Black Fridayn täsmätärpit

Tässä muutama valikoitu tärppi verkkokauppojen Black Week ja Black Friday -tarjouksista. Joka vuosi joululahjoja miettiessä pyrin siihen, etten ainakaan hankkisi mitään turhaa tavaraa. Alennuksien ei kannata antaa sokaista, vaan hankkia vain sellaista, jolle on oikeasti käyttöä. Aineettomat lahjat, kuten lahjakortit, ovat mielestäni hyvä valinta lahjaksi, ja voi niitä itsellekin hankkia. 

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista. Mainoslinkit on merkitty tähdellä (*).

Lahjakortti kylpylään - Naantalin ja Ruissalon kylpylätarjoukset

Vedän tällä kertaa tärpeissä hiukan kotiinpäin. :D Muutimme viime vuonna Naantaliin ja olemme tykästyneet tähän pikkukaupunkiin. Jo kuukausia ennen kuin muutosta oli mitään tietoa, kävimme tutustumassa kesäkaupunkiin keskellä sydäntalvea, kun yövyimme Naantalin kylpylässä. Se oli ensikosketukseni kylpylään ja hotelliin, joka on palkittu lukuisat kerrat. Naantali on hieno kesäkaupunki, jossa riittää varmasti nähtävää ja tekemistä lyhyelle vierailulle. Hiukan erilaisen näkökulman kesäiseen Naantaliin saa suppailemalla. Mutta ei talvikaan ole huono aika vierailla Naantalissa! Kylpylän ranta, kirkonseutu ja vanhakaupunki ovat oikein tunnelmallisia tähän aikaan vuodesta.

Tänä vuonna aion kuitenkin napata Black Friday -tarjouksista meille lahjakortin Ruissalon kylpylään. Ruissalokin on ihan naapurissa, joten staycation teemalla mennään. Ruissalossa meillä on aikomus käydä juoksemassa saaren luontopoluilla ja sen jälkeen rentoutua kylpylässä. Ruissalossa kannattaa mielestäni ehdottomasti ottaa huone meren puolelta, vai mitä mieltä olette alla olevasta näkymästä, joka on napattu meren puolella olevan hotellihuoneen ikkunasta?

Olen tosiaan jo parina viime vuonna ostanut lahjakortteja kylpylöihin Black Friday -tarjouksista. Aineettomat joululahjat toimivat hyvin lisäämättä turhaa tavaraa ja lahjan saaja saa elämyksen, jonka voi käyttää haluamassaan seurassa ja silloin kun parhaiten sopii.

Naantalin ja Ruissalon kylpylän lahjakortit tulevat myyntiin Black Friday hinnoilla perjantaina aamulla, mutta näet tarjoukset jo nyt tästä linkistä.*

Lahjavinkkejä juoksijalle

Myös yksi suosikki-verkkokaupoistani, Scandinavian Outdoor, on paikallista alkuperää. Yritys on perustettu Turussa 1970 ja se on edelleen 100% kotimainen, vaikka onkin vuosikymmenten varrella vaihtanut nimensä kansainväliseen muotoon ja laajentanut toimintaansa verkkoon. Toimiva verkkokauppa on yksi syy, miksi tilaan ison osan ulkoiluvarusteistani Scandinavian Outdoorilta. Lähetykset tulevat aina nopeasti, ihan 2-3 päivässä ja palautus on vaivatonta. Poimin tähän muutaman oivan lahjavinkin juoksijalle vaikka pukinkonttiin.

Talvijuoksuilla lisälämpöä tuomaan kannattaa hankkia toppahame. Hame tuo lisälämmikettä lantion alueelle ilman, että sisäreisissä hankaa paksut vaatekerrokset. Toppahameita on erilaisia, aina nilkkapituisista ja untuvatäytteisistä taukohameista lyhyisiin ja hyvin kevyisiin hamosiin, jotka soveltuvat parhaiten juoksuun. Tässä linkissä Scandinavian Outdoorin toppahamevalikoima.*

Sukat voivat tuntua tylsältä lahjalta, mutta niitä kuluu käytössä ja mun toivelistalla on joka vuosi juoksusukkia! Mulla on useammat Bridgerdalen merinosukat*, jotka toimivat loistavasti syksyllä ja talvella juoksulenkeillä. Sukat kestävät hyvin käyttöä ja lämmittävät kylmemmälläkin kelillä ollen kuitenkin myös tosi hengittävät.

Kaikki Scandinavian Outdoorin Black Friday -tarjoukset näet tästä linkistä.*

Hemmottelua

Aineettomien lahjojen lisäksi suosin lahjoissa käyttöön tulevia tuotteita, kuten vaikka kosmetiikkaa tai jotain erikoisen hyvää syömistä. Tässä muutama poiminta hemmottelulahjoiksi.

Body Shopissa on koko viikon Black Week tarjouksena mm. kosmetiikkajoulukalenterit. Verkkokaupassa on myös joka päivä vaihtuva tarjous.*

Näin pimeään aikaan yritän karkottaa kaamosväsymystä mm. syömällä D-vitamiinia. Hyvinvoinnin.fi tarjoaa ravintolisiä ja kosmetiikkaa. Tässä linkki verkkokaupan Black Week -tajouksiin.* 

Uutiset, sää ja mää

Keskeytämme Madeiran matkapostaukset säätiedotuksen vuoksi. On p*rkeleen kylmää ja pimeää! Noin. 

Pienoinen sääshokki oli kyllä palata lämpöisästä tähän Suomen marraskuuhun. Viime viikonloppuna oli vielä loistavat ulkoilusäät, mutta tällä viikolla ei ole tainnut näkyä aurinkoa ollenkaan. Ja kylmyys on vyörynyt tänne lounaiseen Suomeenkin, tänään oli mittarissa jo pakkasasteita.

Jos ei jo käynyt ilmi, niin Madeiran reissu oli onnistunut ja oli aivan ihanaa seikkailla saarella patikoiden sekä viettää aikaa myös ihan vain löhöillen hotellin allasalueella. Koska patikoinnit olivat niin hienoja ja kuvamateriaalia kertyi, olen myös innostunut naputtelemaan retkipostauksia oikein urakalla. Joko matkapostaukset kyllästyttävät..? Joku joskus on sanonut, että tykkää lukea blogistani reissupostauksia, joten rohkenen jatkaa vielä muutaman patikointitarinan verran... 

Itselle matkajutut blogeissa ovat aina kiinnostavia ja ennen Madeiran matkaa tuli etsittyä juttuja patikoinneista ja muista retkikohteista. Madeiralla patikointi on todella tärkeä osa saaren matkailua ja netistähän löytyy reittikuvauksia ja matkakertomuksia pilvin pimein. Silti koen, että suomeksi kirjoitetut omakohtaiset tarinat ovat arvokkaita. Kun etsin juttuja patikoinneista, niin englanniksi valitettavasti iso osa hakutuloksista on hakukoneoptimoituja ja mainoksilla kuorrutettuja. Tämä olisi sinänsä ihan ok, mutta parin stoorin kohdalla teksti oli niin geneeristä, että aloin epäillä, onko kirjoittaja edes käynyt kohteessa, josta on mainospostauksen rustannut! Pienen kielialueen etuna on se, että aidot matkakertomukset nousevat Googlen hakutuloksissa korkealle myös ilman optimointia. 

Marraskuu on jo yli puolenvälin, mutta kuun juoksuja on kertynyt vasta hiukan päälle 40 kilometriä. Minkäännäköistä marrasputkea ei ole täällä tehty. Juoksujen suhteen ei nyt ole oikein mitään tavoitetta, juoksen vain fiiliksen mukaan. Se voi kuulostaa mukavalle, mutta itselle sopii parhaiten se, että on jokin tavoite, jota kohti treenata. Sen ei tarvitse olla mikään haastava juttu, mutta kunhan on jotain, mitä tavoitella. Nyt ainoa tavoitteeni on juosta tänä vuonna 1000 kilometriä. Tonni on ollut mulla joskus vuositavoitteena, mutta paremman kunnon myötä tavoite on usein noussut 100 kilometriin kuussa ja 1200 kilometriin vuodessa. Tämä vuosi vaan on ollut sellainen, että juoksutaukoja on kertynyt ja niinpä tonnin tavoite on tälle vuodelle realistinen. Siitä ei nyt ihan mahdottomia puutu, eli aika löysästi saan juoksennella loppuvuonnakin...

Mietin tuossa, että en ole tainnut blogissa mainitakaan olevani tämän syksyn opintovapaalla. En tietenkään vuodata blogiin koko elämääni, vaan jaan täällä vain pienen osan kuulumisista ja pääosassa on juoksu, siihen liittyvät asiat, muu liikunta ja matkailu. Välillä voi sitten jäädä joitain olennaisiakin asioita elämästä jakamatta, vaikka ne eivät mitään salaisuuksia olisikaan... Ja välillä tuntuu, että kirjoitan blogiin asioista ja tunteistani kovin avoimestikin, avoimemmin kuin mitä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä saatan höpistä. Fiiliksen mukaan tulee kyllä kirjoiteltua milloin mistäkin. Viime vuonna sain suoritettua avoimessa 50 opintopistettä eli kaksien perusopintojen verran, niin olin tänä vuonna hakukelpoinen maisteriohjelmaan, joka kiinnosteli. Pääsin sisään ja nyt olen tosiaan syksyn ajan tehnyt opintoja täyspäiväisesti. Opintovapaa osaltaan mahdollisti sen, että olimme kaksi viikkoa Madeiralla. Koko matka ei ollut lomaa, vaan miesystäväni teki töitä ja itse tein opintoja etänä muutamana päivänä reissussakin. Näin lomapäiviä ei kulunut ihan tolkuttomasti ja mulla kurssit etenivät matkasta huolimatta. Hiukan kyllä jäin jälkeen ja nyt on pitänyt yrittää kiriä. No, mikäs tässä on koneen ääressä istuskellessa, kun ulkona tulee pimeä jo neljältä eikä kylmyys innosta juurikaan ulkoilemaan sen lyhyen harmaan ajan aikana, kun aurinko on taivaanrannan yläpuolella...

Mikä tämän postauksen pointti mahtoi olla? Kirjoitella muitakin kuin matkakuulumisia... ja ehkä vältellä hetkeksi koulujuttuja. :D

Patikointia Madeiralla: Levada do Caldeirao Verde

Vihreän kattilan eli Caldeirao Verden patikointireitistä opaskirjat kertoivat, että reitin varren vesiputoukset olisivat hienoimmillaan sadekelissä tai sateen jälkeen. Tämä olisi siis kävely, joka kannattaisi tehdä myös sadesäällä. Opaskirjat kertoivat myös, että reitillä todennäköisesti kastuu, koska pienet vesiputoukset valuvat rinteestä paikoin suoraan kulkijoiden päälle ja tunnelien lattialla saattaisi olla ihan kunnolla vettä. Emme siis murehtineet sitä, että päivä oli sateinen. No, reitillä opimme, että sataa voi myös liikaa, mutta siitä sitten tuonnempana.

Caldeirao Verde - miten sinne pääsee?

Reitti lähtee Queimadas-nimiseltä paikalta, jonne kulkee alati kapeneva ja loppumatkalta pelkkää ylämäkeä oleva tie. Queimadas on pieni metsäinen puistoalue ja siellä on kahvila ja iso parkkialue. Parkki maksoi 3 euroa ja wc 50 senttiä. Huom! Parkkipaikan ja wc:n voi maksaa vain käteisellä. Infopisteen työntekijä oli happamuudessaan koominen, mutta vaihtaa tarvittaessa rahaa.

Caldeirao Verden levada on yksi Madeiran suosituimmista patikoinneista. Matka Funchalista kävelyreitin alkuun kestää noin tunnin autolla. Bussilla ei pääse ihan reitin alkuun asti, mutta levadalle tehdään paljon opastettuja patikointimatkoja, jos ei halua käyttää vuokra-autoa.

Reittikuvaus löytyy taatusti jokaisesta Madeiran patikointioppaasta ja reitiltä on lähes mahdoton eksyä. Se kulkee levadan viertä vuorenrinteessä, josta ei edes pääse mihinkään sivupoluille ja ainoat risteyskohdat on merkitty opastein. Madeiran isojen vaellusreittien joukkoon kuuluva Levada do Caldeirao Verde on reitti numero PR9.

Kävely Caldeirao Verdellä sadesäässä - vesiputouksia ja tunneleita

Olin odottanut Caldeirao Verden kävelyä, koska levadareitillä olisi edessä useita vesiputouksia sekä kolme erilaista tunnelia! En ollut aiemmin Madeiran levadoilla käynyt tunneleissa, jotka on aikanaan louhittu käsin vuorenrinteeseen. Caldeirao Verde eli vihreä kattila olisi sukellus Madeiran upeaan satumaisen rehevään vuoristometsään ja jossain blogissa reitin kehuttiin olevan jopa Madeiran paras patikointi. Reitti on sinne-ja-takaisin patikointi, eli noin 6,5 kilometriä kääntöpaikalle ja alueen suurimmalle vesiputoukselle, ja sitten samaa reittiä takaisin.

Levadat ovat siis Madeiran saarella sijaitsevia kastelukanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas maanviljelysmaille. Levadat ovat pääosin tasaisia ja patikointireitit kulkevat betonisella tai kivisellä levadamuurilla tai leveämmissä kohdissa ihan polulla levadan vierellä. Caldeirao Verden reitti alkoi leveänä ja keli oli kostea ja tihkusateinen. Emme alkuun jaksaneet kaivaa kertakäyttösadetakkeja repusta. Mietin kyllä vähän varusteita, kun muilla reitille lähtijöillä näytti olevan sateenpitäviä kuorivaatteita, ja itsellä oli kevyet juoksutrikoot ja vain vähän vettä hylkivä takki. Oli kuitenkin niin lämmin, lähes +20 astetta, että arvelin tarkenevani, vaikka kastuisinkin.

Alun leveän polun jälkeen reitti muuttuu kapeammaksi ja suuri osa kävelystä kulkeekin noin puoli metriä leveää levadamuuria pitkin. Kaikissa kapeissa kohdissa turvana on vaijerikaide. Alkuun minua hiukan jännitti, olisinko kapeissa kohdissa ongelmissa korkeanpaikankammoni kanssa, mutta kasvillisuus polun vieressä oli niin tiheää, että jos siinä vieressä jonkinlainen putous olikin, se peittyi vihreyteen. Ihan muutamassa kohtaa oli vähän ilmavampia kohtia ja olisi ehkä ollut jonkinlainen näkymäkin, ellei olisi ollut niin pilvistä.

Caldeirao Verdellä pääasia olikin näköalojen sijaan levadan ympäröimä vihreys ja vesiputoukset. Paikoin tosiaan pienet vesiputoukset tulivat rinteestä suoraan polulle ja lähes koko matkan levadan vierellä kulkeva rinne oli kasvien peitossa. Nimensä mukaisesti reitti oli huikean vihreä ja vehreä.

Parin kilometrin jälkeen tultiin ensimmäiselle hiukan isommalle putoukselle, jossa virtaava vesi piti ylittää kiviä pitkin. Muutamassa muussakin kohtaa reitti poikkesi levadan viereltä, koska kohta oli sortunut tai kasvanut umpeen, ja näille kohdille oli rakennettu kiertoreitille portaita. Reitiltä on mahdoton eksyä, koska koko ajan seurataan levadaa ja reitiltä poikkeamista ei käytännössä pysty tekemään. Levada on hakattu suoraan vuorenrinteeseen, ja rinnettä on mahdoton lähteä harhailemaan sen enempää ylös kuin alaskaan.

Noin neljän kilometrin kohdalla tuli vastaan iso vesiputous, jossa vesi syöksyi kohisten alas jyrkänteeltä kymmeniä metrejä polun yläpuolelta. Sade oli edelleen lähinnä tihkua, mutta ympäristö oli kaikin puolin hurjan kostea ja polulle alkoi muodostua isoja lammikoita.

Levadatunnelit

Pian edessä oli reitin ensimmäinen tunneli. Vasta tunnelille päästessä jaksoimme kaivaa sadetakit repusta samalla kun laitoimme otsalamput päähän. Itse olin onnistunut jo kastumaan melkoisesti, joten vaihdoin kuivempaan paitaan ja vedin sitten sadetakin päälle.

Ensimmäinen tunneli oli melko lyhyt. Olin etukäteen ajatellut, että ahtaat tunnelit tuntuisivat ehkä inhottavilta, mutta nyt ne olivat reitin ainoat kuivat kohdat ja sinällään tervetullutta vaihtelua. Caldeirao Verdelle pääsee vain kolmen tunnelin kautta. Ensimmäinen on lyhyin ja korkein. Sen jälkeen tunnelit pitenevät ja muuttuvat paikoin mataliksi. Kolmas tunneli oli vain 160 senttiä korkea, eli siellä piti mennä koko matka kyyryssä. Onneksi tunnelien pohjalla ei ollut kovin syvää vesikerrosta.

Kahden pisimmän tunnelin keskivaiheilla oli reikä ulos kalliorinteessä. Siinä kohtaa pystyi seisomaan suorassa, vetämään raikasta ilmaa ja kurkkaamaan hienoja näkymiä vihreille vuorenrinteille.

Kääntöpaikalle ei ihan päästy

Tunnelit ohitettuamme edessä olikin kohta, jossa levada tulvi yli ja vesi virtasi levadamuurin yli. Luulin kenkieni olevan jo märät, mutta oikeasti märät ne olivat vasta, kun olimme kahlanneet tulvivan kohdan yli. Edessä oli vielä toinenkin tulviva kohta, ja sen jälkeen kengissä litisikin koko loppumatkan ajan vesi varpaiden välissä.

Koska patikointi on niin kehuttu ja erikoinen, on siellä aina paljon väkeä liikkeellä. Niin nytkin, vaikka sää oli tosiaan hyvin pilvinen ja sade vain yltyi päivän mittaan. Meitä vastaan tuli isompi, oppaan kanssa kulkeva ryhmä, joka kertoi, että reitti on poikki ennen kääntöpaikkaa. Vesi tulvi niin rankasti, ettemme tulisi pääsemään kääntöpaikan isolle vesiputoukselle. Matkaa olisi vielä ollut joitain satoja metrejä, tai maksimissaan kilometrin verran, mutta päätimme tuossa kohtaa kääntyä takaisin.

Tuppaan huolestumaan vähän kaikesta ja oli pieni helpotus kääntyä takaisin, sillä tulviva levada oli saanut minut miettimään alueella tapahtuvia maanvyöryjä ja sen sellaista. Vaikka toki tuolla seudulla sataa paljon aina, joten tuskin tuolloin mitenkään poikkeuksellisen märkää oli. Mutta olin jo kastunut läpimäräksi ja paluumatka olisi se sama noin kuusi kilometriä, mikä oltiin patikoitu jo mennessä, joten tuossa kohtaa kääntyi jo mielellään takaisin päin.

En tiedä, johtuiko sateesta ja polun liukkaudesta, mutta reitillä kävi kaikenlaisia pieniä sattumuksia. Käännyttyämme takaisin takanamme kulkenut saksalainen vaeltaja putosi yhtäkkiä - humpsista vaan - levadaan, joka oli tuolla kohtaa vielä varsin syvä, melkein vyötäröön asti. Hänelle ei onneksi käynyt kuinkaan. Takaisin päin tunneleissa kyyristellessämme edellä mennyt patikoija löi päänsä matalaan kattoon ja kaatui siitä sitten tunnelin pohjalle. Tuossakaan ei käynyt pahemmin, kuin että vaatteet mutaantuivat. Isossa porukassa vaeltaneilta suomalaisilta kuulimme, että heidän porukastaan yksi oli pudottanut puhelimensa levadaan! Mekään emme välttyneet sattumuksilta, vaan levadaan putosi yksi vesipullo, jota emme enää paluumatkalla löytäneet (virtaus levadassa oli todella kova). Ja repussani ollut opaskirja kastui käyttökelvottomaksi! Onneksi mitään pahempaa ei sattunut.

Paluumatka Queimadakseen

Koska tunnelit olivat ainoat kuivat kohdat koko reitillä, nautimme hiukan eväitä viimeisen tunnelin suuaukolla ennen taivasalla kulkevan osuuden alkua. Paluumatkalla isonna jylisevä putous oli entistäkin vaikuttavampi. Sen kohinan kuuli jo kaukaa ja lähellä se peitti kaikki äänet, edes huutaen ei meinannut kuulla toista! Lähempänä lähtöpistettä olleen pienemmän putouksen luona ei enää päässyt kiviä pitkin kuivin jaloin, vaan vesi huuhteli mutaiset kengät toviksi puhtaiksi.

Menomatkalla nopein kilometrimme oli ollut noin 16 min/km, kun taapersimme eteenpäin ihmetellen ja kuvaten kaikkea. Paluumatkalla hitain kilometri mentiin tuota vauhtia, kun marssimme reippaasti kohti vuokra-autoa ja kuivia vaatteita. Jos jokin kohta oli mennessä näyttänyt jännittävältä, ei niistä jaksanut paluumatkalla enää välittää, kuten ei mutalammikoista polullakaan.

Patikoimme noin 12 kilometriä, vaikka emme päässeetkään ihan reitin loppuun. Vaikka reitti oli hyvin tasainen, piti jalkoja jonkin verran nostella kivikoiden ja lätäköiden yli, joten vaellus tuntui minulla myös jaloissa. Olimme aivan litimärkiä päästessämme takaisin autolle. Kiedoin päähäni pyyhkeen kuin hiustenpesun jäljiltä ja vaihdoin aivan kaikki vaatteeni pikkuruisessa vessakopissa taiteillen.

Kun lähdimme Queimadaksesta, laskeuduimme joitain satoja korkeusmetrejä ja ajoimme muutaman kilometrin ensimmäiseen vastaantulevaan kylään ruokailemaan. Siellä paistoikin sitten aurinko täydeltä terältä! Madeiran sateet ovat todella paikallisia ja vaihtelevia. Joillain alueilla vuoristossa sataa lähes aina ja jotkin rannikkokylät taas ovat kuuluisia aurinkoisuudestaan. Hauska mikroilmastojen saari.

Levada do Caldeirao Verde oli hieno patikointi vihreään satumetsään. Litimäräksi kastellut keli ja tulviva levada tekivät retkestä seikkailun!

Intro Madeiran levadoihin: Patikointi Balcoesin näköalapaikalle

Kirjoittelen näitä Madeiran matkapostauksia hiukan epäjärjestyksessä. Tuo Ponta se Sao Lourencon patikointi oli niin hieno, että teksti tuli vähän kuin itsestään ja julkaisin sen ensimmäisenä, vaikka se oli itseasiassa vasta meidän kolmas patikointireitti ja toinen pitkä kävely reissussa. Ensimmäinen pieni kävely tehtiin Balcoesin näköalapaikalle, jossa olen vieraillut aiemminkin 6 vuotta sitten.

Ajattelin kirjoittaa Balcoesista oman postauksen, sillä vaikka reitti on lyhyt ja helppo, se on oikein kiva ja toimii sopivana introna tai prologina Madeiran pidemmille patikointireiteille. Jos haluaa kävellä jonkin reitin, mutta kunto ei riitä pidempiin matkoihin tai jyrkkiin nousuihin, niin Balcoes on hyvä vaihtoehto. 

Levadat ovat siis Madeiran saarella sijaitsevia kastelukanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas maanviljelysmaille. Levadat ovat pääosin tasaisia ja patikointireitit kulkevat betonisella tai kivisellä levadamuurilla tai leveämmissä kohdissa ihan polulla levadan vierellä. Balcoesin reitti on yksi saaren lyhyimmistä levadareiteistä.

Levadareitti lähtee Ribeiro Frion kylästä, joka on lähtöpiste myös monille pidemmille levadoille (mm. suosittu reitti Portelaan). Ribeiro Friossa pysähtyvät myös turistibussit ja sinne pääsee Funchalista bussilla. Oletettavissa on siis ruuhkaa. Jos on liikkeellä vuokra-autolla, voi sen joutua jättämään melko kauas tien varteen jos saapuu myöhään, mutta varsinaisesti täyteen paikka ei voi tulla, kun mitään parkkipaikkaa ei edes ole, vaan autoja on peräperää tienpenkereellä. 

Myös Balcoesin reitillä on aivan varmasti muita kulkijoita. Mutta levadan vierusta on leveä ja tasainen, joten siinä pääsee hyvin ohittamaan ja toisaalta ei haittaa, vaikka olisi muita hitaampi kulkija. Reitti kulkee vihreässä laurisilva-metsässä levadan viertä ja päättyy näköalapaikalle, josta hyvällä säällä voi nähdä Madeiran korkeimmat vuoret ja huonommallakin yleensä pohjoisrannikko ja meri pilkistelee pilvien lomassa.

Matka näköalapaikalle on yhteen suuntaan vain 1,5 kilometriä, mutta matkan varrella on myös pieni baari, jossa voi levähtää. Vieressä soliseva levada ja erilaisten kasvien bongailu jouduttavat matkaa. Näköalapaikalla on todennäköisesti muitakin, ellei ole liikkeellä aikaisin tai myöhään. Tällä kertaa näköalapaikalla hengasi myös paikallinen kissa! Reissullamme tuli sadekuuroja ja korkeimpien huippujen näkymän peitti pilviverho, mutta rinteitä vasten heijastui hieno sateenkaari ja pohjoisrannikolla näkyi meri. 

Jos haluaa tehdä Ribeiro Frioon kokopäiväretken, niin Balcoesin jälkeen voi suunnata ympyräreitille, joka kulkee Feiteras da Baixon ylängölle ja laskeutuu sitten takaisin Ribeiro Frioon. Tuo reitti on kuvattu tarkemmin tässä postauksessa. Balcoesin kävelylle voi myös pysähtyä vaikkapa matkalla Santanaan ja pohjoisrannikolle, jos haluaa ajaa sumuisen metsän kautta pikkuteitä mieluummin kuin isompia teitä ja tunneleita. Me teimme juuri noin, eli pysähdyimme kävelemään ja kahville ja jatkoimme sitten kohti Santanan perinnetaloja ja pohjoisen jylhiä rantoja. Balcoes oli mukava pikkukävely muun retkeilyn lomassa!

Patikointia Madeiralla: Ponta de São Lourenço

Olin odottanut jo pitkään, että pääseen vierailemaan Madeiran saaren itäkärkeen ja patikoimaan siellä olevan vaelluspolun. Sao Lourencon niemimaa Madeiralla on hyvin erilainen kuin muu osa saaresta. Madeira on vihreä ja vehreä, koska saarella sataa paljon, mutta itäkärki pysyy useimmiten kuivana ja siellä kasvaa lähinnä tuulen tuivertamaa ruohoa ja joitain kitukasvuisia varpuja.

Meidän matkaamme osui loppusyksyn kostea vaihe, ja mietimmekin, mitenköhän patikoinnit onnistuvat märässä kelissä. Kun ajoimme majapaikastamme Funchalista kohti Madeiran itäkärkeä, sääennusteet näyttivät sadetta ja taivaskin oli pilvessä. Patikoinnille lähdettyämme taivas kuitenkin selkeni ja saimme kävellä tuulisessa, mutta poutaisessa säässä. 

Ponta de Sao Lourenco - miten sinne pääsee?

Vaellusreitti on yksi Madeiran suosituimmista ja reittikuvaus löytyy taatusti lähes kaikista retkeilyoppaista. Paikan päällä ei eksy ilman opaskirjaakaan, mutta reittikuvaus ja kartta kannattaa kuitenkin katsoa etukäteen, niin tietää, millaisia paikkoja on edessä ja mitä kautta kannattaa kiertää.

Koska reitti on suosittu, siellä on aina myös muita vaeltajia. Matkaan kannattaa lähteä aamupäivän puolella, niin ei joudu kapeissa kohdissa liikaa ohittelemaan vastaantulijoita. Paikalle pääsee niin bussilla, vuokra-autolla kuin valmiilla pakettivaelluksellakin. Me olimme matkalla vuokra-autolla, ja noin 9.30 parkkipaikalla oli vielä hyvin tilaa. Toinen oli tilanne iltapäivällä kahden maissa, jolloin autoja oli parkissa myös tien vierustalla. 

Patikoinnin lähtöpaikalla ei ole mitään pysyviä rakennelmia, joten omat eväät ja vessassakäynti kannattaa hoitaa jo aiemmin. Paikalle tuli (ilmeisesti noin klo 10 maissa) kioskiauto, josta voi ostaa pientä juotavaa (kalliilla) ja joka vetää perässään bajamajaa (vessamaksu 1 euron).

Vaelluksen kääntöpaikalla on kahvilaravintola, jossa pääsee myös vessaan 1 euron hintaan. Niemimaan itäkärjen jälkeen tulee vielä saaria, joihin ei pääse kuin veneellä, venekyytien tarjoaja löytyy etelärannalle laskeutumalla hiukan ennen kääntöpaikan ravintolaa. 

Patikoinnin reitti PR8

Patikointireitti on noin 8 km, jos kävelee niemimaata niin pitkälle kuin pääsee ja tekee kierroksen ravintolan luona.

Polku lähtee parkkipaikalta leveänä ja on alkumatkalla päällystetty puisella kävelytiellä. Ensimmäiset hienot näköalat ovatkin helposti saavutettavissa.

Sitten alkaakin varsinainen vaellus, joka kulkee ylös alas kalliolla ja kiviportailla. Matkalla on muutama kapea kannas ja näköalapaikka. Kapeissa ja suojattomissa kohdissa on vaijerikaiteet. Aurinko porottaa koko patikoinnin ajan, varjonpaikkoja ei polulta löydy. 

Ennen kääntöpaikan ravintolaa voi valita eteläisen reitin, josta pääsee laskeutumaan venelaiturille, tai pohjoisen retin, joka kulkee ylärinteen puolella. Kannattaa tietysti mennä eri reitit eri suuntiin!

Ravintolan luota lähtee koko reitin jyrkin nousu kohti niemenkärkeä. Siinä saa tosissaan punnertaa, mutta suosittelen ehdottomasti kävelemään loppuun asti. Viimeisessä nousussa on kaiteet suojana ja ylhäältä avautuu upea näkymä itään.

Alaspäinkin joutuu taiteilemaan, mutta ponnistelun jälkeen kelpaa levähtää ravintolalla. Henkilökunta ja ruoat tuodaan paikalle päivittäin veneellä, mutta tarjolla on ihan kelpo annoksia.

Paluumatka sitten kierroksen jälkeen samaa polkua, joka menee todennäköisesti menomatkaa nopeammin, kun ei tarvitse joka kulmassa pysähtyä pällistelemään ja kuvaamaan. 

Mitä reitillä pitää ottaa huomioon?

Muista aurinkorasva! Kyseessä on tosiaan Madeiran kuivin kolkka, joten vaikka muualla sataisikin, voi Sao Lourencolla paistaa. Reitillä kävellään koko ajan paahteessa.

Tuulisella kelillä harjanteilla ja kannaksilla voi tuulla epämukavan kovaa. Pidä kiinni hatustasi! Huonolla säällä patikointia ei suositella oppaissa, niitä kannattaa kuunnella.

Sopiiko vaellus korkeanpaikankammoiselle? Kyllä ja ei. Matkalla on pari kapeaa kannasta, jotka saattavat varsinkin tuulisella säällä olla pelottavia. Näissä paikoissa on kuitenkin kaiteet ja jos ei ole ruuhkaista, tilaakin on runsaasti. Mitään kapeaa reunaa ei tarvitse mennä. Hurjilta näyttävät paikat ovat pahemman näköisiä kauempaa, mutta kun on kapealla kohdalla, huomaa, että se on turvallisempi kuin etukäteen näytti. Mutta, isoja pudotuksia kyllä näkyy ihan koko ajan ja paikoin polku on vain metrin päässä jyrkänteen reunasta. Jos on paha korkeanpaikankammo, kannattaa lähtemistä harkita. Itse selvisin ihan ok. Enemmän olin peloissani miesystäväni puolesta kuin omasta tippumisesta. :D

Vihreällä Madeiralla Ponta de Sao Lourenco on erilainen nähtävyys myös väriensä puolesta. Haaleanvihreää tai oljenväriseksi kuivunutta ruohoa, erivärisiä jäkäliä, mehikasveja ja satunnainen kukka värittävät maisemaa. Itse kallioiden värissä on paljon sävyjä ja kerroksia.

Reitti on todella hieno ja maisemat ovat huikeat. Tämä patkointi oli yksi matkan kohokohdista!