2 viikkoa maratoniin: kaikki voi vielä mennä pieleen

Otsikko on kieli poskessa kirjoitettu, mutta siinä on totuuden siemen. Kaksi viikkoa ennen maratonia ei harjoittelulla pysty enää tekemään varsinaisesti mitään suorituksen parantamiseksi. Kisan voi kuitenkin sössiä juoksemalla liian kovia treenejä tai valmistautuminen voi muuten mennä pieleen viimeisten viikkojen aikana.

Viimeiset 2 viikkoa ennen pitkää juoksukisaa kannattaa levätä ja pitää juoksukuntoa yllä kevyin treenein. Viimeisen pitkän lenkin voi juosta kaksi viikkoa ennen, mutta siinä vaiheessa ei enää juosta niitä pisimpiä pitkiksiä. Jos on aloitteleva juoksija, kannattaa mieluummin juosta viimeinen pitkis 3 viikkoa ennen ja lyhentää sen jälkeen lenkkejä selvästi.

Tässä blogipostauksessa on hyvä listaus viimeisten viikkojen treenisuosituksista. Juoksufoorumin ohjeet neuvovat myös luottamaan omaan tekemiseen ja välttämään viimeisten viikkojen sekoilua. FRM:n sivuilla taasen on neuvoja kisaan valmistautumiseen.

Juoksin tänään, tasan kaksi viikkoa ennen Nuuksio Classicia, 20 kilometrin lenkin, ja nyt aloitan keventelyn kohti polkumaratonia. Ensi viikolla juoksen kyllä 3-4 lenkkiä, mutta matkat ovat maltillisia. Maratonviikolla pari kevyttä ja lyhyttä lenkkiä pitää juoksutuntumaa yllä, mutta pääpaino tuolla viikolla on levossa ja syömisessä. Ja taatusti hermoilussa, vaikka sitä ei olekaan suunniteltu.

Yritän parhaani mukaan vältellä tautisia ihmisiä ja pesen käsiäni tiuhaan. Suurin pelkoni nyt onkin, että flunssa yllättää. Sormet ristissä ja käsidesissä siis mennään.

Toinen huolenaiheeni on sää ja sen vaikutus polkujen kuntoon. Viime viikkoina on satanut reippaasti ja pelkään märkää ja liukasta keliä. Sileän juoksuissa vain kisapäivän säätilalla on merkitystä, mutta polkujuoksuun vaikuttaa pidemmän ajan sää ja erityisesti sademäärä. Jos kisapäivänä sataa, voi se tuoda hiukan lisää huolta, sillä märkänä hiertymiä tulee helpommin ja toki romppeet myös painavat märkinä. On keli mikä tahansa, otan mukaan vaihtosukat ja sisko roudaa 26 kilometrin huoltoon myös vaihtopaidan.

Paavon puolikkaalla jalkani tuntuivat tukkoisilta ja totesin, että hieronnassa olisi hyvä käydä ennen polkumaratonia. Kävin jo kertaalleen ja se selvästi auttoi, sillä tänään jalat olivat jo vetreämmät. Käyn vielä ainakin kerran hierotuttamassa jalkoja ennen Nuuksiota. Kysyin hierojaltani, miten lähellä juoksukisaa vielä uskaltaa käydä hieronnassa. Hän oli sitä mieltä, että jos kisa on lauantaina, niin varman päälle pelatessa maanantai ja tiistai ovat turvallisia hierontapäiviä, ainakin jos jalkoja hierotaan kunnolla auki, kuten minun tapauksessani.

Oloni on nyt ihan luottavainen. Tiedän, että treenit ovat menneet hyvin ja työ on nyt pääosin tehty. Yritän olla itse sössimättä mitään, mutta toki olosuhteet mietityttävät. Olen varmaan ihan hermona kisan alla, mutta sekin on aika luonnollista ja pitää vain hyväksyä. Nyt on tärkeää pystyä kuitenkin luottamaan omaan kuntoon ja valmistautumiseen.