Mulla on lauantaina edessä kesän toinen juoksukisa. Valmistautuminen kisaan on ollut vähintäänkin puutteellista, mutta ei anneta sen nyt haitata. :D
Viime kesänä olin juoksukiellossa kilpirauhasen liikatoiminnan takia, ja sairauden lääkitys on haitannut menoa vielä tänäkin kesänä. Jouduin jättämään mm. Paavo Nurmi Trailin väliin, enkä ole edelleenkään päässyt juoksemaan puolimaratoneja tai lähellekään parinkymmenen kilometrin lenkkejä. Juoksuharjoitteluni on siis jo reippaasti yli vuoden ajan koostunut lähinnä lyhyistä lenkeistä. Pitkän lenkin hyödyt kestävyyskunnolle ovat kiistattomat, ja kun pisimmät lenkkini ovat olleen 16-kilometrisiä, en ole lainkaan niin hyvässä kunnossa kuin vaikka pari vuotta sitten, kun treenasin toiselle maratonilleni.
Juoksin kesän alussa Bodom Traililla 12 km ja nyt on edessä vastaava matka Saaristo Traililla. Huomaan, että noin lyhyellä matkalle en oikein osaakaan valmistautua. Aikaan ennen koronaa, kun olin myös normaalikunnossa, kiersin Turun seudun lyhyitä polkujuoksukisoja ja pistesuunnistuksia. En juuri valmistautunut noihin kisoihin, vaan otin ne pikemminkin treenin kannalta. Nopeusharjoittelu on aina ollut juoksutreenini akilleenkantapää, ja nopeustreenien juokseminen kisoissa oli paljon mielekkäämpää kuin harjoituksissa.
Nimenomaan nopeusharjoittelu on nyt se, joka on uupunut kisavalmistautumisestani, ja kun kyseessä on lyhyt kisa, niin nopeusharjoittelusta olisi varmaan ollut hyötyä... Kuten kerroin blogissakin, helteisessä keskikesässä juoksin hitaasti. Kelien hiukan viilentyessä loppulomasta otin taas vauhtijuoksut ohjelmaan, mutta töiden alkaessa tuntui, että kokonaiskuormitus nousi siihen malliin, että hölkkäilin jälleen vain hitaita lenkkejä. Mäkitreenien ja nopeusharjoittelun puute varmasti näkyy tuolla Saaristo Trailin mäkisellä reitillä. Aionkin lähteä ihan vaan fiilistelemään polkujuoksua ja uusia juoksumaisemia ilman mitään tavoitteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti