Elokuussa paljon iltauinteja, vähän juoksua

Elokuu on ollut kiireinen. Kuun alkuun olin vielä lomalla ja tuli tehtyä parikin reissua vielä loppulomasta. Kävin suppailemassa Kelventeelle Päijänteen kansallispuistossa ja Tallinnassakin tuli pyörähdettyä yhden yön reissulla. Tallinnan reissulle osui hyvä sää ja menimme sielläkin rannalle! Myös vanhaakaupunkia oli kiva kierrellä kuten kuvista näkyy. 

Kun työt sitten alkoivat, hommia riitti ja viikonlopuissakin oli kaikissa jotain ohjelmaa. Tuntuukin vähän siltä kuin tässä kuussa olisi ollut normaalia enemmän päiviä, niin paljon on tullut kaikennäköistä puuhattua. Tosin kun tässä katselen ympärilleni kotisohvalla, niin mietin, että elokuussa emme ole tainneet siivota kertaakaan... Jostain se aika rientoihin on näköjään otettava. :D

Kuten tässä olen vinkunut, koronan jälkitauti kesti kohdallani pitkään. Kun vielä otetaan tämä vähän kiireisempi jakso mukaan, niin ei ihmekään, että juoksumäärät ovat jääneet aika vähäisiksi. Koen, että pystyn kyllä jo juoksemaan täysipainoisesti, mutta kunto on painunut alas ja vaatisi progressiivista treeniä nostaa juoksukuntoa. Se taitaa nyt jäädä ensi kuuhun, sillä vaikka olen elokuussa hiukan juossutkin, eivät treenimäärät ole kyllä kasvaneet. Pisin lenkkikin on ollut vain kahdeksankilometrinen.

Tässä kuussa pääsin kuitenkin todella pitkästä aikaa kisaamaan juoksupoluilla! Kuun alkuun juostiin Turku Trail Challengen ensimmäinen kisa, Luolavuoren luukutus. Tänään puolestaan oli vuorossa toinen osakilpailu, josta kisarapsa tulee myöhemmin. Yhteensä elokuussa kertyi juoksukilometrejä 69 kilometriä, eli ihan täysipainoinen juoksukuu ei tämä vielä ollut.

Yllätyslämpimät säät ovat olleet kivoja nyt loppukesästä ja mitä töiden ja muiden rientojen välissä on ehtinyt, on tullut käytyä uimassa ja nautittua terassikeleistä siellä terassilla. Uimavedet ovat olleet tosi lämpimiä! Iltalenkkien jälkeen tai kaupungilta tullessa on tarjennut hyvin pulahtaa laskevan auringon säteissä kimaltelevaan lämpimään veteen. Näitä iltauinteja kelpaa muistella kun säät kääntyvät syksyisempään suuntaan.

Koronasta toipuminen kesti kohdallani lähes 2 kuukautta

Tämä juoksuvuosi on ollut sairastelujen tauottama. Kesäkuun lopulla iski koronatauti, jota olin onnistunut välttämään yli kaksi vuotta. Toivoin tietysti taudin olevan lievä, enkä mielestäni ollutkaan mitenkään kamalan kipeä. Akuutti sairastaminen kesti kyllä viikon verran, joka on esimerkiksi normiflunssaan verrattuna minulle pitkä aika. 

Sain kuitenkin seuralaiseksi sitkeän yskän ja väsymyksen, joka varsin tehokkaasti torppasi heinäkuussa kaikki juoksuyritykset. Tuo yskä tuli ja meni, mutta yskänkohtauksen osuessa en meinannut millään saada lopetettua yskimistä. Yhden lenkin loppupuolella meinasin oksentaa, kun vain yskin ja yskin. Yskä saattoi iskeä ihan perusarjessakin, mutta haittasi lähinnä urheilua. Kävely kyllä luonnistui, mutta kun vauhti kasvoi hölkäksi, tuntui etten pysty hengittämään normaalisti ja usein alkoi yskittää. Juoksufiilis ei ollut kovin korkealla ja mietin jo, että missä kohtaa jälkitauteja voi kutsua long covidiksi... Oireiden pitää jatkua kolmen kuukautta akuutin sairastamisen jälkeen, jotta voidaan puhua pitkästä koronasta. 

Onneksi kohdallani tuntuu vihdoin siltä, että tuo jälkiyskä on takanapäin. Huh, täytyy sanoa, että olo on aika helpottunut, että tuo jälkitauti vihdoin hellitti. Tuntuu olevan ihan lottoa, millaiset oireet koronatartunnasta saa ja miten kauan kestää. Minulla oli erityisesti heti akuutin sairastamisen jälkeen myös rytmihäiriöitä, jotka taitavat olla koronaoireiden harvinaisemmasta päästä. Kohdallani rytmihäiriöt ovat aiemmin olleet kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamia, ja niiden uusiutuminen oli sekin varsin ikävää. Mietin jo myös, olisiko korona laukaissut minulla tuon liikatoiminnan, koska on havaittu, että autoimmuunisairauksia puhkeaa koronan jälkeen. Mutta onneksi oireet väistyivät ja labratkin kertoivat, että kilpirauhaseni toimii normaalisti.

En ole nyt elokuussa vielä pystynyt ihan täysipainoisesti juoksemaan, mutta nyt tuntuu, että lenkeillä pystyy hengittämään normaalisti ja treenin lisääminen vaatii vain sitä, että lisään juoksumatkaa maltillisesti, koska tässä tuli jonkinlaista juoksutaukoa sen verran pitkään. Kuntotaso kyllä kyykkäsi melkoisesti, eli ihan heti ei olla kevään kunnossa. Toivottavasti tästä lähdetään uuteen nousuun!

Helteitä ja hissuttelulenkkejä

Ihmeellinen loppukesän helleaalto! Hieman kismittää, että lomapäivät ehtivät jo loppua ja helteitä on joutunut katselemaan sisältä työpöydän äärestä. Onneksi viime viikonloppu tarjosi täyttä auringonpaistetta ja lämpimiä iltoja niin pääsi kunnolla nauttimaan kelistä vapaa-ajalla.

Kuumuus on hiukan verottanut yöunia. Meillä on kyllä ilmastointilaite, mutta se pitää sen verran kovaa hurinaa, että saattaa sekin häiritä unta. Töihin paluu on tietysti myös aikaistanut herätyksiä. Olenkin ollut vähän väsynyt. Nyt on alkanut vihdoin tuntua siltä, että koronan jälkeen vaivannut yskä alkaa olla takanapäin, joten sitä voisi nostaa juoksumääriä. Mutta en oikein ole jaksanut...

Olin tosi tyytyväinen, että pystyin juoksemaan tuon Turku Trail Challengen ensimmäisen kisan. Tuo polkujuoksucup onkin nyt ainoa juoksutavoite, mikä mulla on. Aion juosta jokaisessa kisassa lyhyemmän matkan, eli noin 7 kilometrin kisan. Ja tuskin treenaan oikein mitenkään kisoja silmällä pitäen. Yritän vain pikkuhiljaa nostaa juoksumääriä ja jatkan hitaita lenkkejä. Kisat saavat sitten toimia nopeustreeneinä.

Lenkit ovatkin nyt kuumilla ilmoilla olleet rauhallisia. On ollut ihanaa päättää juoksu rantaan ja pulahtaa saman tien uimaan. Viikonloppuna oltiin lauantaina juoksemassa Ruissalon poluilla. Juoksin itse 8 kilometriä, kun taas miesystäväni viihtyi poluilla kolmenkympin verran. Niinpä sainkin rauhassa nauttia auringosta Saaronniemen uimarannan laiturilla lojuen oman lenkin jälkeen. 

Mietin tuossa, että käytänköhän nyt näitä helteitä tekosyynä sille, etten oikein ole jaksanut juosta. Koronan jälkeen en ole käytännössä juossut vielä yhtään normaalia treeniviikkoa, mutta nyt voisi kunnon puolesta jo koittaa tiheämpää lenkkitahtia, vaikka pitäisikin vielä juoksulenkit lyhyinä. Kuitenkin tänäänkin jätin lenkin väliin kun olen nukkunut niin vähän alkuviikolla. 

Uskon kuitenkin, että juoksuinto tästä hissukseen nousee, ainakin jos nyt alkaa tuntua siltä, että olen vihdoin ihan kunnossa. Helteet ovat ihania, mutta mieluiten ne ottaisi kyllä loma-aikaan. Mutta ainakin nyt voi vielä nauttia lämpimistä uimavesistä, vaikka lenkin jälkeen ja muutenkin!

Pitkästä aikaa polkujuoksukisassa: Luolavuoren luukutus

Nyt tulee kuulkaas pitkän tauon jälkeen ihan oikea kisaraportti! 

Edellisestä omasta kisastartista on lähes vuosi ja Turun seudun polkujuoksukisasta vielä pidempi aika. Tälle syksylle Turku Trail Challenge elvytti parin koronavuoden jälkeen Turun seudun polkujuoksusarjan ja ensimmäinen kisa juostiin eilen Luolavuoren maisemissa.

Kesäkuun lopussa sairastamani koronan jäljiltä minulla on edelleen yskää ja vetämätön olo. Heinäkuussa en juossut juuri ollenkaan eikä elokuu ole alkanut juuri paremmissa merkeissä. Kisan alla olinkin hyvin epävarma olenko edes osallistumassa. Vinguin vielä saman päivän aamuna miesystävälleni, että mitä jos yskin siellä keuhkoni pihalle ja joudun keskeyttämään, se olisi kamalan noloa ja siellä voi olla tuttuja! Terveys edellä, toteaa juoksubloggaaja. :D

Kisassa oli tarjolla 7 km ja 14 km lenkit, joista pidemmällä juostiin sama reitti kahdesti. Itse en edes harkinnut pidempää matkaa, ja kun kisapäivän aamuna oli ihan hyvä olo, päätin lähteä juoksemaan, mutta maltilla. Ilta oli aurinkoinen ja lämmin, mutta onneksi ei sentään helteinen, sillä kuuma sää olisi tuonut lisää epävarmuustekijöitä matkaan. 

Kisaamaan lähti noin 150 juoksijaa. Ensin päästettiin matkaan 14 kilometrin menijät ja sitten oli meidän 7 kilometrin kisaajien vuoro. Asetuin suosiolla aivan porukan häntäpäähän. Reitti lähti heti paukusta jyrkkään ylämäkeen Luolavuoren kuntoreittiä ja pitkän mäen päällä siirryttiin kivikkoiselle polulle. Olin etukäteen miettinyt, että olenkohan kisassa viimeinen, mutta jo tuossa alkupätkällä jäi muutama juoksija taakse. Oli tavallaan helpottavaa tietää, ettei ihan porukan viimeisenä loikkinut poluilla.

Luolavuoren maastot ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta alueella risteilee niin paljon pikkupolkuja, että reitti kulki myös entuudestaan tuntemattomilla poluilla. 7 kilometrin matkalla oli paljon polkua ja hiukan kuntoreittiä, ja mäkiä riitti!

Ensimmäiset kolme kilometriä juoksin hyvin maltillista vauhtia ja edellä olevat selät pysyivät saman matkan päässä. Yskitti tosi vähän, mutta syke oli niin korkea, etten voinut juosta kovempaa. Puolimatkassa uskalsin hiukan nostaa vauhtia sykkeen siitä kohoamatta, ja edellä menevät tulivatkin sitten selkä edellä vastaan. 

Vähän puolimatkan jälkeen ohi paineli 14 km kärki lennokkaalla askeleella, ja loppumatkasta useampikin pitkänmatkalainen ohitti. Viisi kilometriä täyttyi Luolavuoren päällä raskaan nousun jälkeen. Sen jälkeen loppumatka oli kuitenkin alamäkivoittoinen ja kellotin loppuun kisan nopeimmat kilometrit. Viimeisellä kilometrillä nostin vielä vähän vauhtia ja maali tulikin yllättävän nopeasti vastaan. 

Juoksin kisan noin 56 minuuttiin, eli kyseessä on yksi hitaimmista polkukisoistani. Keli oli erinomainen ja polku täysin kuiva, mutta oma kuntotaso oli tuossa. Kisan jälkeen oli kauhea hiki, eikä naamani ole ehkä koskaan ollut yhtä punainen, mutta olin hyvillä mielin. Kaikkien epävarmuustekijöiden jälkeen sain kuitenkin nousujohteisen kisan ja hyvän mielen juoksun! Ja koska kisasarja jatkuu vielä kolmen kisan verran, jää niihin parannettavaa!

Retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa

Tämän kesän kansallispuistoreissu suuntautui Päijänteen kansallispuistoon. Kansallispuisto sijaitsee Suomen toiseksi suurimman järven, Päijänteen eteläosissa ja on parhaiten saavutettavissa vesiteitse. Puisto on erityinen hienojen harjusaartensa ansiosta, jotka ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden lopulla noin 11000 vuotta sitten. Alue kuuluu Salpausselkä Geoparkiin, joka sai tänä vuonna Unesco-kohteen statuksen.  Meillä oli jo viime vuodelta alla kiva suppailuretki Liesjärven kansallispuistoon, joten tälläkin kertaa pakkasimme sup-laudat auton takakonttiin. Ensimmäinen retkipäivä kuluikin suppaillen Kelventeen harjusaaren upeita rantavesiä pitkin. Toisena päivänä tutustuimme Pulkkilanharjuun patikoiden.

Kelvenne sup-lautaillen

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria. Harjusaaret, kuten Kelvenne, syntyivät viimeisimmän jääkauden jäätikkövirtojen kasaamasta ja lajittelemasta sorasta mannerjään vetäytyessä hitaasti luoteeseen. Saaren korkein kohta on noin 40 metriä järven pinnasta, ja saarella on lukuisia luonnonhiekkarantaisia poukamia.

Lyhyin ja suojaisin reitti Kelventeen saareen on Höyssalmen yli saaren pohjoispuolelta. Höysniemen itärannalla on kansallispuiston alueella pieni parkkipaikka aivan veden rajassa. Tie sinne on kyllä viimeisillä kilometreillä hyvin kapea ja kuoppainen, mutta muualta matka saareen olisi monikertaistunut. Nyt saatiin auto niin lähelle Kelvennettä kuin mahdollista, ja paikalla oli vielä pieni laituri, jossa sup-lautojen pumppaaminen sujui tuossa tuokiossa. 

Kelventeen saaren isoin yhtenäinen hiekkaranta on Isohieta, jossa on tulipaikka, käymälä ja laavu. Sinne mekin suuntasimme, mutta poikkesimme mennen tullen pienemmälle hiekkarannalle, jossa ei muita kulkijoita näkynyt. Matkaa Isohietan rannalle tuli yhteensuuntaan noin 2,5 kilometriä, ja kun kelikin oli lähes tyyni, oli se hyvin leppoisa melontamatka. 

Kelvenne on noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia!

Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan! Harmi kyllä siitä ei ole kuvatodisteita ja lajintunnistuskin jäi siinä suu auki hämmästellessä vajaaksi. Sup-lautailuun ja leppoisaan ranta-oleiluun Kelvenne oli loistovalinta!

Pulkkilanharju

Päijänteen kansallispuiston toinen merkittävä ja tunnettu maisemanähtävyys on harjusaarten jono Pulkkilanharju. Harjun päällä kulkee tie, ja saaret yhdistyvät toisiinsa siltoja pitkin. Pelkästään autonkin ikkunasta näkymät ovat hienot, mutta alueella kulkee myös kävelemisen arvoinen luontopolku.  Kelventeeseen verrattuna Pulkkilanharjun maaperä koostui selvästi raekooltaan isommasta aineksesta. Polku oli paikoin hyvin kivikkoinen ja rannat pikkukivirantoja. 

Luontopolku Pulkkilanharjulla on noin 2,5 kilometrin ympyräreitti, johon saa vielä lisää pituutta parin kilometrin lisälenkillä. Luontopolulla on hyvät opastaulut harjualueen syntyhistoriasta ja tietysti hienot maisemat sekä järvenrannassa että harjun päällä kulkiessa. Luontopolun varrella on myös suppakuoppaan syntynyt pieni suo. Me olimme taas innokkaampia uimaan kuin kävelemään, joten patikoimme vain tuon pienen luontopolun ja sen jälkeen suuntasimme järven rantaan suojan puolelle polskimaan. Kirkkaassa vedessä oli kiva uida, vaikka pikkukiviranta olikin hieman haastavampi paikka kahlata.