Juoksin kuun alkupäivinä pisimmän lenkin vuosiin. 32 km poluilla ja aikaa meni päälle viisi tuntia. Samalla kyseessä oli toisiksi pisin juoksuni koskaan. Kun mittarissa oli kilometrejä 30+, yritin kuulostella, että vieläkö menisi kymppi. Mietin, että vielä pari tuntia tähän päälle saattaisi hyvinkin mennä Nuuksiossa. Ei se hyvältä tuntunut, mutta silti siltä, että pystyisin siihen.
Tuosta pitkästä lenkistä sain jonkin pienen lihaksen, jänteen tai limapussin ärtymään siten, että oli pidettävä muutama päivä taukoa juoksusta. Sitten kun taas palasin lenkkipoluille, olikin enää tovi Paavo Nurmeen ja seitsemänteen puolimaratoniini.
Juoksin puolikkaan tasaisella vauhdilla alusta loppuun. Sain kisasta juuri sen, mitä lähdin hakemaan. Hyvän valmistavan treenin ja itseluottamusta Nuuksiota kohti. Ja herätteen käydä hierojalla, sillä jalat olivat hyvinkin tukkoiset juoksussa.
Elokuun juoksuista nousevat nuo pari piikkiä, mutta muuten kuun kirmailut eivät ole jääneet erityisesti mieleen. Yhteensä kilometrejä kertyi 140. Palailin kesäloman jälkeen arkeen ja treenailin Nuuksion polkumaratonia varten. Ja humps, kuukausi vain vilahti ohi, ja nyt Nuuksioon on enää viikko aikaa. Jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti