynyt käytännössä asumaan miesystäväni luona pitkiäkin aikoja. Kuitenkin, koska työt edellyttävät toimistopäivää noin kerran viikossa ja koska miesystävä asuu hiukan hankalien liikenneyhteyksien takana, olen pitänyt myös oman asuntoni ja asunut siis käytännössä kahta kotia.

Lisätään tähän soppaan vielä se, että vietän lapsuudenkodissani viikonlopun aina 2-3 viikon välein, niin kotien määrä nouseekin kolmeen. o.O Mitenköhän selviän, jos joskus tulevaisuudessa elämä on vain yhdessä paikassa? Vaikka reissaaminen majapaikkojen välillä on toisinaan kuormittavaa, se tuo myös arkeen vaihtelevuutta. Voisin kuvitella, että tylsistyisin vain yhden kodin seinien sisällä.



Miten tällaisessa arjessa sitten pystyy liikkumaan muutenkin kuin majapaikkojen väliä, eli miten saa urheilun mahdutettua arkeen? Juoksu on tietysti vastaus kaikkeen, ja niin tässäkin. Jos harrastaisin vaikkapa jumppaa kuntokeskuksessa, uimista tai sulkapalloa säännöllisellä vuorolla, olisi liikunnassa paljon enemmän haastetta. 

Postauksessa liipataan hiukan elämäni osa-alueille, joita en kovin avoimesti somessa jaa, joten mietin tovin jos toisenkin asiasta kirjoittamista. Kuitenkin en varmasti ole ainoa, joka joutuu tai saa asua kahdessa (tai kolmessa) paikkaa, ja liikuntaakin pitäisi siihen arkeen mahtua, joten päätin kirjoittaa aiheesta. Nimenomaan siitä näkökulmasta, miten saa liikunnan mukaan arkeen, jossa on jatkuvia siirtymiä paikasta toiseen ja suosikkitrikoot ovat aina väärän asunnon pyykkikorissa.

Kuten jo sanoin, juoksu on helpompi saada mahtumaan tällaiseen arkeen kuin moni muu liikuntamuoto. Juoksulenkille voi lähteä melkein missä vain ja milloin vain. Toki varsinkin talviaikaan vaadittavat varusteet vievät jonkin verran tilaa ja niiden kuskaaminen paikasta toiseen vaatii ison repun lisäksi suunnittelua. Ulkoilmalajia harrastaessa täytyy ottaa säätila huomioon pukeutumisessa ja mitä pidemmän jakson on poissa oman vaatekaapin ääreltä, sitä enemmän pitää pakata erilaista pukinetta.

Juoksukengät vievät eniten tilaa, mutta toisaalta samoja kenkiä voi useimmiten käyttää ympäri vuoden. Olenkin ripotellut kenkiä kaikkiin niihin osoitteisiin, joissa vietän säännöllisesti aikaa. Onneksi minulla on ollut tapana ostaa uudet kengät jo ennen kuin edelliset ovat hajonneet atomeiksi. Lisäksi tykkäänkin vaihdella kenkiä ja toki vähän myös shopailla niitä... Siinä missä yhdessä pienessä eteisessä kymmenen paria juoksukenkiä olisi ongelma, ripoteltuna kolmeen eteiseen tilanne onkin positiivinen. Varsinkin lapsuudenkodissani minulla on ollut tapana käyttää kengistä niiden iskunvaimennuksien viimeiset sadat kilometrit. En juokse siellä koskaan asfaltilla, koska eipä tuolla maaseudun periferiassa mitään pyöräteitä ole, joten kenkien vaimennuksen ei tarvitse olla ihan tikissä.

Juoksuvaatteita kannattaa mielestäni muutenkin olla kaapissa sen verran, ettei niitä tarvitse ihan jatkuvasti olla pesemässä. Useamman kodin välillä reissatessa on myös etua siitä, ettei urheiluvaatteita tarvitse pakata mukaan pyykkikorista tai suoraan märkinä narulta, mutta siitäkin on kokemusta. Silti välillä on käynyt niin, että olen joutunut lainaamaan mieheltä juoksupaitaa tai laittamaan likaiset urheilurintsikat lenkille (tämä oli traumaattista). Onneksi varsinkin lyhyemmillä lenkeillä ei ole ihan niin justiinsa, onko päällä ne kaikkein teknisimmät vermeet. Silti suosittelen totuttelemaan siihen, että pyykinpesu kuuluu ohjelmaan usein. Urheilusukkia ja -alusvaatteita kannattaa ripotella jokaiseen osoitteeseen, samoin esimerkiksi pitkähihaisia juoksu(alus)paitoja, jos niitä vain riittää.

Parasta useamman kodin ympäristössä liikkumisessa on lenkkireittien ja juoksumaisemien vaihtelu. Ei tarvitse tahkota samaa pyörätietä päivästä toiseen. Varsinkin maaseudulla pitkisreittien suunnittelu voi vaatia hieman duunia, mutta sielläkin olen onnistunut löytämään sopivat pikkutiet juoksureiteille. Kaupungissa on helppoa juosta pyöräteitä yhdistellen juuri sille päivälle sopivan pituinen lenkki ja yleensä ympyräreitin suunnittelu on sekin aika helppoa, kun teitä risteää tiheään. Kaupungissa joutuu kuitenkin miettimään reitin kulkua siltä kannalta, voiko se olla liian ruuhkainen, katkovatko liikennevalot ikävästi juoksua tai kulkeeko vieressä vilkasliikenteinen tie. Näin katupölyaikaan jotkin juoksureitit suorastaan pöllyävät talven hiekoitusten jäljiltä, eikä niitä ole välttämättä silloin kiva juosta. Onkin kiva päästä välillä pois Turusta väljemmille lenkkireiteille. Lenkkireittejä on melko helppo suunnitella erilaisten karttapalvelujen avulla. Esimerkiksi Turun seudun opaskartta kattaa myös Turun naapurikunnat ja karttapalvelusta löytyy paitsi pyörätiet myös ulkoilureitit ja luontopolut, joten jopa polkujuoksureittejä voi tuon avulla kartoittaa!

Kuten aina säännöllisen liikunnan ollessa tavoitteena, on hyvä varata kalenterista aikaa urheiluun. Juoksulenkkien kanssa aikataulut harvoin ovat tunnintarkkoja. On kuitenkin hyvä huomioida, että mikäli aikoo vaikka työpäivän päälle vaihtaa residenssiä, eivät lähtövalmistelut ja siirtyminen käy käden käänteessä. "Kodinvaihtopäivälle" en koskaan suunnittele pitkää lenkkiä ja jos aion juosta, teen sen mieluiten vaikka etätyöpäivän lounastauolla. Kun pakkaan reppua siirtymistä varten, mulla on päänsisäinen tarkastuslista, että kaikki tärkeimmät tavarat varmasti ovat mukana. Ne ovat aina samat, ja mm. juoksukello latureineen on ihan listan kärjessä. Jos pitää muistaa jotain erityistä, kuten vaikka juoksureppu ja juomarakko, kun suunnitelmissa on pidempi lenkki, yritän kaivaa ne ajoissa kaapista näkyville, jolloin ne muistaa helpommin pakata.

Ennen kaikkea tässä toisinaan hektisessä arjessa saa pidettyä liikunnan mukana siten, kun se on oikeasti prioriteettilistalla ylhäällä. Vaatii jonkin verran ns. metatyötä pitää mielessä, mitkä juoksukengät ja mitä juoksuvaatteita on missäkin osoitteessa, mutta kun varusteita on tarpeeksi ja ne on tasaisesti ripoteltu eri koteihin, vähentää se miettimistä. Koska siirtymiset vievät aikaa ja energiaa, pitää ne ja juoksut kalenteroida. Jos aika on kortilla, niin juokse aina kun voit. Lyhyt lenkki on parempi kuin ei mitään. Vaihtuvat lenkkireitit ja juoksumaisemat piristävät tässä useamman kodin arjessa. 

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Retkeily- ja juoksureitti Halistenkoskelta Vanhalinnaan

Pääsiäisenä tuli juostua pitkä lenkki Auranlaakson maisemissa Aurajokea mukaillen. Asuin aikaisemmin Turussa Nummessa, ja silloin jokirannan lenkkimaastot tulivat tutuiksi. Alueella on jonkin verran merkitsemättömiä polkuja sekä paljon hienoissa maisemissa kulkevia kävelyreittejä. Koska olen aiemmin jo kolunut reitit, osasin nyt suunnitella 14 kilometrin lenkin, joka kulkisi mahdollisuuksien mukaan eri reittiä meno- ja paluumatkalla, vaikka periaattessa olikin sellainen sinne ja takaisin juoksu.


Pääsiäissunnuntaina oli hienon aurinkoinen kevätsää, tosin aika tuulinen.  Halistenkoski kimalteli auringossa ja liikkeellä oli paljon muitakin ulkoilijoita. Alkumatkasta poikkesimme Virnamäen metsässä polulle ja jatkoimme siitä kävelyreittiä ja pikkuteitä pitkin Ravattulaa kohti. Ohikulkutien yli menee pieni silta, joka johtaa ulkoilureiteille ja poluille kohti Lietoa. 


Aurajoen yli menimme riippusiltaa pitkin ja jatkoimme siitä kohti Liedon linnavuorta. Alueella kulkee luontopolku, siellä on Vanhalinnan kartano sekä linnavuoren laelle johtavat portaat. Maisemat vuoren laelta olivat hienot, mutta siellä tuuli ihan älyttömästi!

Paluumatkan aloitimme vanhaa, museotieksi määriteltyä Hämeen Härkätietä pitkin. Kivasta maalaismaisemasta joutuu toviksi koukkaamaan Ravattulan Cittarin kohdalla sekä vilkkaasti liikennöidyn maantien varteen pyörätielle että kummalle kiertoreitille tietöistä johtuen. Tuo reitin osa on vähän tylsä, joten tulihan siihen vaihtelua, kun piti puikkelehtia kiertotietä!


Aurajoen rannalle ja Täl pual jokkee päästiin takaisin Kuralan kylämäen kohdala ponttoonisiltaa pitkin. Siitä eteenpäin ulkoilureittiä ja jokirannan pikkupolkuja takaisin Halisiin 14 kilometriä mittarissa.

Reittikartta Halistenkoski - Liedon Vanhalinna

Halusin jakaa reittikartan, koska jos ei tunne seutua, niin polkuja voi olla vaikea löytää ja esimerkiksi Liedon riippusillalle ei ihan sattumalta eksy. Tämä on mielestäni kiva reitti, jossa saa juosta monenlaisella alustalla. Pikkutiepätkät ovat hyvin rauhallisia ja polut helppoja. Linnavuorelle kipuamisen lisäksi reitillä on muutama pieni nousu, mutta enimmäkseen Aurajoen jokilaaksossa kulkeva reitti on hyvin tasainen. Heitin postaukseen kuvia myös vuosien takaa ja kesäisemmiltä lenkeiltä!