Sombrero de Chasna, mukava ympyräreitti ja patikointi Teneriffalla Sombrero-vuoren laelle

Meillä oli Teneriffalla kahdessa pätkässä auto vuokralla. Otimme vuokra-auton vielä viimeiselle päivälle ennen kotiinpaluuta, niin saimme sillä kuskattua itsemme ja matkalaukut lentokentälle. Lisäksi halusimme tehdä vielä yhden patikoinnin Teiden kansallispuistossa. Tällä kertaa suuntasimme hieman tuntemattomammalle reitille, joka kuitenkin oli varsin mukava rengasreitti Teiden kalderan etelälaidalla. 

Miten vaellusreitille pääsee?

Sombrero de Chasnan patikointi lähtee TF-21-tien varresta n. 8 kilometriä Vilaflorin kylästä pohjoiseen. Reitille pääsee järkevästi vain autolla. Polun alussa on vanhan kivirakennuksen raunioita ja tilaa muutamalle autolle. Jos parkkitilaa ei siinä ole, voi auton viedä parkkiin Las Lajasin retkeilyalueelle hiukan yli kilometrin päähän. Johtuen ehkä siitä, että oli vähän vilpoisampi ja pilvinen päivä, saimme auton parkkiin aivan polun alkuun. Polun alku löytyy tästä Google Maps -linkistä.

Sombrero de Chasna on saanut nimensä siitä, että kauempaa tasalakinen vuori näyttää etäisesti hatulta. Vuori on jännän näköinen, kun sen seinämät näyttävät lähes pystysuorilta, ja voisi kuvitella, että sinne olisi vaikea päästä. Pohjoisreunalta on kuitenkin varsin helppo kiivetä ylös vuoren laelle. Sombrero de Chasnaa ei tule kuitenkaan sekoittaa El Sombrero -vuoreen, joka on samannäköinen kivimöntti vain joidenkin kilometrien päässä. Siinä missä Chasnalle pääsee helposti kävellen, vaatii El Sombrero kiipeilytaitoa ja köysiä.

Nämä pyöreät vuoret ovat syntyneet, kun niiden kovempi kivilaji, punainen basaltti, on kestänyt eroosiota paremmin kuin vuorta ympäröivä kiviaines. Tämä patikointi oli siitä hauska, että olimme aikaisemmin kävelleet Paisaje Lunarin reitin, josta on näkymä Sombrero de Chasnalle, ja tältä patikoinnilta puolestaan pääsee kurkkaamaan alas Teiden kalderan reunavuorilta kohti Roques de Garciaa, josta olin lähtenyt Pico Viejon reitille. Näistä patikoinneista syntyi monipuolinen kuva Teiden kansallispuiston eteläosista.

Patikointireitti Sombrero de Chasnalle

Patikointi nousee heti päätieltä lähdettäessä jyrkästi, ja kohta ollaankin jo korkealla tien yläpuolella nousemassa vielä ylemmäs harvassa kanarianmäntymetsikössä. Polku kulkee lyhyen matkaa alussa ja lopussa samaa reittiä, mutta sitten polku kääntyy kohti Teiden kalderaa ja muuttuu ympyräreitiksi. Suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään, jolloin jyrkimmät osuudet mennään ylöspäin. 

Tälle patikoinnille osui pilvinen päivä, mutta menomatkalla aurinko vielä ajoittain pilkisteli. Reitti kulkee sellaisella korkeudella (yli 2 kilometrissä), että usein ollaan pilvien yläpuolella, mutta meidän retkellämme pilvet nousivat reitille ja niinpä patikoimmekin ison osan matkaa pilvessä. Nousun aikana Sombrero de Chasna näkyi reitillä vain ajoittain ja jos siitä halusi kuvan, piti vielä väijyä hetkeä, jolloin pilvet väistyisivät. Pilvessä tuli nousumetreistä huolimatta hiukan kylmä, ja lyhyen evästauon lisäksi pysähdyimme vähän ennen puolimatkaa lisäämään vaatetta.

Kun reitti saapui Teiden kalderan eteläreunalle, metsä harveni ja puut hävisivät kohta kokonaan. Edessä oli muutama pätkä jyrkkää nousua, joista viimeinen päättyi reunalle aivan pystyruoraan pudotukseen. Huh, mikä näköalapaikka! Patikointi on muuten korkeanpaikankammoiselle tosi leppoisa, mutta tuossa kohtaa vedin henkeä kerran jo toisenkin. Teiden kansallispuiston poikki kulkeva tie kulki tasangolla noin 500 metriä alempana ja kaldera aukesi näköalapaikalta niin oikealle kuin vasemmallekin. Pilvet ikään kuin valuivat takaamme alaspäin kalderan rinteitä ja edessä Teiden rinteilläkin oli pilviä.

Reitti kulki lyhyen matkaa aivan kalderan ja jyrkänteen reunaa. Osuus oli minulle hiukan liian jännittävä, mutta onneksi rinne on toiseen suuntaan sen verran loiva, että oli helppo kulkea tuo osuus myös alempana turvallisen matkan päässä reunasta. Sombrero de Chasnan huipulle kulkeva osuus kulkeekin sitten hyvin tasaisena ylängöllä isojen pensaiden lomassa. 

Itse nousureitti Sombreron tasaiselle laelle vaatii hiukan kiipeilyä kivenlohkareelta toiselle. Nousu on kuitenkin hyvin lyhyt eikä sinänsä korkeanpaikankammoiselle pelottava. Vuoren laki on puolestaan aivan tasainen eikä sieltä ole runsaiden pensaiden vuoksi mitään jyrkännenäkymiäkään. Noustessamme huipulle ylös vuorille nousevat pilvet olivat saavuttaneet meidät ja näkyvyys ylhäällä oli vain joitain kymmeniä metrejä. Meitä vastaan oli tullut muutamia kulkijoita, mutta saimme olla huipulla aivan kahdestaan. Sumussa tunnelma oli oikeastaan aika romanttinen. :)

Pilvessä oli kuitenkin sen verran vilpoista, että alaspäin patikoiti meni huomattavasti vauhdikkaammin kuin ylös. Tarkkana sai välillä olla, kun reitti oli kivikkoinen ja louhikkoinen. Maisemia ei pilvestä näkynyt, mutta oma tunnelmansa oli siinä, että näkyvyys oli vain joitain metrejä ja vaikka laskeutuminen oli kohtalaisen loivaa, välillä rinne vain katosi sumuun. 

Takaisin autolla olimme noin 7 km patikoituamme. Nousua reitillä kertyi hiukan yli 400 metriä. Vaikka nousu ei missään kohtaa ole erityisen jyrkkää, tuntui se kuitenkin hiukan jaloissa. Tämäkin reitti kulkee päälle 2000 metrin korkeudessa. Sombrero de Chasnan patikointi oli tällaiseksi melko lyhyeksi reitiksi varsin monipuolinen. Nousua, laskua, erilaisia maisemia ja pieni kipuaminen huipulle. Jo pelkästään näkymät Teiden ylätasangolle olivat retken arvoisia.