Sivut

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Joulukuun jähmeät juoksut

Loppuvuoden juoksukilometrit eivät ole tulleet helpolla. Jos marraskuussa koinkin olevani hyvässä nousukunnossa ja oli kiva liikkua marrasputkessa, niin joulukuussa on ollut vaikea saada kilometrejä kasaan. Mutta onnistuin! Asetin tavoitteeksi juosta joulukuussa 120 kilometrejä, ja juoksin yhteensä 121 kilometriä, eli hienostihan tavoite jopa ylittyi! :D

Tässä kuussa oli kyllä ihan tarpeeksi haasteita. Opinnoissa piti kiirettä kuun alkupuoliskolla ja oli työ sinänsä mahduttaa lenkkejä pakollisten töiden ja opiskelujen väliin. Pieni flunssa kiusasi, ja vaikka en ollut mitenkään kovin kipeä, pieniä oireita riitti ja sitä myötä olo oli juoksujen suhteen epävarma. Olo oli ajoittain hiukan ylirasittunut. Koska minulle oli tärkeää saada kilometrit kasaan, keskityin juoksemaan tooosi hitaita lenkkejä, enkä juossut yhtään kunnon pitkistä, vaan mieluummin myös lyhyitä lenkkejä. Juoksin joulukuussa vain kaksi kympin lenkkiä, enkä edes haaveillut mistään pidemmistä pitkiksistä. 

Kelikin asetti omat haasteensa juoksuun, kun ajoittain oli tosi kylmää keliä, sitten tuli liukasta ja seuraavana päivänä oli lumimyräkkää ja kovaa tuulta. Käytin silti nastalenkkareita vain kerran tässä kuussa, vaikka ajoittain hiukan liukastelinkin ilman nastoja.

Huolimatta kaikista haasteista juoksin tässä kuussa joulukuun kilometrienkat. Tosin ylitin aiemman, vuodelta 2017 olevan ennätykseni vain kilometrillä, mutta kaikki lasketaan. :) Näin loppuvuodesta on kiva tutkia tilastoja niin tämän kuin aiempien juoksuvuosien osaltakin. Varsinkin näin, kun saavuttaa tavoitteensa. Tästä vuodesta teen vielä koosteen, mutta se tulee perinteisesti vasta ensi vuoden puolella. Tässä kohtaa toivottelen kivaa vuodenvaihdetta! Nähdään ensi vuonna!

perjantai 22. joulukuuta 2023

Valoa kohti

Talvipäivänseisaus on minulle omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Vuoden lyhyimmän päivän jälkeen aletaan mennä taas kohti valoa ja kesää. Koska en pidä talvesta, lupaus keväästä on kiva asia, vaikka todellisuudessa sydäntalvi onkin vasta edessäpäin. Täällä lounaisimmassa Suomessa talvisimmat kuukaudet ovat yleensä tammi- ja helmikuu. Silti valon lisääntyminen pikkuhiljaa piristää.

Tänä talvena marras-joulukuu ovat olleet epätavallisen kylmiä ja lumisia. Ihan kiva, että on ollut lunta, mutta kylmyydestä en tykkää sitten yhtään. Marraskuussa juoksin joitain pidempiä lenkkejä yli 10 asteen pakkasessa. Pukeutuminen pakkaslenkeille tuo oman haasteensa juoksuharjoitteluun. Pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Käytännössä olen tuossa onnistunutkin, mutta jos juoksen yli 1,5 tunnin lenkkejä, alkaa yleensä loppulenkistä taas paleltaa. Juostessa tulee aina hiki, ja jossain kohtaa alkaa kylmettyä. 

Juoksuharjoitteluni on ollut marras-joulukuussa käytännössä pelkkää määräharjoittelua. Marrasputkessa alkanutta yläkropan kotitreeniä olen jatkanut joulukuussakin. Marraskuu oli mainio juoksukuukausi, mutta joulukuusta en voi sanoa samaa. 

Joulukuun ensimmäinen puolisko oli haastava. Opinnoissa oli kurssien viimeistelyjä, ja useampi harjoitustyö ja seminaariesitys piti saada samaan aikaan valmiiksi. Töissä oli pikkujoulut (ranccaa!) ja toki ihan töitäkin piti tehdä. Joku flunssapöpökin kävi sotkemassa suunnitelmia. 

Nyt alkoi onneksi loma, ja toivottavasti saan vielä loppuvuonna kirittyä hiukan kilometrejä. Muutama päivä oli ihan superliukas lumien sulaessa, mutta nyt tätä naputellessa ulkona tuiskuaa ja tänään lenkillä pysyi onneksi ihan hyvin pystyssä ilman nastojakin.

Loppuvuonna keskityn jouluun läheisten kanssa, rentoon lomailuun ja tietysti juoksuun. Valoisaa ja lämmintä joulua!

torstai 7. joulukuuta 2023

Vinkit talvijuoksuun ja juoksijan joululahjat!

Olen antanut blogissa vinkkejä talvijuoksuun ennenkin, ja tässä on käytännössä esiteltynä samat vinkit kuin vuosien takaisessa postauksessa. Nämä ovatkin vuosien saatossa hyväksi havaittuja keinoja tehdä talvijuoksusta mukavaa. Nostin vinkkeihin mukaan muutaman poiminnan juoksijalle sopivista lahjavinkeistä, jos joku etsii vielä pukinkonttiin sopivaa lahjaa! Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä (*).


  • Liukkaus on hyvän talvijuoksufiiliksen vihollinen numero 1. Lumella on yleensä hyvä juosta, mutta kengissä on eroja pitävyydessä lumisella alustalla. Nastakengät ovat ainoat, jotka pitävät jäällä kunnolla. Omaan jalkaan sopivat nasturit löytää vain kokeilemalla. Jos ei löydä sopivia nastureita, niin vaihtoehtoina ovat myös kenkien päälle viritettävät nastat sekä kenkiin kiinnitettävät irtonastat.
  • Kerrospukeutuminen kannattaa. Tämä on monelle varmasti itsestäänselvyys, mutta sen enempää ali- kuin ylipukeutuminenkaan ei ole järkevää. Lenkillä saa ja pitääkin olla hiukan vilpoinen suunnilleen ensimmäisen kilometrin ajan. Uloin kerros tuulenpitävä, alin kerros hengittävä ja kosteutta iholta siirtävä. Välikerros tarpeen mukaan. Itse olen viimeisimpinä talvina luottanut merinovillaan alusasuna, merino pitää lämpimänä ja tuntuu myös hikisellä iholla miellyttävältä. 

*Icebreakerin pehmoinen merinoaluspaita (Mainoslinkki: Partioaitta)


  • Kylmä hengitysilma aiheuttaa monille ongelmia. Nenän kautta hengitettäessä ilma lämpenee hiukan, mutta juostessa voi olla mahdotonta hengittää nenän kautta. Suun edessä buffi auttaa. Jos sinulla on astmaa tai pakkasilman hengittäminen tuntuu erityisen pahalta, niin kuuntele kroppaasi ja jätä pahimmilla pakkasilla juoksut väliin.
  • Asusteilla voi säätää lämpötilan mukaista pukeutumista noin +-5 astetta. Buffi kaulaan, juoksuhanskat käteen ja päähän panta tai pipo, niin tarkenee selvästi paremmin.

*Buffi-huivit ovat tosi monikäyttöisiä ja aina hyvä lahjaidea. (Mainoslinkki: Scandinavian Outdoor. Kuva: Buff)


  • Kovilla pakkasilla paleltuvat herkimmin naama, korvalehdet sekä kropasta reidet. Ylimääräisenä kerroksena villahousut tai juoksuhame auttavat alakropan suojaamisessa. Pipon pitää peittää myös korvalehdet ja buffin voi vetää leuan ja nenän suojaksi. Naamaa voi olla hankala suojata, mutta jos on hyvin kylmänarka, apu voi löytyä kommandopiposta.
  • Lumi pysyy poissa juoksukengistä esimerkiksi säärystimien ja gaiterien avulla. Gaiterit viritetään suojaamaan nilkkaa siten, että remmi kulkee jalan alta ja suoja kiinnitetään kenkään.
  • Jos sukat kastuvat juostessa, liike lämmittää varpaita jonkin verran, eli lyhyellä lenkillä ei tarvitse huolestua. Pidempää lenkkiä ei kannata tehdä, jos jalat kastuvat heti lenkin alkuun. *Vedenpitäviä sukkia kannattaa testata, varsinkin jos juoksee talvella poluilla tai muuten märällä. (Linkissä Scandinavian Outdoorin valikoima vedenpitävistä urheilusukista, niitä löytyy runsaasti erilaisia ja eri hintaluokissa.)
  • Vaihda kotona kuivat vaatteet, ota lämmin suihku ja juo kuumaa, niin lämpenet kunnolla pakkaslenkin jälkeen.
  • Näe ja tule nähdyksi! Hyvän otsalampun kanssa lenkit pimeässäkin onnistuvat. Heijastimet ja heijastavat juoksuvaatteet ovat talvella ihan must.

*Nämä heijastinvaljaat ovat nyt Scandinavian Outdoorilla tarjouksessa alle vitosella!


  • Hyvä vinkki ympärivuotiseen juoksuun on se, että suunnittelee etukäteen lenkkipäivät kalenteriin ja tekee juoksemaan lähdöstä rutiinin. Näin juoksemaan lähtö on helpompaa myös huonolla kelillä. Säätila kannattaa ottaa huomioon, ja tehdä suunnitelmista sen verran väljiä, että lenkkiä voi kelin mukaan lyhentää tai hidastaa.

torstai 30. marraskuuta 2023

Marraskuu putkessa!

Niinhän se tälläkin kertaa hoitui, eli oma marrasputkeni ja vähintään 30 minuuttia päivittäistä liikuntaa jokaisena marraskuun päivänä. Vaikka olin kuun alkuun vähän epävarma, että noinkohan jaksan päivittäistä liikuntahaastetta, niin putki vei mennessään ja onnistuin haasteessa!


Pääosassa oli juoksu ja teinkin marraskuulle kilometrienkat 141 juoksukilometrillä. Voisi ehkä kuvitella, että juoksun taukopäivinä olisi ollut tympeää liikkua muuten, mutta itse koin, että muu liikunta tuki tosi hyvin juoksua ja mahdollisti osittain noin messevät kilometrit. Juoksin 18/30 päivänä. En tehnyt yhtään erityisen pitkää lenkkiä, mutta juoksin varsin paljon ns. puolipitkiä 12 - 15 kilometrin lenkkejä. Parhaimmillaan juoksin yhdellä viikolla kolme 12 - 14 kilometrin lenkkiä ja viikkokilometrejä yhteensä 48. Kuun juoksut olivat enimmäkseen pk-vauhtisia ja erityisesti liukkaina tai lumisina päivinä juoksujen vauhti pysyi tosi maltillisena. 


Joinain päivinä koin helpommaksi lähteä lyhyelle lenkille sen sijaan, että olisin tehnyt kotona jotain treeniä. Toisina päivinä oli mukava venyttää itseään joogamatolla pakkasessa kipittelyn sijaan. 9/30 päivää sisälsi kotitreeniä. Tein lyhyttä yläkropan voimatreeniä käsipainoilla ja yhdistin siihen lyhyen joogan, tai sitten päivän liikuntana tein vain pidemmän joogan. Lihaskuntotreeneissä en tehnyt yhtään jalkoja, koska se olisi haitannut juoksua, vaan tein joka kerta lyhyen yläkropan treenin. Kuukauden aikana sain myös lisätä painoja tuossa treenissä. :)  Jooga tukee mulla tosi hyvin juoksua, joka on jäykistävää liikuntaa. Varsinkin kuun loppupuolella opinnoissa piti niin kiirettä, että lihaskuntotreeni ja jooga toivat myös hyvää vaihtelua koneen ääressä kyyhöttämiseen. Blogikaan ei ole muiden kiireiden vuoksi päivittynyt.

Jäljelle jääneisiin muutamaan päivään liikuntatuokion toivat työkavereiden kanssa keilailu ja megazone. Yhtenä päivänä kävin myös kävelyllä. Se ei ole oikein mun juttu, mutta tuli nyt kerran tehtyä. :D


Olen toteuttanut marraskuun liikuntahaastetta kahdesti aiemminkin, vuonna 2018 sekä vuonna 2021. Joka kerta olen liikkunut omassa marrasputkessa samalla sabluunalla, eli vähintään 30 minuuttia liikuntaa jokaisena marraskuun päivänä. Tämä konsepti toimii minulla! Ensimmäistä kertaa marrasputki oli näin juoksupainotteinen, mutta kuten kerroin, tuntui siltä, että muu liikunta tuki hyvin juoksua. Vaikka päivittäinen liikunta tekisi kuinka hyvää, en ole koskaan jatkanut hommaa kuukautta pidempään. En varmasti nytkään, mutta aina näistä liikuntahaasteista on jäänyt jotain käteen. Joogaa teen satunnaisesti ja se on juurikin haasteista lähtöisin. Nyt ajattelin jatkaa noita lyhyitä yläkropan treenejä, kun kehitystäkin ehti jo huomata. Toivottavasti loppuvuosi sisältää myös hyviä juoksukelejä, sillä vielä on yksi juoksutavoite kesken!

sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Puolivahingossa putkeen

Kas, marraskuu on jo yli puolenvälin ja olen onnistuneesti noudattanut omaa marrasputkea tähän asti! Lähdin omaan marrasputkeen vähän niin kuin salaa, koska minulla oli epäilyksiä siitä, noinkohan jaksaisin putkea alkua pidemmälle. Aiemmin olen jakanut putken jollain lailla someen ja saanut sitä kautta lisäboostia jaksaa jatkaa putkea. Näköjään päivittäinen liikunta onnistuu ilmankin, että sitä kuuluttaa jossain päivittäin! :D

Olen toteuttanut marraskuun liikuntahaastetta kahdesti aiemminkin, vuonna 2018 sekä vuonna 2021. Joka kerta olen liikkunut omassa marrasputkessa samalla sabluunalla, eli vähintään 30 minuuttia liikuntaa jokaisena marraskuun päivänä. Niin tälläkin kertaa. Virallinen marrasputki, vähintään 25 minuuttia juoksua ulkona päivittäin, on mielestäni turhan yksipuolinen ja hankalakin haaste. On tässä puolen tunnin päivittäisessä liikunnassakin haastetta, vaikka juoksulenkkien välipäivinä liikunta onkin leppoisampaa joogaa tai jotain muuta sisäliikuntaa. 

Olen nyt syyskuun ja lokakuun kehnompien juoksukuukausien jälkeen pyrkinyt nostamaan juoksumääriä marraskuulle. Juoksu onkin omassa putkessani pääosassa. Voisi kuvitella, että päivittäinen liikuntahaaste haittaisi kilometrien keräämistä, mutta en ole kokenut asiaa niin. Se, että juoksun välipäivinä olen "pakotettu" tekemään vaikka kehonhuoltoa, on kuitenkin juoksua tukevaa toimintaa, enemmänkin kuin se että vain löhöäisin. Olen tosi laiska venyttelemään, joten jooga silloin tällöin tekee kropalleni tosi hyvää!

Sellainen villi ajatus on tästä tullut päähän, että mitä jos pyrkisi liikkumaan puoli tuntia päivässä ympäri vuoden! Joo, tiedän, että jotkut haastavat itseään vaikka juoksemalla vuoden jokaisena päivänä maratonin, joten siihen nähden puolen tunnin reippailu on aika pientä. Aika usein sitä kuitenkin jumiutuu siihen, että käy 3-4 kertaa viikossa lenkillä ja siinä kaikki. Tiedän, että olisi keholle pidemmän päälle hyödyllisempää tehdä monipuolista liikuntaa pelkän juoksun sijaan. Juoksu on kuitenkin minulle se laji, josta tykkään ja lenkille lähtö on tullut tavaksi. Muuhun urheiluun tarvitsen jonkin erityisen kannustimen. En aio ottaa tavoitteeksi liikkua jatkossa joka päivä, mutta toivottavasti saan oman marrasputken kunnialla maaliin ja sitä kautta lähden hiukan vetreämpänä kohti loppuvuotta ja juoden viimeisen juoksutavoitteen metsästystä.


keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Giardini Naxos: Paras valinta Sisilian itärannikolle + retkivinkki!

Kun suunnittelimme Sisilian matkaa, oli meillä mielessä pari must see -kohdetta Sisilian itärannikon tuntumassa. Majoituspaikan valinta oli kuitenkin jonkinlainen kysymysmerkki. 

Itärannikon suurin kaupunki, Catania, ei juuri kehuja saanut matkablogeissa, vaan Cataniaa pidettiin roskaisena ja ruuhkaisena. Halusimme ehdottomasti vierailla Taorminassa, mutta siellä majoittuminen ei tuntunut järkevältä, sillä vuokra-autolla ei olisi päässyt ihan keskustaan ja parkkipaikat olivat kalliita. Myös majoitukset Taorminassa olivat hiukan hintavampia ja ennen kaikkea varsin pieniä. Lisäksi Taorminassa ranta on aika kaukana vanhastakaupungista, joten uimaan piipahtaminen olisi ollut siellä hankalaa. Taorminan lisäksi toinen must see -kohde oli Etna, ja tulivuorelle pääseminen vähän jokapuolelta vaati melkeimpä vuokra-autoa ja jonkinlaista ajomatkaa. 



Majoitus Giardini Naxoksessa


Päädyimme valitsemaan majoituksen Giardini Naxoksesta, ja se osoittautui mainioksi ratkaisuksi. Taorminaan oli vain puolen tunnin matka (sen olisi helposti taittanut bussillakin) ja Etnan köysiradalle ajoi tunnissa. 

Giardini Naxos on pikkukaupunki vain hiukan Taorminasta etelään. Naxoksen vetonaula on pari kilometriä pitkä laguunimainen hiekkaranta ja elämä onkin pitkälti keskittynyt rantakadulle. Rantaa kulkee myös kävelytie, joka onkin koko kaupungin ainoa juoksuun sopiva baana, muualla joutuu autojen sekaan. Itse juoksin rantaa edestakaisin pariin otteeseen. 

Mari Sea Home sijaitsi aivan rannalla, rantakadun yllä, ja asuntomme parvekeelta oli esteetön näkymä rantaa molempiin suuntiin. Majoituksen sijainti oli aivan loistava, sillä rantakadulla oli ruokakauppa ja ravintoloita. Vuokra-autolla oli todella kätevää, että rantakadulla oli myös runsaasti maksuttomia parkkipaikkoja, joita ainakin lokakuussa oli myös aina vapaana. 

Mari Sea Home oli neljästä Sisilian majoituksistamme mielestäni selvästi paras. Asunto oli valoisa ja aaltojen pauhu tuuditti uneen. Miinuksena aaltojen lisäksi asuntoon kuului myös rantakadun liikenne sekä nuorison möly. Lisäksi asunnon keittiö ja kylpyhuone olivat hyvin pelkistetyt ja hieman epäkäytännölliset. Voin kuitenkin suositella majoitusta lämpimästi!


Päiväretkikohde: Alcantara eli Gole dell'Alcantara


Mainio päiväretkikohde lähellä Sisilian itärannikkoa on Alcantaran jokialue, Gole dell'Alcantara. Giardini Naxoksesta oli alueelle vain puolen tunnin matka. Alue on geologisesti mielenkiintoinen ja siellä on myös pieni kasvitieteellinen puutarha sekä mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin. Halvimmillaan sisäänpääsy Alcantaran rotkon jokilaaksoon on 7 euroa aikuisilta, ja se kannattaa kyllä maksaa, että pääsee hissillä tutkimaan erikoisia kallioita joen pohjalla. 

Alcantara-joen rotkossa Etnan purkauksesta syntynyt laava on jähmettynyt muodostaen basalttipylväitä ja kuutioita. Kiviaineksen kuviot tekevät jännän näköiset seinämät joen molemmin puolin. Joen vesi on aivan jäätävän kylmää! Virtaus on välillä kova. Näistä huolimatta erikoista näkyä kahlaa mielellään katsomaan. 

Me ostimme lipun, jolla pääsi kävelemään myös alueen puutarhaan rotkon yläosassa. Kävelyreitiltä oli myös näköaloja alas joelle. Alueella vierailuun kannattaa varata vähintään muutama tunti. Tämä luonnonnähtävyys kannattaa ehdottomasti yhdistää Sisilian itärannikon visiittiin! Postauksen kuvat ovat pääosin Alcantarasta.


keskiviikko 8. marraskuuta 2023

Ihastuttava Taormina ja Isola Bella

Sisilian matkan inspiroinut White Lotus -sarjan 2. kausi sijoittuu pääosin Taorminan pikkukaupunkiin Sisilian itärannikolla. Tosin sarjan kuvauslokaatioita tutkiessa selvisi, että mm. rantakohtaukset olikin kuvattu n. 200 kilometrin päässä Cefalussa. :D Taormina oli silti must see -kohde reissulla. 


Taormina on pieni, sokkeloinen ja rakennettu rinteeseen. Vuokra-autolla ei kannata yrittää keskustaan, sillä suurin osa siitä on ztl-aluetta, eli rajoitetun ajon aluetta, josta voi saada sakot. Me yritimme mahduttaa Taorminan kierrosta ja ranta-aluetta Isola Bellaa samaan päivään, mutta olisi ollut fiksumpaa käyttää tutustumiseen pari päivää. Taorminaa kiertäessä menee helposti koko päivä. Isola Bellan saari ja ranta sijaitsevat Taorminan alapuolella ja matkaa on sen verran, että siirtymiseen kannattaa käyttää köysirataa, tai sitten jakaa vierailut eri päiville.


Taormina oli tosi viehättävä, suorastaan söpö. Pääkatuun yhdistyy pikkuruisia porraskujia ja sokkeloista saattaa löytyä viehättäviä pikku kahviloita tai putiikkeja. Merkkiliikkeet kansoittavat pääkatua, jonka toisessa päässä on yksi vanhoista sisääntuloporteista ja toisessa päässä Duomo ja aukio sen edessä. Lähes jokaisesta sisilialaisesta pikkukaupungista tuntui löytyvän useampia kirkkoja, ja vähintään yksi isompi katedraali aukioineen. Taorminassa kirkkoaukio oli mielestäni erityisen viehättävä paikka kahviloineen ja katusoittajineen. 


Taorminan historia ulottuu antiikin ajalle ja kaupungissa on näkyvissä historian kerroksia sekä eri valloittajien mukanaan tuomaa arkkitehtuuria. Taormina on myös turistien suosiossa, ja majoitukset kaupungissa ovat pääosin kalliimpia kuin muualla Sisilian itärannikolla. Me päätimme majoittua mieluummin muutaman kilometrin päässä Giordini Naxoksen rantakaupungissa, josta oli myös helpompi liikkua vuokra-auton kanssa. 


Isola Bellan saari samannimisen rannan edustalla sijaitsee Taorminan vanhasta kaupungista vielä alaspäin rinteessä. Saari on erikoinen kahdesta syystä. Ensinnäkin, kapea hiekka- ja pikkukivikannas yhdistää sen mantereeseen ja ranta saaren edustalla on matala, kirkasvetinen ja värikkäiden pikkukalojen kansoittama. Toiseksi, saarelle on 1800 luvulla rakennettu linnoitus ja istutettu saarelle runsaasti erilaisia trooppisia kasveja. Myöhemmin saarelle on rakennettu hulppea, nyt jo ränsistynyt huvila, jossa on kestitetty julkisuuden kermaa 1960-luvulla, ennen kuin saari rakennuksineen on hankittu suojelukohteeksi ja kulttuurihistorialliseksi nähtävyydeksi. Rakennukset on onnistuttu piilottamaan kasvillisuuden lomaan hämmästyttävän hyvin niin, että kauempaa saari näyttää  lähes täysin luonnontilaiselta.


Kuten Taorminan kaupungissakin, myös Isola Bellalla oli runsaasti muitakin turisteja. Pikkukiviranta ei ollut uimiseen ja loikoiluun lainkaan niin mukava kuin vaikkapa Cefalun tai Giordini Naxoksen rannat. Olin ehkä etukäteen kuvitellut saaren hiukan isommaksi kuin mitä se olikaan, ja saari oli nopeasti kierretty. Paikka on kyllä tosi viehättävän näköinen, mutta ehkä todellisuudessa ruuhkaisuus hiukan latistaa romanttista tunnelmaa. Suosittelen silti ehdottomasti vierailua Taorminaan ja Isola Bellalle! 

tiistai 31. lokakuuta 2023

Lokakuu oli kehno juoksukuu

Syyskuu oli jo juoksujen puolesta alavireinen ja lokakuussa trendi jatkui. Tällä kertaa syytän kyllä Sisilian reissua, sillä matkalla juoksulle ei ollut aina aikaa ja kun sääkin oli ajoittain hurjan lämmin - yli 30 astetta - jäivät juoksut vähiin. Vielä kun matkalla tuli tosi paljon kävelyä kaupunkien nähtävyyksiä katsellessa, juoksin reissussa tosi vähän ja se näkyy tämän kuukauden kilometreissä.


Tiesin jo etukäteen, että reissussa tuskin tulisi mitään kilometrienkkoja, joten yritin lokakuun alussa juosta vähän reippaammin. Kuun alussa oli vielä nättejä kelejä ja sainkin yhden tosi hyvän juoksuviikon 42 viikkokilometrillä. Juoksin yhden kunnon pitkiksen, 22 kilometrin lenkin Naantalista Luonnonmaan läpi Merimaskuun ja takaisin. Muuten lenkit jäivät sitten kymppiin tai alle. Tuohon pitkikseen olin aika tyytyväinen, se oli Nuuksion jälkeen pisin lenkki ja tuntui siltä, että olen kyllä ihan ok juoksukunnossa edelleen.


Reissussa jouduin miettimään juoksuja muiden menojen ja tietysti sään mukaan. En halunnut juosta kolmenkympin lämpötilassa, ja aika kuuma oli vähän viileämmässäkin juosta, vaikka yritin ajoittaa lenkit aamuun tai alkuiltaan. Kahden viikon matkalla juoksin vain kolmisenkymmentä kilometriä. Yhtenä päivänä kävin ensin kympin aamulenkillä, sen jälkeen makoilin pari tuntia rannalla, palasin kämpille graduseminaaria varten ja sen jälkeen hölkkäilin vielä neljä kilometriä iltalenkkinä. Tein reissun kaikki lenkit merenrantaa mukailevia rantateitä ja kävelyreittejä pitkin. Matkajuoksu on kyllä kivaa!


Lienee selvää, että tässä kuussa en noudattanut mitään juoksuohjelmaa. Tavoitteenani oli ainoastaan juosta satanen täyteen ja tulihan se. Tämän kuun juoksut tasan 100 kilometriä!

maanantai 30. lokakuuta 2023

Patikointi Etnalle

Sisilian matkan yksi odotetuimmista jutuista oli vierailu Etnalla. Etna on Euroopan suurin aktiivinen tulivuori, vaikka Teneriffan Teide onkin korkeampi (teknisesti, Teide sijaitsee Afrikan mannerlaatalla...) Siirryimme Sisilian pohjoisrannikolta itärannikolle toiseksi viikoksi ja majoituimme lähes Etnan juurella. Onnistuimme vielä kyttäämään säätilaltaan sopivan päivän tulivuori-vierailuun, ja odotettu patikointi toteutui!

Miten Etnalle pääsee?

Koska Etna on niin aktiivinen tulivuori, ei aivan sen huipulle (3357 m) päästetä matkailijoita ja yli 2800 metriin pääsee vain oppaan seurassa. Etna on kuitenkin myös purkautuessaankin varsin rauhallinen tulivuori, ja siksi sinne tehdään paljon patikointeja. Huipun tuntumaan pääsee köysiradalla (säävaraus), josta tosin joutuu pulittamaan 50 euroa. Opastettu patikointi maksaa toisen mokoman, joten ihan halpaa lystiä vuorella käyminen ei ole. Köysiradan ala-asemalla on iso parkkipaikka, ja siitäkin voi toki kävellä ylös, mutta nousumetrejä tulee sitten todella reippaasti ja patikointiin kannattaa varata paljon aikaa ja eväitä. Jos haluaa sitä vastoin valita nopeimman ja helpoimman vaihtoehdon nousta ylös huipun tuntumaan, voi köysiradalta jatkaa ylöspäin vielä maastobussilla, joka vie matkailijat n. 2800 metriin asti. 

Parhaiten köysiradan ala-asemalle pääsee vuokra-autolla tai patikointifirman kyydillä. Myös turistibussit tulevat Etnalle. Cataniasta pääsee paikallisbussilla vuorelle kerran päivässä, joten julkisilla pääsy paikalle on hieman haastavaa. Tie on hyväkuntoinen eikä edes kovin jyrkkä. Etnan rinteet ovat loivapiirteiset ja tulivuori levittäytyykin todella laajalle alueelle. Alarinteillä on maanviljelystä ja mitä ylemmäs kiivetään, sitä harvemmaksi kasvillisuus käy. Siellä täällä rinteillä on kasvillisuudesta paljaampia alueita, jotka ovat jääneet laavavirtojen alle äskettäin. 


Opastettu patikointi Etnalla

Me nousimme köysiradalla 2500 metriin ja siitä jatkoimme ylöpäin jalkaisin. Oppaanamme oli paikallinen vulkanologi, Fabio, joka kertoi Etnasta ja yleensäkin tulivuoritoiminnasta murteellisella, mutta selkeällä englannilla. Opastus oli ajoittain mielenkiintoista, ajoittain sitä hortoili kuuntelun sijaan ottamaan kuvia. Opastuksessa tuli paljon asiaa, ja sen ansiosta nousu tapahtui myös varsin hitaasti. Osalla porukasta tuli jo noissa korkeuksissa lievää päänsärkyä ja ylämäkiä tarpoessa kyllä huomasi, että oltiin korkealla, joten hidas nousuvauhti oli varmaan tarkoituksellinen. 

Etnalla on useampi huippukraateri ja nykyinen huippu on syntynyt vuoden 2021 purkauksessa. Meidän patikoinnillamme huipulta pöllähteli ruskeaa savua useampaan otteeseen, ja tulivuoren ollessa noin virkeä oppaamme päätös oli, ettemme nousisi yli 2900 metriin turvallisuussyistä. Patikointikierroksella oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia paikkoja. Nousimme reitillä mm. vanhaa laavatunnelia pitkin sekä poikkesimme viimeisimmän purkauksen luomalle laavakentälle. Viimeksi Etna on purkautunut tämän vuoden elokuussa, mutta laava oli jäähtynyt jo aivan kiviseksi. Kivipellon keskellä oli kuitenkin joitain kuumia pisteitä, joita opas meille esitteli. Kivenkoloihin ei kannattanut varomattomasti työntää kättä, sillä vesihöyry saattoi olla polttavan kuumaa. Meillä oli suojakypärät, joita piti käyttää parissa paikassa, mutta mitään erityisen kuumottavia kohtia ei patikoinnilla kyllä ollut. 

Olin etukäteen hiukan jännittänyt, olisiko patikointireitillä joitain korkeanpaikankammoiselle jänniä paikkoja. Kun lähdimme laskeutumaan reitin korkeimmalta kohdalta, kuljimme vanhan kraaterin reunaa. Siinä kävely oli jännin paikka, vaikka siinäkin oli kyllä hyvin tilaa ja melko loivat pudotukset. Haastetta toi kuitenkin aivan järjettömän kova tuuli. En uskaltanut tuulisimmalla osuudella ottaa yhtään kuviakaan, kun tuntui, ettei puhelin pysy hyppysissä kovassa viimassa. Alaspäin tulimme nousua nopeammin ja tuolta kraaterin reunalta laskeuduttiin rinnettä hienojakoisessa laavahiekassa, johon jalat upposivat nilkkoja myöden. Alas piti liukua kuin lumihangessa ja alhaalla kengät olivatkin aivan täynnä hiekkaa ja soraa. 

Kierroksen loppupäässä pysähdyimme ihailemaan maisemia rinteellä. Alla levittäytyi iso laavakenttä sekä matalan kasvillisuuden peittämä harjanne. Niiden takana näkyi Sisilian itärannikko ja merenranta. Tuo paikka oli aivan upea. Maastossa hehkuivat eri värisävyt. Ja on aina jotenkin uskomatonta nähdä rannikko jossain 2,5 kilometriä alempana. Vastaavia näköaloja olen kokenut aiemmin vain Teidellä. 

Kävelyä kierroksella tuli n. 6 km ja nousumetrejä lähes 500, sekä tietysti saman verran laskua. Kun merenpinnan tasossa oli noin 25 astetta lämmintä, oli vuorella noin 5-10 astetta ja kuten kerrottua, välillä tuuli ihan hulluna. Maisemat olivat aivan mielettömät, kuvat eivät tee oikeutta. Etnan patikointi oli yksi reissun kohokohtia!