Valoa kohti

Talvipäivänseisaus on minulle omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Vuoden lyhyimmän päivän jälkeen aletaan mennä taas kohti valoa ja kesää. Koska en pidä talvesta, lupaus keväästä on kiva asia, vaikka todellisuudessa sydäntalvi onkin vasta edessäpäin. Täällä lounaisimmassa Suomessa talvisimmat kuukaudet ovat yleensä tammi- ja helmikuu. Silti valon lisääntyminen pikkuhiljaa piristää.

Tänä talvena marras-joulukuu ovat olleet epätavallisen kylmiä ja lumisia. Ihan kiva, että on ollut lunta, mutta kylmyydestä en tykkää sitten yhtään. Marraskuussa juoksin joitain pidempiä lenkkejä yli 10 asteen pakkasessa. Pukeutuminen pakkaslenkeille tuo oman haasteensa juoksuharjoitteluun. Pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Käytännössä olen tuossa onnistunutkin, mutta jos juoksen yli 1,5 tunnin lenkkejä, alkaa yleensä loppulenkistä taas paleltaa. Juostessa tulee aina hiki, ja jossain kohtaa alkaa kylmettyä. 

Juoksuharjoitteluni on ollut marras-joulukuussa käytännössä pelkkää määräharjoittelua. Marrasputkessa alkanutta yläkropan kotitreeniä olen jatkanut joulukuussakin. Marraskuu oli mainio juoksukuukausi, mutta joulukuusta en voi sanoa samaa. 

Joulukuun ensimmäinen puolisko oli haastava. Opinnoissa oli kurssien viimeistelyjä, ja useampi harjoitustyö ja seminaariesitys piti saada samaan aikaan valmiiksi. Töissä oli pikkujoulut (ranccaa!) ja toki ihan töitäkin piti tehdä. Joku flunssapöpökin kävi sotkemassa suunnitelmia. 

Nyt alkoi onneksi loma, ja toivottavasti saan vielä loppuvuonna kirittyä hiukan kilometrejä. Muutama päivä oli ihan superliukas lumien sulaessa, mutta nyt tätä naputellessa ulkona tuiskuaa ja tänään lenkillä pysyi onneksi ihan hyvin pystyssä ilman nastojakin.

Loppuvuonna keskityn jouluun läheisten kanssa, rentoon lomailuun ja tietysti juoksuun. Valoisaa ja lämmintä joulua!