Omituisten oireiden syy selvisi

En ole halunnut blogiin kirjoittaa asiasta, ennen kuin sain jotain selvyyttä siihen, mikä oireiden taustalla on. Instagramissa kerroin epämääräisistä oireista pari viikkoa sitten selittääkseni, miksi lenkkikuvia ei ollut toviin näkynyt.

Joitain viikkoja sitten juoksu alkoi tosissaan takuta, enkä keksinyt yhtään miksi. Keventelin treenejä viikon ja toisenkin, mutta siitä ei tuntunut olevan hyötyä. Sykkeet huitelivat pilvissä, lihakset tulivat kipeiksi ja tuntui, että kunto vain laskee. Tiesin, että kaikki ei ollut kunnossa ja kävin työterveydessä, josta sainkin lähetteen labraan.

Olin itse ajatellut esim. raudanpuutetta syyksi, mutta työterveydestä tuli epäily kilpirauhasen toiminnan häiriötä. En itse ollut ikinä aiemmin miettinyt mitään kilpirauhasjuttuja, mutta jo ennen labratulosten tuloa ehdin lukea netistä kilpirauhasen liikatoiminnan oireiden olevan juuri niitä, joista itsekin kärsin. Ja sellaiset labratulokset sieltä tulivatkin, kilpirauhasarvot reippaasti pielessä ja kilpirauhasen liikatointa diagnoosina.

Olen sikäli hämmentynyt, että arvot ovat niin paljon pielessä, että voisin kuvitella sairastaneeni liikatoimintaa jo pitkäänkin. Kuitenkin vasta suunnilleen kuukauden ajan olen havahtunut oireisiin.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. aineenvaihdunnan ja sydämen sykkeen kiihtyminen ja niistä aiheutuvat muut oireet, mm. hikoilu, hermostuneisuus ja tiheälyöntisyydestä johtuva huono olo. Lisätietoa löytyy esim. kilpirauhasliiton sivuilta. Oireet vaihtelevat eivätkä kaikki sairastuneet saa kaikkia oireita. 

Olen lukenut, että masennusta sairastavien fyysisiä vaivoja alidiagnosoidaan, koska oireiden epäillään johtuvan masennuksesta. Pelkään, että olen toiminut itse vähän samoin. Kerroin jo viime vuoden lopulla työstressistä, joka tuntui saavan aikaan myös fyysisiä, hermostollisia oireita. Tieto kilpirauhasen liikatoiminnasta sai minut pohtimaan, olisiko kärsinyt siitä jo viime vuoden lopulla. Tänä keväänäkin kuvittelin oireiden johtuvan mahdollisesti stressistä, ja vasta kun juoksu ei enää onnistunut oikein ollenkaan, ymmärsin, että taustalla täytyy olla jokin fyysinen syy, joka vei voimat. Minulla arvot olivat niin paljon viitearvojen ulkopuolella, että hyvin todennäköisesti liikatoiminta on jatkunut jo jonkin aikaa.

Toukokuussa ehdin juosta 52 kilometriä, ennen kuin diagnoosi lopetti juoksut kokonaan. Nyt en saa juosta ennen kuin lääkitys alkaa purra ja arvot normalisoitua. Kilpirauhasen liikatoiminta rasittaa sydäntä niin paljon, että kaikki sykettä nostava liikunta on kiellettyä. Voihan surkeus. Juoksu on mulle henkireikä ja ei ainakaan helpota sairauden tuomaa huolta, etten pääse lenkille. Lenkkarit on nyt ripustettu naulaan toistaiseksi.

Karevan kierto - polkulenkki Maskun, Raision ja Ruskon alueella

Karevan kierto tarjoaa hyvin vaihtelevaa polkujuoksumaastoa kolmen kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Ympyräreitit ovat siitä kivoja, että näkee kokoajan uusia maisemia ja saa vaihtelua.

Karevan kierto pitää sisällään Maskun Rivieran ulkoilureitin (noin 3 km) sekä kolmen kunnan alueella kiertävän opastetun polkulenkin (noin 8,5 km), jonka pohjoisosassa on Karevansuo pitkospuineen. Reitille pääsee helposti Maskusta, ja Rivieralla on parkkipaikkoja sekä vanhan kioskin yhteydessä että Isonkiven rannan kupeessa. Raisiosta kulkee yhdysreitti Karevan kierrolle ja Kullaanvuorelle. Parkkipaikat ja bussipysäkit löytyvät helpoiten Turun seudun opaskartasta.

Tämä lenkki on siis yhteensä noin 11,5 km pitkä, mutta siihen saa helposti lisääkin pituutta. Polkuverkosto jatkuu Raisioon päin Haunisten altaalle, ja koilliseen päin polkuverkosto jatkuu aina Kuhankuonolle asti. Karevan kierto ja muut alueen polut löytyvät Turun seudun opaskartasta.

Olen itse juossut reitillä aina Maskun Rivieralta päin, ja suosittelen kiertämään reitin vastapäivään niin, että etelään päin mennään länsipuolta. Rivieran hiekkakuopilta lähdettäessä reitti on alkuun helppokulkuista polkua, kunnes Ruskon rajalla polku muuttuu märemmäksi, juurakkoisemmaksi ja kuljetaan tovi vesakossa.

Tuon pätkän jälkeen luvassa on taas kivaa metsäpolkua ja soisilla alueilla pitkospuita, kunnes aletaan nousta kallioista osuutta kohti Kullaanvuorta. Vähän ennen polun risteystä (yhteys Raisioon) on kesäaikaan hieno pätkä, jossa pitkospuut kulkevat polvenkorkuisessa vihreässä kortteiden matossa metsän varjossa.

Reitin eteläosassa Kullaanvuorelta on hienot maisemat, ja paikalla on luontopolku, näkötorni ja laavu. Kullaanvuoren alue sijaitsee pienellä luonnonsuojelualueella, ja löytyypä polun varrelta hiidenkirnukin. Kullaanvuori on reitin puolivälissä ja siten sopiva taukopaikka.

Kun kallion laelta jatketaan kierrosta edelleen vastapäivään, laskeudutaan aluksi reilusti kallioista reittiä, ohitetaan Hiidenkirnu (opastaulu) ja jatketaan sitten pienen tiepätkän kautta takaisin kohti Karevansuota. Kierroksen koilliskulmassa nykyinen reitti kulkee eri kautta kuin opaskarttaan merkityssä reitissä. Muutos on tehty joitain vuosia sitten, koska alueella oleva louhos hankaloittaa pikkuteillä juoksua.

Kun reitillä saavutaan Karevansuolle, edessä on kilometrin verran hyväkuntoisia pitkospuita. Karevansuon yli kierron toiselle laidalle menee myös pitkospuut, mutta ne ovat selvästi huonommassa kunnossa. Ennen kuin reitti yhdistyy taas Rivieran ulkoilureittiin, mennään tovi mänty- ja lehtipuumetsässä hienossa järvimaisemassa.

Karevan kierto sopii mainiosti polkujuoksuun tai kävellen retkeilyyn. Maasto on monipuolista ja polku paikoin aika teknistäkin. Reitillä on pari paikkaa, joissa on lähes aina vähän märkää, mutta muuten reitin polut ovat mainiossa kunnossa. Maisemat ovat vaihtelevia ja reitillä on monia upeita paikkoja. Suosittelen!

Postauksen kuvat ovat Karevan kierrolta eri vuodenaikojen lenkeiltä.

Juuri nyt on hyvä aika suunnata poluille

Toukokuu on mitä parasta aikaa polkujuoksuun. Luonto herää eloon ja poluilla näyttää joka päivä vähän erilaiselta, kun vihreys lisääntyy ja aina uudet kukat alkavat kukkia.

Takatalvi tuli taas, mutta jospa sen jälkeen vuorossa olisi kesäisemmät säät. Poluilla saattaa olla vielä paikoin märkää ja mutaista, mutta ainakin täällä lounaisessa Suomessa polut ovat jo todella hyvässä kunnossa. Metsä rauhoittaa mieltä, ja samoin juoksu. Koronamurheita ei poluilla juostessa pysty juuri miettimään, kun aivot askartelevat sen parissa, miten jalat asettaa juurien ja kivien väliin.

Blogista löytyvät kaikki poluilla kirmailut tunnisteella polkujuoksu. Turun seudun polkujuoksureittejä olen hiukkasen kartoittanut mm. näissä postauksissa:
Ruissalon sillalta Honkapirtille
Kuuvan lenkki Ruissalossa
Ruissalon pohjoisosan poluilla
Polkupitkis Ruissalossa
Länsikeskus Trail 2017, 2018 & 2019
Littoistenjärven luontopolku
Maaria Trail 2017 & 2018
Parmaharju Trail 2017 & 2018
Paimio Trail 2018 & 2019

Suunnitelmissa olisi kirjoittaa myös lisää juttuja hienoista polkujuoksureiteistä. Se on harmi kyllä vähän jäänyt, vaikka olen viime vuosina löytänyt uusia kivoja reittejä. Postauksen kuvat ovat viikonlopun polkupitkikseltä.

Omenapuumaa - retkipaikka Raumalla

Ei kai se väärin ole, jos valitsee retkikohteen sen hassun nimen perusteella?

Omenapuumaa on entinen saari, nykyinen niemi Raumalla Lounais-Suomessa. Niemeä kiertää noin 6 kilometrin luontopolku opastauluineen ja taukopaikkoineen. Kierrokselle mahtuu monenmoista luontoa ja hienoja maisemia, tutustumisen arvoinen paikka!

Koronakevät ja lomamääräys toukokuun alkuun. Ei ihan ideaalitilanne lomalle, joten piti yrittää keksiä jotain kivaa tekemistä. Onneksi sain siskon mukaan retkipäivään. Monet suositut ulkoilureitit ja kansallispuistot ovat jopa ruuhkautuneet nyt, kun ihmisillä ei ole ollut oikein muutakaan tekemistä kuin luonnossa liikkuminen. Siksi päätin yrittää etsiä reitin, jossa ei toivottavasti olisi ruuhkaa, mutta joka olisi sopivan etäisyyden päässä ja tarjoaisi kivan patikointiretken.

Omenapuumaasta ei kovin paljoa löytynyt infoa netistä, mutta löytyneiden tietojen perusteella se vaikutti hyvältä retkipaikalta. Olikin iloinen yllätys, kun perillä oli hyvin merkitty parkkipaikka ja mainion vaihteleva luontopolku kunnon opastein. Tietoa paikasta löytyy mm. Rauman kaupungin sivuilta.

Omenapuumaahan pääsee, kun ajaa Raumalta noin 10 km pohjoiseen ja asettaa navigaattorin määränpääksi Taipalmaantien pään. Aivan tien päästä löytyy 5-6 autoa vetävä, merkitty parkkipaikka, jonka jälkeen kuljetaan portin ja veneenlaskualueen ohi luontopolun alkuun. Luontopolulle on saatavilla muovitettuja karttoja, joissa näkyy opastaulujen sijainti. Polulta ei ilman karttaakaan eksy, opasteet ovat hyvät.

Luontopolku kiertää niemen ympäri ja tarjoaa monesta kohtaa hienoja maisemia merelle. Reitin varrelle on ripoteltu penkkejä hyville taukopaikoille ja opastaulut kertovat niemimaan luonnosta.

Paikalla jääkauden jälkeinen maankohoaminen on havainnollistettu opastauluissa vanhoin kartoin ja ilmakuvin. Omenapuumaa oli vielä noin 500 vuotta sitten saari, mutta maankohoamisen myötä se yhdistyi mantereeseen niemimaaksi.

Omenapuumaan nimi ei tule omenapuista, vaan se on todennäköisesti väännös ruotsinkielisestä termistä Åminnebo, joka on suomeksi jokisuunasukas.

Alle kuusi kilometriä pitkä luontopolku oli ilahduttavan monipuolinen. Kiersimme niemimaan vastapäivään koilliskulmasta lähtien. Luontopolku kulki ensin kuusimetsässä ja sen jälkeen pohjoisrannan lepikossa. Kaakkoiskulman taukopaikan jälkeen polku nousi kallioille ja poikkesi pirunpellolle. Etelärannalla tarjolla oli merimaisemien lisäksi upeita lehtoja, joissa valkovuokot kukkivat mattoina koivupuiden alla.

Polku oli juurakkoinen ja kivikkoinen, ja paikoin mutainen. Reitti oli kuitenkin kokonaisuudessaan melko kuiva. Retkelle osui hieno aurinkoinen sää, eikä juuri edes tuullut. Omenapuumaa oli hieno retkikohde ja mukava patikointireitti, sopivasti piilossa oleva helmi!