Jossain joululaulussa lauletaan, miten "pääsimme jouluun, se takaako sen, että maailma kerran ois onnellinen..?" Nyt tuntuu vähän siltä, että huh, pääsimme jouluun, eikä se ollut lainkaan itsestään selvää. Itse lähdin joulunviettoon tehtyäni koronan kotitestin. Ei minulla mitään oireita ollut, mutta mies fiksuna tuumasi, että voisi olla fiksu tehdä ennen kuin siirtyy lapsuudenkotiin. Meille tuli töissä jo joitain viikkoja sitten taas vahva etätyösuositus ja mulla jäikin toimistopäivät tosi vähäisiksi tässä loppuvuonna. En ole paljon muuallakaan käynyt. Silti sitä jännitti, että päästäänkö joulunviettoon ilman tartuntoja. Onneksi päästiin!
Eilen laitoin työkoneen kiinni viimeistä kertaa ennen joulua ja kirmasin ulos pyydystämään päivän viimeisiä auringonsäteitä juoksulenkille. Kiirettä sai pitää, kun oli talvipäivänseisaus ja vuoden lyhyin päivä. Minulle on jäänyt menneistä talvipäivänseisauksista muisto, että silloin kyllä paistaa usein aurinko. Kirjoittelinkin tuossa pari vuotta sitten juurikin vuoden lyhyimmän päivän lenkistä aurinkoisten kuvien kera. Nytkin sain hienoja kuvia, kun ehdin korkealla meren yllä kulkevalle kalliopolulle sopivasti juuri, kun aurinko oli painumassa horisontin taakse.
Joulukuussa olisi vielä muutama juoksukilometri kerättävänä, mutta juoksut ovat sujuneet kylmistä jaksoista huolimatta ihan mukavasti. Juoksen varmaan perinteisesti myös jouluaattona pienen lenkin. Sen jälkeen voi hyvillä mielin hipsiä joulusaunaan ja ennen kaikkea joulupöytään herkkujen ääreen.
Hyvää ja lämpöisää joulua sinne ruudun toiselle puolelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti