Köhäinen heinäkuu

En olisi uskonut, kun sain koronan kesäkuun loppupuolella, että koko heinäkuun juoksut menisivät samaan syssyyn. Alkuvuoden sairasteluissa juoksut jäivät vähäisiksi, mutta nyt tuli pohjat. Juoksin heinäkuussa vaivaiset 28 kilometriä. Surkeaa, kun en kuukaudessa saa edes normaaleja viikkokilometrejä kasaan!

Sairastin koronaa kunnolla viikon verran, mutta sain seuralaiseksi ikävän yskän, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Väsymys on ollut myös poikkeuksellisen voimakasta. Olen kokeillut juoksua useamman kerran ja todennut kokeilulenkkien jälkeen, että kunto ei kestä vielä juoksua. Olo on ollut välillä suorastaan tuskainen, kun on tuntunut, että viikkojenkin jälkeen on vielä kipeä. Kurja tauti. Nyt ihan heinäkuun viimeisinä päivinä alkoi vihdoin tuntua olo normaalimmalta, mutta en ihan vielä uskalla sanoa, onko köhä kokonaan takanapäin.

Onneksi on kesä, ja paljon muutakin tekemistä, niin juoksemattomuus ei ole niin paljoa ehtinyt harmittaa. Olen lomaillut, reissannut, mökkeillyt, syönyt hyvin, pelannut lautapelejä, lukenut kirjoja, uinut, suppaillut, ottanut aurinkoa, istunut terassilla ja muutenkin nauttinut kesästä, vaikka säät ovatkin olleet varsin vaihtelevat.

Heinäkuun alussa piti juosta pitkä polkukisa Kainuu Traililla. Sen jäätyä väliin ja juoksukunnon romahdettua on ollut vaikea miettiä, vieläkö tälle vuodelle yrittää jotain juoksutavoitetta. Nyt elokuussa toivon, että olisin vihdoin terve ja pääsisin taas juoksemaan!

Suppailureittejä Naantalissa

Kerroin tuossa aiemmin, että hankimme viime kesäksi omat sup-laudat ja jo viime kesänä tuli retkeiltyä meloen. Naantalista löytyy kivoja suppailureittejä, joiden kartoittamista ollaan jatkettu tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä muutaman kotikaupungin retkeilyreitin, jotka taittuvat helposti sup-laudalla.

Itse olen suppailijana vielä melko aloittelija ja nämä reitit ovat muutamien kilometrien mittaisia, jolloin vähäiselläkin kokemuksella pärjää hyvin ja retkeen ei mene koko päivää. Kannattaa silti kiinnittää huomiota säähän ja erityisesti tuulen suuntaan, sillä vastatuuleen melominen on huomattavasti raskaampaa kuin myötäiseen lipuminen. Kaikki reitit ovat merellä, jossa on muutakin vesiliikennettä. Naantalissa Nunnalahden uimarannalta voi vuokrata sup-laudan. Ja toki samalta rannalta voi lähteä oman laudan kanssa matkaan, kuten myös suunnilleen kaikilta muiltakin Naantalin rannoilta. Nunnalahden rannalta on melko sopiva matka Väskin ulkoilusaareen tai Härmälän rotkoon, kumpaankin on noin 2,5 km suuntaansa. 

Väskin saarelle sup-laudalla

Väskin saari on oiva suppailukohde, jos lähtee liikkeelle esimerkiksi Nunnalahden, Taimon tai kylpylän uimarannalta. Matkaa saareen on noin 3 kilometriä yhteen suuntaan. Melontareitillä on jonkin verran avointa vesialuetta, jossa tuulisella kelillä voi sup-laudan kanssa olla haastavampaa edetä. Melkein matkan varrella on pari isompaa luotoa, joista voi bongata lintujen lisäksi lehmän! Nimittäin Lehmäkarilla on hauska lehmäpatsas katselemassa merimaisemia. Väskin saareen pääsee sitten rantautumaan eteläkulman isolta laiturilta tai kiertämällä esimerkiksi luoteiskulman uimarannalle. 

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa sijaitsi aiemmin seikkailupuisto. Suurin osa puiston rakenteista on vielä paikoillaan, mutta joitain, esimerkiksi näköalatorni, on laudoitettu kiinni. Osa temppuradoista ja muista saarelle rakennetuista meriseikkailun rekvisiitoista on kuitenkin vielä hyvässä kunnossa ja saaren voi kiertää polkua pitkin seikkailun rastipisteitä mukaillen. Polku on paikoin hiukan umpeenkasvanut. Saaren luoteiskulmalla on hiekkapohjainen uimaranta. Eväiden syöntiin hyvä paikka on esimerkiksi eteläpään laiturin läheisyydessä oleva merirosvolaivan keula, joka kuuluu seikkailupuiston rekvisiittaan.

Kuparivuori mereltä

Naantalin Kuparivuori on hieno näköalakallio, jota pääsee tutkimaan meren puolelta kivasti suppaillen. Jos lähtee esimerkiksi leirintäalueen rannasta, pääsee suppailemaan kokonaan Kuparivuoren rantaviivan. Ukko-Pekan sillan alla kulkevassa laivaväylässä käy melkoinen virtaus, mikä on hyvä ottaa huomioon, samoin se, että kapealla väylällä voi joutua odottamaan. Muuten vuoren viertä pääsee melomaan leppoisasti. Vanhan kaupungin rannan ja vierasvenesataman tienoilla voi olla myös ruuhkaista, joten jos ei tykkää meloa veneiden aallokossa, voi olla kiva kääntyä takaisin jo aiemmin. Me meloimme Kailon saareen asti. Kailon saari on parhaiten tunnettu Muumimaailmasta, mutta siellä on myös kiva pieni uimaranta sekä kioski, josta voi ostaa pientä syötävää ja juotavaa.

Suppaillen Härmälän rotkoon

Härmälän rotko sijaitsee Maskun ja Naantalin rajalla lähellä merenrantaa. Tietä pitkin Naantalista kertyy rotkolle kilometrejä noin 15, mutta meren yli matkaa tulee kirkonkulmalta vain noin 2,5 kilometriä, rotko on siis myös oiva päiväretkikohde sup-lautaillen. Väskin saari ja mantereella oleva rotko ovat melko lähellä toisiaan, joten jos haluaa tehdä pidemmän lenkin, voi nämä kohteet myös yhdistää. Mutta kannattaa huomioida, että molemmilla reiteillä joutuu melomaan melko avonaisella merellä Naantalinaukolla, jolloin tuuli vaikuttaa selvästi. Me meloimme Härmälän rotkoon menomatkalla myötäiseen ja paluumatkalla vastaiseen tuuleen, ja paluumatka vei yli kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin menomatka. Vastaiseen ja sivutuuleen puskemisen todella tuntee hartioissa!

Aivan rotkon vieressä on pieni yksityiskäytössä oleva venelaituri. Venepaikat ovat kaikki varattuja, mutta tuskin kukaan pahastuu, jos laiturille nousee suplaudalla. Härmälän rotko itsessään on syvimmillään parikymmenen metrin pudotus näköalakalliossa. Mukaan kannattaa pakata kunnon kengät, niin pääsee kiipeämään kallion laelle rotkoa pitkin. Rotko on paikoin alle metrin levyinen ja sen pohjalta on hauska kuikuilla ylöspäin kapeaa sinitaivaan näkymää kohti. Hankalaan pudotuskohtaan kalliossa on laitettu portaat, joten kiipeilytaitoja reitillä ei tarvita. Kallion päälle pääsee myös helpompaa reittiä kallion takaa, jos ei halua kivuta rotkoa ylös. Ylhäällä kannattaa kyllä käydä, sillä sieltä on hienot näkymät merelle ja Naantaliin päin.

Getabergen - hieno luontopolku Ahvenanmaalla

Saaristomaisemat ovat kuuluneet mulla olennaisena osana kesälomaan jo usean vuoden ajan. Viime kesinä olen suunnannut useamman kerran Örön saarelle ja Ahvenanmaalle sekä satunnaisemmin mm. Saariston rengastielle, Nauvoon ja Isoonkariin. Tänä kesänä vuorossa oli parin vuoden tauon jälkeen reissu Ahvenanmaalle. Koska olimme liikkeellä autolla, oli helppo ajella saarta ristiin rastiin ja tutustua mm. saaren pohjoisosan luontoon Getabergenillä.

Olen aiemmin juossut Ahvenanmaalla kivoja reittejä mm. Bomarsundin luontopolulla ja Maarianhaminassa. Getan luontopolunkin olisi voinut juosta, mutta ihan laiskuuttani en viitsinyt pakata mukaan juoksureppua ja niinpä päätimme jo ennen lähtöä mennä kävellen. Päädyin patikoimaan hellemekossa ja rantakassi selässä, mutta onneksi laitoin sentään lenkkarit jalkaan, sillä polulla oli reippaasti nousuja ja laskuja, juurakkoa sekä kivikkoa. 

Getabergenin luontopolku

Getabergen eli Getavuori sijaitsee Ahvenanmaan pohjoisosassa. Getabergeniltä näkee kauas ja siellä on kahvila-ravintola. Alueella on myös näkötorni, frisbeegolfrata ja majoitusta. 

Ravintolan takaa lähtee luontopolku, jonka siis patikoimme. Polku oli noin 5,5 kilometrin mittainen ympyräreitti. Opasteet kulkevat polulla myötäpäivään, mutta ihan yhtä lailla polun voi patikoida myös vastapäivään. Kuten todettua, luontopolku on vaihtelevaa maastoa, joten kannattaa laittaa kunnon kengät ja valmistautua korkeuseroihin. Märällä kelillä polku voi olla ikävän liukas. 

Luontopolku kulkee kallioisessa maastossa matalien mäntyjen vierellä, mutta reitille osuu myös rehevämpiä pätkiä, joissa joutuu taiteilemaan juurakkoisessa rinteessä. Koilliskulmassa on pieni suoalue.

Puolivälissä reittiä, eli pohjoisrannikolla on mainio uimapaikka. Meillä osui hellesää, joten pakkasimme totta kai uimakamppeet mukaan ja pulahdimme mereen reitin pohjoiskulmalla. Pohjoisessa on myös hienot näkymät kallioiden laelta ja yhtä lailla mereltä päin katsottaessa kohtisuorana mereen tippuvat kalliot ovat hieno näky. Uimapaikan kohdalla pääsee veteen kuitenkin matalassa pikkukivirannassa. Rannalta on molempiin suuntiin tiedossa kipuamista takaisin Getabergenin korkeuksiin.

Djupviksgrottan - luolia ja kalliomuodostelmia

Vaikka luontopolku tarjoaakin hienoja näkymiä saaristoluontoon, erityisen siitä tekevät erikoiset kivimuodostelmat sekä useampi luola. Djupviksgrottan on alueen suurin ja tunnetuin luola, mutta pieneltä alueelta luontopolun läntisellä osuudella löytyy iso luolasto ja myös muita kalliomuodostelmia. 

Ahvenmaan kalliot ovat punaista graniittia, jolle on tyypillistä halkeilla ja lohkeilla isoina vaakasuorina paasina. Kallioihin on muodostunut luonnon luomia kiviportaita, halkeamia ja tasanteita. Joissain kohtaa näyttää siltä, kuin kattona oleva kalliopaasi voisi hetkenä minä hyvänsä romahtaa niskaan!

Viimeisimmän jääkauden tuotosta ovat valtavat kalliosta irronneet siirtolohkareet sekä silokalliot. Koko aluetta halkoo myös itä-länsisuuntainen rotko.

Lähempänä luontopolun päätä sijaitsee puolestaan pirunpelto, jota alueella retkeilevät ovat vuosien saatossa muovanneet uuteen uskoon. Kivistä on kasattu satoja ellei tuhansia kivikasoja, jotka reunustavat luontopolkua ja sulautuvat vähitellen pirunpeltoon.

Ahvenmaa on hieno luontokohde 

Olen kiertänyt Ahvenmaalla nyt kolme luontopolkua. Tämän Getan, jo mainitun Bomarsundin polun sekä Maarianhaminasta etelään olevan Nåtön pähkinälehtojen katveessa kulkevan luontopolun. On hienoa, miten pienelle saarelle mahtuu kolme noin erilaista luontopolkua, voin suositella kaikkia lämpimästi. Ahvenanmaa on oiva vierailukohde myös luonnossaliikkujalle, varsinkin, jos tykkää tällaisista vähän lyhyemmistä poluista joiden varrelta löytyy myös mainioita uimapaikkoja.

Koronasta toipuessa juoksutauko jatkuu

Kesäloma! On vähän kurjaa, että aloitin loman vielä hiukan kipeänä, sillä en ole koronan jäljiltä vielä ihan täydessä terässä.

En missään kohtaa ollut kauhean kipeä, mutta jos vertaa tautia tavalliseen flunssaan, niin olen ollut aivan selvästi sairaampi. Jos  normiflunssa on mennyt ohi muutamassa päivässä, niin koronassa tuntui, että jokainen sairauden kesti sen pari päivää. Ensin oli pari päivää kurkku kipeä, sitten lihaskipua ja tukkoisuutta, sitten aivan julmetusti vuotava nenä ja nyt jatkuu yskä jo ties kuinka monennetta päivää. Raskasta tämmöinen sairastaminen.

Juoksun suhteen taitaa kestää pitkään että pääsen palaamaan samanlaisiin lenkkeihin kuin toukokuussa. Hyvin mennyt juoksukevät lässähti nyt kesän tullen aika lailla, kun ensin kantapääni kipeytyi ja sitten iski korona. Laskeskelin tuossa, että olen ollut kohta kuukauden juoksutauolla, nyyh. Muutaman kerran ehdin kokeilla juoksua ennen sairastumista, mutta kantapää oli vielä kipeä, joten lenkit jäivät lyhyiksi kokeiluiksi.

Negailun vastapainoksi täytyy sanoa, että on kuitenkin ihanaa, että on loma. Kesällä juoksutaukokin on jotenkin helpompi, kun on niin paljon kaikkea muuta puuhaa. Tosin tässä kesäreissujen lähestyessä alkaa ainakin itsellä säähysteria nousta. Kyttään sääennusteita tämän tästä, ikään kuin se varmistaisi hyvän kelin lomareissulle... Pitäisi oppia ottamaan rennosti myös sään suhteen!