Miten meni marrasputki?

Ihmiskokeet ovat kiehtovia. Mutta koska on epäeettistä kokeilla muilla ihmisillä, pitää kokeet suorittaa käytännössä itsellään. Tällä kertaa testasin kuukauden ajan omaa marrasputkea, jossa liikuin joka päivä vähintään 30 minuuttia työmatkojen päälle. Huh, nyt tämä kokeilu on paketissa! #omamarrasputki on nyt siis onnistuneesti takana.

Lähdin kuukauteen innolla, ja heti ensimmäisenä päivänä suuntasin salille yli puolen vuoden tauon jälkeen. Salitreenit kahdesti viikossa oli yksi kuukauden tärkeimmistä tavoitteista, ja se toteutui. Kävin salilla yhteensä 9 kertaa. Tein sekä jalka- että yläkropan treeniä ja molemmissa tuli selvää kehitystä vain kuukaudessa. Toki kehitystä tapahtui varmaan ensisijaisesti siksi, että edellisestä salitreenistä oli niin pitkä aika.

Olin ajatellut, että juoksumäärät saisivat jäädä maltillisiksi, vaikka lenkkejä varmasti tulisikin tehtyä useasti. Alkukuusta tein kuitenkin kaksi 16 kilometrin pitkistä, joten juoksumääräkin nousi hyviin lukemiin ja juoksin yhteensä 104 kilometriä kuukauden aikan.

Suurimmat haasteet olivat ajankäytöllisiä. Erityisesti ryhmäliikunnan kokeilu tuntui haasteelliselta, kun piti olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Töistä kotiin ja nopea sapuska, sitten kamat kasaan ja kohti kuntokeskusta. Liikunnan jälkeen kotiin, suihkuun ja kohta kello olikin jo niin paljon, että nukkumaanmenoaika oli kohta käsillä. Välillä on ihan kivaakin, että päivät ovat täynnä, mutta useimpina päivinä kaipaan myös sellaista omaa rauhoittumisaikaa sohvannurkassa.

Kuukauden aikana liikuntaan meni aikaa yhteensä 25 tuntia. Täytyy sanoa, että kun laskin luvut yhteen, yllätyin, koska kokonaisaika oli noin pieni! Alle tunti päivässä! Tavoitteenahan oli liikkua vähintään puoli tuntia, mutta tein mm. kolmena viikonloppuna parin tunnin pitkiksen. Lopulta aikaa ei sitten kulunutkaan niin paljon, kuin ehkä kuvittelin. Toki tässä pitää huomioida, että esim. 45 minuutin salitreeni edellyttää meno-paluuta (kävellen) salille, kahta vaatteiden vaihtoa, suihkua jne., joten yhteen treeniin kuluu tietysti selvästi enemmän aikaa kuin mitä varsinaiseen liikuntaan menee. Kotitreenit ja juoksulenkit ovat tietysti ajankäytöllisesti helpompia järjestää.

Kuukauteen mahtui muutama lajikokeilukin, kun kokeilin ryhmäliikuntaa ja pistesuunnistusta. Kävin kahdessa eri jumpassa kuukauden aikana, ja totesin sen, jonka jo tiesinkin, eli ryhmäliikunta ei ole mun juttu. Mutta pistesuunnistus Turku Street O:ssa oli huisin hauskaa! Harmillisesti en ole tuon kerran jälkeen päässyt kokeilemaan toiseen kertaan, vaikka kisoja olisi joka viikko. Loppukuusta lajikokeiluihin ei oikein ollut enää intoa, mutta kiva, että tämän verrankin tuli kokeiltua.
Kotitreenit olivat joka kerta lihaskuntoa yhdistettynä kehonhuoltoon, ja ne tekivät kyllä hyvää tuolla hikiliikunnan joukossa. Netistä löytyy kivasti kotona tehtäviä joogaohjelmia ja joitain liikkeitä olen tehnyt myös kirjallisten ohjeiden pohjalta.

Kuukauden liikuntapäivät jakaantuivat seuraavasti:
13 x juoksulenkki
9 x kuntosali
4 x kotitreeni
2 x ryhmäliikunta
1 x kävelylenkki
1 x pistesuunnistus

Päivitin joka päivä instaan liikunnat. Etukäteen ajattelin, että se motivoisi tekemään, kun asiasta pitää myös julkisesti raportoida. Lopulta koin päivittäisen kuvaamisen ja somettamisen kuitenkin enemmän työläänä kuin motivoivana. Toki oli ihan hauskaakin miettiä, millaisen päivityksen sitä tekisi, mutta joka päivä ei runosuoni millään pulpunnut. Ja marraskuun pimeydessä hyvien (tai edes jonkinlaisten) kuvien saaminen oli haastavaa sekin. Mä en ehkä vain ole sellainen ihminen, joka tykkäisi tai jaksaisi raportoida jatkuvasti someen, ja se oli suurin syy, miksi instan päivitys tuntui vähän työläältä.

 

Mielenkiintoinen kokeilu. Päivittäinen liikunta toi hyvää oloa ja ryhtiä arkeen, mutta tuntui toisinaan myös kuormittavalta ja ajankäytöllisesti haastavalta. Olen tyytyväinen, että sain liikuttua melko monipuolisesti ja hiukan kokeiltua uuttakin. Salitreeniä ja kehonhuoltoa olin kaivannutkin, ja tarkoitus on jatkaa niitä loppuvuonnakin. Juoksumäärät saavat joulukuussa tippua, mutta juoksuhaaste on tarkoitus laittaa pakettiin. Joulukuussa ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin rauhoittua kohti joulua.

Pakkas- ja lumilenkeillä

Viikonloppuna saatiin tänne Lounais-Suomeen ihanan kuuraisia ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Ja nyt maanantaina satoi ensilumi!

Talvijuoksu sujuu oikeilla varusteilla mainiosti kelissä kuin kelissä. Kirjoittelin vuosi sitten vinkkejä talvijuoksuun, ne kannattaa tsekata, jos ei ole jo rutinoitunut talvijuoksija!

Juoksin tuossa neljä päivää putkeen, kunnes tänään oma marrasputkeni jatkui vaihteeksi salitreenillä. Tässä muutama kuva viime päivien lenkeiltä.

 

Joululahjavinkkejä juoksijalle

Marraskuun pimeyteen tuo ainakin mun arkeen valoa lähestyvän joulun odotus. Tykkään viettää joulua, mieluiten kiireettömästi perheen kanssa hyvän ruoan äärellä. Tykkään myös antaa ja saadakin lahjoja. Monet ahdistuvat joulun kaupallisuudesta, ja varmasti ahdistuisin itsekin, jos tunkisin joulun alla kauppojen ryysikseen. Pyrin kuitenkin hoitamaan lahjaostokset jo hyvissä ajoin ja mahdollisimman harkitusti, sillä turhaa tavaraa ei kukaan kaipaa.

Juoksijalle on onneksi melko helppo keksiä toimivia lahjoja, sillä vaatteet ja varusteet kuluvat käytössä ja niitä pitää säännöllisesti uusia. Kirjoitin viime vuonna postauksen juoksijan lahjavinkeistä. Nuo vinkit ovat edelleen toimivia, ja tässä postauksessa esittelen hiukan yksilöidympiä lahjavinkkejä.

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-8% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.

Lahjavinkit polkujuoksijalle ja matkajuoksijalle

Juoksureppu on must, jos aikoo juosta vähänkään pidempää polkulenkkiä. Metsään kannattaa aina ottaa mukaan puhelin ja vettä, sekä mahdollisesti myös lisäenergiaa ja vaatetta. Mielestäni noin 10 litran juoksureppu on sopivan kokoinen moneen tarkoitukseen. Itse pidän myös siitä, että repun olkahihnoissa on taskut esim. pehmopullolle ja puhelimelle, koska silloin reppua ei tarvitse riisua saadakseen tarpeelliset tavarat heti esille. Tämä Salomonin reppu pehmopulloineen vaikuttaa aika täydelliselle setille.

Jos tykkää juosta kesällä rannalle niin kuin minä, pitää joko pakata todella kevyesti tai satsata vähän isompaan reppuun. Tämä 20 litran reppu vetää hyvin pyyhkeen, vaihtovaatteet ja eväätkin. Tavallisen froteepyyhkeen sijaan mukaan kannattaa pakata joko tekninen urheilupyyhe tai ohut ja nopeasti kuivuva hamam tai fouta. Olen itse ihastunut näihin turkkilaisiin pyyhkeisiin, sillä ne ovat loistavia rantapyyhkeitä, kuivuvat nopeasti ja pakkaantuvat pieneen tilaan sekä vain paranevat lukuisten pesujen myötä.

Tänä vuonna ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen polkujuoksukirja, kirjoittajina Heikki Hamunen ja Hannu Airila. Kirja sisältää hyviä perusvinkkejä aloittelevalle polkujuoksijalle ja kirjasta löytyy myös runsas kattaus polkujuoksureittejä ympäri Suomen.

Lahjavinkit pimeään vuodenaikaan

Pimeällä otsalamppu helpottaa kummasti lenkkeilyä niin poluilla kuin kaduillakin. Lisäksi lamppua voi muutenkin käyttää niin matkoilla kuin arjessakin, joten se on monikäyttöinen lahja. Mulla ei ole kovin paljoa kokemuksia otsalampun kanssa juoksemisesta, eikä mitään kokemuksia noista paremmista ja hintavammista lampuista. Mulla on itselläni tämä Stadiumin lamppu, joka on ihan sieltä hintahaitarin alapäästä. Olen kuitenkin tykännyt lampusta, sillä se on kevyt, valon kulmaa voi säätää ja kirkkausasetuksia on kaksi, mutta polkujuoksuun tämä lamppu on liian heppoinen.

Heijastimet juoksuvaatteissa ovat pimeällä kirjaimellisesti loistavat. Kirjoittelin jo aikaisemmin syksyllä talveen sopivista juoksutrikoista. Nyt verkkokauppojen valikoimat ovat vielä täydentyneet uusilla tuotteilla. Tämä juoksutakki vaikuttaa lämpimältä, tuulenpitävältä ja heijastavalta, eli on täydellinen valinta talvikeleille. Hyväksi havaituista SOCin talvijuoksutrikoista löytyy myös tuulenpitävä versio, joilla voi taatusti juosta talven kylmimpinäkin päivinä lämpimänä. Näissä Sportamoren talvitrikoissa on myös hyvät heijastimet ja ne ovat nyt alessa.

Jos talvijuoksuun haluaa tummien värien sijaan värikkäämpää päällepantavaa, vaihtoehtoja ei kovin paljoa ole. Tämä valkoinen juoksutakki heijastinyksityiskohdilla on erottuva ja tyylikäs, ja hintakaan ei päätä huimaa. Kari Traan pirteän oranssi takki on nyt myös hyvässä alennuksessa ja tekniset yksityiskohdat on takissa hiottu huippuunsa.

Maratonille ja pidemmille matkoille treenaavan lahjavinkit

Kun aletaan treenata puolikkaalle pidempiä matkoja, mukaan lenkeille pitää ottaa myös juomaa ja lisäenergiaa. Juoksurepussa nämäkin kulkevat luonnikkaasti, mutta jos haluaa kevyempää kantamusta, juomaliivi tai juomapullovyö ovat hyviä lahjavinkkejä. Salomonin juomaliivit ovat huippuunsa viriteltyjä ominaisuuksiensa puolesta, mutta se näkyy kyllä myös hinnassa. Hyvän juomapullovyön saa myös vähän pienemmällä budjetilla.

On yksilöllistä, millaista lisäenergiaa tykkää tankata pitkillä lenkeillä ja kisoissa. Vaihtoehtoja riittää, on urheilujuomaa, energiageelejä ja nykyään myös erilaisia energianamuja. Näitä löytyy ihan perus ruokakaupoista, ja parin euron geelin voi hyvin laittaa juoksijan pakettiin bonuslahjana. :)

Maratonharjoittelu vaatii ensisijaisesti aikaa ja aikataulutusta. Paras lahja treenaajalle saattaakin olla ajan antaminen tai muu aineeton lahja. Voisitko vahtia lapsia pitkiksen ajan tai luvata kokata kunnon pasta-aterian maratoonarille? Juoksijalle sopivia aineettomia lahjoja ovat myös lahjakortit hierontaan tai vaikkapa kylpylään.

___________________________________________________________________

Mitäs lukijoiden lahjatoiveista löytyy? Itse toivon lahjaksi (kuten joka joulu) ainakin juoksusukkia sekä hierontalahjakorttia. Harkitsen myös itseni lahjomista äkkilähdöllä johonkin lämpimään ja sulalle juoksualustalle, mutta katsotaan nyt, tuleeko haaveista suunnitelmia... :)

Eksymässä lähiöön - kokeilussa Street O!

Kaupunkisuunnistus, pistesuunnistus, rogaining, street orienteering eli tuttavallisemmin Street O. Mulla oli jonkinlainen käsitys näistä termeistä ja muutama juoksukaveri on näistä joskus maininnut, mutta selkeää käsitystä hommasta ei ollut. Niinpä lähdin aikalailla ummikkona tänään kokeilemaan pistesuunnistusta.

Päivän tapahtuma oli osa Turku Street-O -sarjaa. Tapahtuman sivuilla kerrotaan seuraavaa: kyseessä on pistesuunnistus, jossa on 1 tunti aikaa kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Rasteja on 30 kpl ja rastit on pisteytetty. Rastit sijaitsevat pääosin katujen varrella. Leimaus tapahtuu vastaamalla kartan takana olevaan kysymykseen ko. rastipisteestä näkyvästä yksityiskohdasta.

Pakollisina varusteina oli otsalamppu ja permanenttitussi, jollaisen kävinkin shoppaamassa matkalla kisapaikalle.

Näine alkutietoineni siis hiippailin tänään päivän tapahtuman lähtöpaikalle. Kertamaksu oli 7 euroa ja Emit-laitteen (leimauslaite) vuokra oli 2 euroa siihen päälle. Emitin alkuleimausta vastaan sain kartan ja sitten alkoikin ihmettely. Toisilta rasteilta olisi saanut isomman pistemäärän kuin toisilta, mutta en välittänyt nyt niistä. Koko aivokapasiteetti meni suunnistuskartan hahmottamiseen ja itseni paikallistamiseen kartalla.

Tapahtumaan saattoi lähteä joustavasti 1,5 tunnin ajan sisällä. Itse lähdin matkaan noin vartin päästä aloitusajasta. Koska muista otsalamppupäistä oli kiistatonta hyötyä rastien löytämisessä, oli fiksumpaa lähteä melko pian tapahtuman startin jälkeen. Päästyäni (kirjaimellisesti) kartalle, löysin kaksi ensimmäistä rastia melko helposti. Mutta sitten käännyinkin sokkelomaisella Vasaramäen omakotitaloalueella väärästä kulmasta ja jouduin hetkeksi eksyksiin. Pyrin olemaan hermostumatta, palasin takaisin omaa reittiäni ja keskityin kartan tutkimiseen.

Pienen eksymisen jälkeen homma alkoikin sujua ja aloin hahmottaa karttaa ja sen mittakaavaa paremmin. Koin fiksuimmaksi strategiaksi pysytellä melko lähellä lähtö- ja maalialuetta sen sijaan, että olisin lähtenyt kartan reuna-alueille. Rastit olivat enimmäkseen katualueella ja pyrin myös juoksemaan mieluummin katuja pitkin kuin oikomaan ja eksymään. Yhden poikkeuksen tein valitsemalla reitikseni hautausmaan viertä kulkevan polun. Reittivalinta alkoi hiukan epäilyttää, kun polku olikin paikoin hyvin liukas ja vaikeasti hahmotettavissa otsalampun valossa. Onnekseni ohitseni juostiin juuri tuolla polkupätkällä ja peesissä oli paljon helpompaa tulla.

 

Kun kelloni näytti aikaa 48 minuuttia, kilometrejä oli kertynyt 5 ja päätin hakea vielä yhden vähän kauempana sijaitsevan rastin, joka oli kuitenkin helposti löydettävissä. Rallattelin kunnon reipasta juoksua rastille ja sieltä kohti maalia. Olin ajatellut, että noin 6 kilometriä olisi realistinen matkatavoite, ja maalissa kellossa oli 6,5 kilometriä, eli aika hyvin olin arvioinut. Aikaakin jäi parisen minuuttia alle tunnin.

Kisan jälkeen rastien vastaukset pitää itse syöttää saman illan aikana nettilomakkeelle. Poimin kymmenen rastia kolmestakymmenestä. Enempäänkin olisi varmasti ollut saumaa, samoin erilaisella reittivalinnalla kerätä enemmän niitä rasteja, joilta sai enemmän pisteitä. Nyt ensimmäisellä kerralla kaikenlainen taktikointi jäi kyllä puuttumaan, ja vasta kotona katsoin, miten rasteista olisi oikein saanut pisteitä. :D

Mutta olipahan kuulkaa koukuttavaa puuhaa. Kun homma lähti sujumaan, niin oli huisin hauskaa löytää rasteja! Varsinkin tunnin loppupuoliskolla reititin itseäni melko selville ja suorille katuosuuksille ja sain myös juosta kunnolla. Jälkikäteen jäi ehkä hiukan kismittämään, etten yhtään katsonut rastien pisteitä ja suunnitellut reittiä sen mukaan, mutta luulempa, että kokeilen lajia vielä uudestaankin, ehkä sitten olen paremmin kartalla heti alkuun! 

Lajikokeilussa Barre Move

Ryhmäliikunta ei ole yhtään mun juttu. Tai näin olen ainakin ajatellut jo vuosikaudet. Kävin joskus parikymppisenä muutaman kerran jossain ryhmäliikunnassa, mutta innostus lopahti aina muutaman kerran jälkeen. Juoksuharrastuksen myötä en ole uhrannut juuri ajatustakaan idealle, että kokeilisin vielä joskus jotain ryhmäliikuntaa.

Oman marrasputken myötä mulle tuli kuitenkin mieleen, että putkessa olisi mahdollisuus testata juttuja, joita ei normaalissa juoksupainotteisessa liikuntakalenterissani ole. Googlettelin mahdollisuuksia ja löysin läheisen kuntokeskuksen tutustumismahdollisuuden ja erilaisia ryhmäliikuntatunteja.

Tänään hipsin siis keskuksen Barre Move –tunnille. Nimi ei sanonut mulle yhtään mitään ryhmäliikuntakalenterissa, mutta tarkemmat tiedot kertoivat seuraavaa: ”Barre Move -tunnilla yhdistyvät klassinen baletti, jooga sekä toiminnallinen harjoittelu. Tehokas, mutta lempeä tapa harjoituttaa hyvää ryhtiä, voimaa, liikkuvuutta ja tasapainoa. Edistää kehontuntemusta ja kehonhallintaa. Et tarvitse aikaisempaa balettitaustaa, vaan tunti sopii kaikille.” Tunti oli kehonhuolto-kategoriassa, joten ajattelin sen sopivan hyvin juoksun ja voimaharjoittelun lomaan.

Tunnilla tehtiin joitain baletin perusliikkeitä yhdistettynä muihin kehonhallintaa harjoittaviin liikkeisiin. Musiikki (lähinnä poppia) ohjasi tunnin kulkua ja ohjaaja neuvoi lähes kaikista liikkeistä sekä helpomman että vaativamman version.

Ainakin tällä Barre Move -tunnilla iso osa liikkeistä harjoitti reisilihaksia ja jonkin verran myös pakaroita, pohkeita ja vatsoja. Mulla oli berberi jo valmiiksi jumissa maanantain salitreenistä, joten liikkeet kyllä tuntuivat, vaikka tunti ei missään nimessä ollut rankka. Tunnilla sai päälle hyvin kevyen hien, mutta kuntoa tunti ei vaatinut ja oli muutenkin mielestäni sopiva liikuntaa vasta aloitteleville. 

Veikkasin jo etukäteen, että alati omiin jalkoihini kompuroivana ja erittäin epäsulokkaana ihmisenä baletti ei olisi mun juttu. Ja kyllä, tunsinkin itseni tunnilla vähän norsuksi posliinikaupassa. :D Onneksi tunnilla ei ollut koreografioita tai erityisen monimutkaisia liikesarjoja, sillä mulla vaan on aivan liian monta vasenta jalkaa. En tiedä baletista mitään, mutta suurin osa tunnista oli mielestäni balettiliikkeitä ja toiminnallista harjoittelua. Vasta viimeiset pari biisiä tehtiin joogaa, joka olikin ainoa tuntikuvauksessa mainittu laji, josta mulla oli kokemusta.

Löysin tunnilla taatusti reisilihakseni, mutta en core-lihaksia ainakaan niin kuin ehkä olisin toivonut. Barre Move varmasti kehittäisi tasapainoa ja ryhtiä, jos sitä alkaisi harrastaa. Tunti oli mielestäni aloittelijaystävällinen, mutta en ollut ainoa, jolla oli hieman vaikeuksia tasapainon ja liikesarjojen kanssa, joten lajista saisi varmaan enemmän irti käymällä tunneilla säännöllisesti.

Neljän vuodenajan juoksuhaaste

Juoksuhaasteen viimeisenä kohtana on haaste 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. Mulla on vielä muutama haaste jäljellä, mutta tämä kohta tuli suoritettua jo pari viikkoa sitten.

Juoksuhaastetta suunnitellessa en todellakaan osannut ennakoida, että muuttaisin vuoden aikana kahdesti. Samalla lenkkireitit menivät uusiksi. Onneksi jotain pysyi, eli lapsuudenkodin lenkkimaisemat. Kuvissa oleva järvi sijaitsee pitkisreitilläni ja tulipa siellä käytyä kesällä uimassakin.

Yksi juoksuharrastuksen hienoista puolista on se, että lenkeillä näkee vuodenkierron niin konkreettisesti. Jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa.

#omamarrasputki

Tiedättekö, mikä on marrasputki? Pikkujoulukaudesta huolimatta kyse on vähän terveellisemmästä putkesta, jossa tarkoituksena on juosta marraskuussa joka päivä. Idean tarkoituksena on kannustaa juoksijoita ulkoilemaan vuoden synkimpänä ajanjaksona. Säännöt ovat yksinkertaiset, juostaan joka päivä ulkona vähintään 25 minuutin ajan.

Mietin viime vuonna marrasputkeen osallistumista, mutta silloin sain ikäväkseni sitkeän flunssan juuri lokakuun lopussa. Putki kaatui ennen kuin oli alkanutkaan. Tänä vuonna suurin osa mun juoksutavoitteista täyttyi jo ennen marraskuuta, joten ajatus päivittäisestä juoksusta ei nyt tuntunut kovin motivoivalta. Ja täytyy myös katsoa kokonaisuutta, sillä syksyllä liikunnoistani on puuttunut kehonhuolto ja voimaharjoittelu lähes tyystiin. Niihin olisi nyt hyvä satsata, ja mieluummin vähentää juoksua.

Lokakuinen auringonlasku.

Joten siitä se ajatus sitten lähti. Toteutan tässä kuussa ihan oman marrasputken. Liikun joka päivä työmatkojen päälle vähintään 25 minuuttia. Liikunta voi olla juoksua, kuntosalia, joogaa, ihan mitä vain. Tavoitteena on mennä salille tauon jälkeen, ja treenata siellä kahdesti viikossa. Ajatuksena on myös yrittää saada kalenteriin mahtumaan jokunen lajikokeilu ja muu liikunta, jota ei juuri ole tullut tehtyä.

Koska marraskuu kuitenkin on pahuksen ankea kuukausi, mietin, etten voi ihan luottaa siihen, että jaksan liikuntaputkea joka päivä ilman lisämotivaatiota. Siksipä heitän tavoitteen julkiseksi tänne blogiin. Ja sen lisäksi asetan tavoitteeksi päivittää joka päivä instaan sen päivän liikunnat. En lupaa mitään huikeaa kuva-ilotulitusta, vaan niitä puhelimella kesken treenin räpsittyjä hömelöjä otoksia, joita tähänkin asti, mutta toivon saavani tätä kautta lisäboostia haasteen suorittamiseen. Instagramista minut löytää nimellä @taivaanrannanjuoksija

Tästä alkaa siis #omamarrasputki, katsotaan kuukauden päästä, miten kävi!