PNM2018: puolivaloinen puolimaraton

Paavo Nurmi Marathon juostiin eilen ja olin mukana jo kuudetta kertaa peräkkäin puolimaratonilla.

Kesällä ja puolikkaan treeneistä tänne naputellessani kerroin tähtääväni elämäni toisen kerran alle kahden tunnin. Tuo suunnitelma otti hiukan lämää jo heinäkuun lopun helteillä, kun pitkikset jäivät väliin ja lenkit olivat muutenkin flegmaattista laahustamista kunnon terävöittämisen sijaan. Viimeiset pari viikkoa ennen juoksua olin jatkuvasti vähän nuutunut ja söin mitä sattuu, joten viimeistelykään ei mennyt ihan putkeen. Kisapäivää edelsi vielä parin päivän tukkoinen ja kurkkukipuinen olo, ja mietin, että olenkohan tulossa kipeäksi tai onko mulla jotain allergiaa. Lisäksi selkäni alkoi taas jumitella ja yritin vielä juoksua edeltävänä yönä makoilla hierontapallon päällä.

Ennen kisaa päätinkin luopua parin tunnin tavoitteesta ja pyrkiä noin 2:05 loppuaikaan. Lähtö oli tuttuun tapaan hirveän ruuhkainen ja samoin ensimmäiset kilometrit ison juoksijamassan keskellä. Ensimmäiset seitsemän kilometriä menivät silti ihan suunnitelman mukaan. Ei tarvinnut edes kelloa vilkuilla, kun nakutin nätisti tasavauhtisia alle kuuden minuutin kilometrejä. Edes satama-alueella puhaltanut vastatuuli ei pahemmin haitannut. Ainoa, mikä haittasi, oli vuotava nenä! Ilmeisesti mulla todella on jotain allergiaa, sillä en muista koskaan puolikkaalla räkineeni noin paljon. Viehättävää... :D

Seiskan jälkeen alkoivat Ruissalon mäet. Etukäteen arvelin, että olematon voima- ja mäkitreeni näkyisi mäissä ja niinhän se menikin. Vauhti hidastui ja porukkaa painoi ohi. Selässä myös tuntui, että keskivartalotreenit on jääneet tekemättä. Mäkien jälkeen tulikin sellainen vaihe, kun tuntemusten mukaan vauhti pysyi, mutta kello kertoi askeleen hidastuvan. Piti tehdä töitä, että pysyin porukan tahdissa.

 

Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämpöäkin oli joku +23. Lämpö ei kyllä millään lailla haitannut mun juoksua, mutta kaadoin taas varmuuden vuoksi joka juomapisteellä vettä niskaan. 11,5 kilometrin juomapisteellä kaadoin täyden mukillisen selkään sillä seurauksella, että sain juosta loppumatkan märillä shortseilla. :D Samaisella juomapisteellä nautittu geeli piristi matkaa mukavasti jonnekin 15 kilometrin hujakoille.

Siitä alkoivatkin sitten pienet ongelmat. Vasempaan sääreen ulkosyrjälle polven alle ilmaantui kipua, joka paheni ihan muutaman sadan metrin matkalla niin, että oli pakko pysähtyä venyttelemään. Seuraavien kilometrien aikana jouduin pysähtymään yhteensä kolmasti, sillä venyttely auttoi vain hetkellisesti. Venytellessä ohi menneet sain kiinni kunnes jouduin taas pysähtymään. Se oli hiukan turhauttavaa, vaikka tuossa vaiheessa olinkin jo unohtanut kaikki aikatavoitteet.

Ennen viimeistä juomapistettä päätin, etten pysähdy enää ennen sitä, kun venyttely auttoi vain hetkellisesti ja kohta taas klenkkasin kipeän jalan kanssa. 17,8 kilometrin juomapisteellä kävelin ja päätin hetken mielijohteesta kaataa myös vettä kipeän jalan päälle. Niin sain sitten kenkänikin märiksi, kun kaikki vaatteet olin jo kastellut. :D No, ehkä tuo jopa auttoi, sillä terävä kipu vaimeni jomotukseksi ja pystyin juoksemaan taas paremmin. Tuo kipu tuntui kuitenkin siltä, että se on jossain jänteen kiinnityskohdassa ja/tai lihaksessa, eli en uskonut mitään menevän rikki, kun jatkoin juoksua.

Kun maaliin oli enää pari kilometriä, olin jo aika piipussa. Pitkisten puute kyllä näkyi ja yllättävät jalkaongelmat olivat vähän vieneet juoksufiilistä. En oikein jaksanut enää pahemmin ympärilleni katsella vaan raahustin menemään katse tiukasti katuun maalatussa sinisessä reittiviivassa. Vasta muutama sata metriä ennen maalia ryhdistäydyin ja nostin vauhtia loppukiriin, kun kuulin kuuluttajan kertovan, että 2:10 täyttyisi pian. Tarkkailin kelloa ja sainkin bruttoajaksi tasan 2:10! Nettoaika oli sitten 2:08 ja muutama sekunti siihen päälle.

Kolmeen vuoteen oli ensimmäinen Paavon puolikas, kun pääsin juoksemaan ilman mitään isompaa vaivaa. Pieniä hankaluuksia olikin sitten, ja vähän sellainen puolivillainen olo jäi juoksusta. Vielä kuukausi ennen juoksua kuvittelin olevani jopa ennätyskunnossa, mutta lopulta hitaammin olen juossut vain 2016 helle-puolikkaalla ja viime vuonna juuri vaivoista kuntoutuneena. Toisaalta musta on viime vuosina kuoriutunut enempi fiilisjuoksija ja aikatavoitteet eivät ole enää niin tärkeitä. Nyt en missään vaiheessa juossut omilla rajoillani ja olisin voinut pakottaa itseni nopeampaan menoon, mutta ei vaan huvittanut. Ja kai se on ihan ok.

Etukäteen jokirantaan yhä enemmän uudistunut reitti hiukan mietitytti, kun kaupungissa oli samaan aikaan useampi häppeningi ja jokirantakin täynnä porukkaa. Liikenteenohjaajat hoitivat kuitenkin hommansa mallikkaasti ja nostan peukkua uudistuneelle reitille!

Reitin varrella tuli bongattua useampikin tuttu ja joka kerta kannustus piristi ja toi lentoa askeleeseen. Mieleen jäi myös pirteä naisporukka, joilla oli kisan parhaat kannustuskyltit. "Huomenna voi olla vähän outo olo." Ja kyllä, niin on! Jalat ovat kipeät, ihan kuin olisin juossut vuoden pisimmän lenkin. Ai niin, hups, niinhän se tulikin juostua. Samalla tuli kuitattua Juoksuhaasteesta kohta 6: juokse vähintään puolimaraton mittainen matka. Jess!

Aikaisempien vuosien Paavo Nurmi Marathonin puolikkaiden kisarapsat löytyvät tästä:
PNM 2013: Ensimmäinen puolimaratonini
PNM 2014: Puolimaratonin ennätysjuoksu
PNM 2015: Huonosti valmistautuneena nihkeä puolikas
PNM 2016: Helteessä juostu puolimaraton
PNM 2017: Paluu puolikkaalle vaivojen jälkeen