Polkujuoksua Bomarsundissa Ahvenanmaalla

Kesälomareissulla Ahvenanmaalla lähdin tutustumaan historialliseen Bomarsundin alueeseen polkujuosten. Huomasin Bomarsund Trail -polkujuoksutapahtuman jo edellisvuonna, mutta koska tänäkään vuonna en ajankohdasta johtuen päässyt osallistumaan, päätin tutustua Bomarsundin polkuihin itsenäisesti. Tuolla polkujuoksukisassa oli tarjolla 4,5 kilometrin sekä 12 kilometrin matkat. Mulla oli tarkoitus juosta pidempi lenkki, mutta päädyinkin omalla reissulla juoksemaan vain tuon lyhyemmän matkan sekä siihen päälle 3 kilometriä tiellä ees-taas. (Etsiessäni kahvilaa, jota en löytänyt... ja joka olisi ollut vähän kauempana kartan mukaan, mutta hölmö minä en älynnyt ottaa karttaa mukaan...). Reittikarttoja voi tarkastella Bomarsund Trailin sivuilla.

 

Bomarsundin linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1832, kun Suomi oli Venäjän vallan alla. Päälinnoitus oli Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus ja linnoituksen ympärille kasvoi kaupunginkaltaista asutusta. Vuonna 1854 linnoitus oli vasta puolivalmis, kun Krimin sota laajeni Itämerelle Oolannin sodaksi. Neljän päivän taistelujen jälkeen linnoitus valloitettiin ja tuhottiin. Nykyään jäljellä on enää raunioita, rekonstruktioita ja havainnekuvia suurisuuntaisesta linnakkeesta. Muinaismuistoalueella kulkee luontopolku, jota pitkin polkujuoksun reittikin enimmäkseen kulki.

Polku oli hyvin merkitty pylväin ja puuhun maalatuin reittimerkein. Reitti lähti meren rannasta Prästön saareen johtavan sillan pielestä, eli siitä, missä päälinnoitus aikanaan sijaitsi. Ensimmäinen kilometri nousi hissukseen hiekkatietä pitkin pohjoiselle tykkitornille, josta oli hienot näkymät Prästön saarelle päin itään sekä jyrkkäreunaisen merenlahden yli länteen ja pohjoiseen.

Toinen kilometri olikin sitten laskeutumista kallioista polkua pitkin merenlahden perukoille. Kuivat kalliot ja käkkärämäntyihin tiheään maalatut reittimerkit tekivät polkujuoksusta helppoa ja nautinnollista. Seuraava kilometri oli vaihteeksi pelkkää ylämäkeä ja hitaammin juostavaa polkua ja kivutessa tuli kunnolla lämmin helteisenä heinäkuun päivänä. Reitillä oli ensin kunnon portaat ja sen jälkeen kallioista ja kivikkoista polkua, joka kohosi kallioiden laelle merenlahden länsipuolelle tykkitornista.

Bomarsundin linnoitus oli tosiaan melkoisen mahtipontinen rakennushanke ja raunioita on melkoisen laajalla alueella. Reitin läntisimmässä kulmassa oli taas jonkin isomman linnakkeen raunioita ja tässä kohtaa poikkesin merkityltä reitiltä, koska raunioilta johti alaspäin niin houkuttelevan oloinen polku kohti metsää. Polku taisi kulkea vanhan linnoitusmuurin tai vastaavan päällä ennen päättymistään kivikkoon. Siitä pääsi kuitenkin metsän kautta takaisin merkitylle reitille ja hiekkatielle.

Viimeisellä kilometrillä reitti oli jälleen laskuvoittoinen ja kulki enimmäkseen hiekkatietä kohti merenrantaa. Päätien ylityksen jälkeen poikkesin taas merkityltä reitiltä portista aidatulle alueelle, jossa oli linnakkeen liepeillä olleen asutuksen raunioita. Nyt alue oli ilmeisesti ainakin osan aikaa laidunalueena ja asutuksesta oli jäljellä enää kivijalkoja jos niitäkään. Niittykukkien ja kiviveräjien keskellä kulkenut polku näytti houkuttelevalta, paahteisissa niityissä ja perinnemaisemassa on mielestäni jotain poikkeuksellisen viehättävää. Polku kulkikin alueen läpi toiselle portille, josta pääsin taas tielle ja merkitylle reitille. Reitti koukkasi vielä uimarannan liepeiltä ennen paluuta lähtöpaikkaan.

Sekä Bomarsundissa että Prästön saaressa oli matalarantaiset, hiekkapohjaiset uimarannat. Juoksun jälkeen vietinkin vielä tovin uiden ja rantakallioilla köllötellen. Olisin käynyt myös lounastamassa, mutta Bomarsundin ainoassa ravintolassa ei ollut tarjolla kasvisannoksia ja Prästön kahvilaa en löytänyt (kun mukana ei ollut sitä karttaa!), joten tyydyin mutustelemaan eväitä ja söin kunnolla vasta majapaikassa. Maarianhaminasta pääsi bussilla Bomarsundiin noin kolmessa vartissa ja matka maksoi 4,5 euroa suuntaansa. Bomarsund olikin mielestäni mitä mainioin päiväretkikohde! Matkavinkki: jos alueella liikkuu, kannattaa ehdottomasti kävellä tai juosta tuo 4,5 kilometrin polku! Samalla suunnalla ja saman bussireitin varrella sijaitsi myös Kastelholman linna, jota tyydyin tällä kertaa tapittamaan vain bussin ikkunasta.

Ahvenanmaan reissusta on vain kolmisen viikkoa, mutta voi miten haikea kesänkaipuu tämän postauksen naputtelusta ja kuvista tulikaan! Kun työt ovat alkaneet ja sää muuttunut niin syksyiseksi, on äkkiä vaikea muistaa, että eletään elokuuta eikä kesä ole vielä edes ohi!