Blogin kolmevuotissynttäreitä vietettiin 20.8.2018. Aiemmilta vuosilta hyväksi havaittuun tapaan unohdin autuaasti koko asian, kunnes pari päivää jälkeenpäin havahduin miettimään, että koskas ne blogisynttärit oikein olivatkaan. Samalla aloin pohdiskella syitä blogin pidon taustalla ja olen niitä tässä hissukseen naputellut ylös.
Aloitin blogin alkusyksystä 2015, koska kaipasin lisämotivaatiota maratonille treenaamiseen. Jo ennen oman blogin perustamista luin jonkin verran juoksublogeja. Oman blogin myötä on ollut kuitenkin kivempi kommentoida ja seurata aktiivisemmin muita juoksijoita. Olen aina ollut tiedonjanoinen luonne, ja jos jostain innostun, hankin lähes ensitöikseni asiasta käsiini mahdollisimman paljon luettavaa. Blogeista olen saanut vertaiskokemuksia, inspiraatiota ja tietoa juoksuharrastuksen tueksi. Toivon myös omalla blogillani voivani tuoda jotain lisäarvoa muille juoksijoille.
Blogin kautta juoksuharrastukseen on tullut myös yhteisöllisyyttä. Lenkkeily on ainakin mulle epäsosiaalista puuhaa, aikaa itselle ja mahdollisuus tuulettaa päätä raikkaassa ulkoilmassa. Harrastuksen sosiaalinen puoli painottuukin mulla someen ja juoksutapahtumiin. Bloggaaminen on yhteisöllistä, kun sekä kirjoittelee että lukee ja kommentoi blogeja, ja vähitellen muista bloggaajista tulee ”tuttuja”. Vaikka kirjoittaisi lähinnä vain juoksusta, tulee se kirjoittaja kuitenkin ajan kanssa myös persoonana esiin sieltä tekstien takaa. Blogini on pieni enkä sitä juurikaan markkinoi, ja onkin ollut aina iso ja iloinen yllätys, jos joku on livenä tunnustanut lukevansa blogiani tai seuraavansa instaani.
Rakastan kisaraportteja! Niitä lukiessa tulee aina hinku osallistua itsekin, on kyse sitten pikajuoksun tai ultramatkan kisaraportista. Kisaraporttien kirjoittelu on myös kivaa, koska silloin itsellekin jää muisto juoksutapahtumasta ja vuosien varrelle kertyneitä kisajuoksuja voi muistella rapsoja lukemalla.
Yksi tärkeä syy blogin aloitukseen oli myös se, että halusin omalla esimerkilläni kertoa, miten liikunnallisesti lahjattomasta entisestä sohvaperunastakin voi tulla juoksija. Vielä kymmenen vuotta sitten ajatus puolimaratonin juoksusta olisi ollut mulle ihan absurdi juttu. Nykyään pyrin olemaan sellaisessa kunnossa että 21 kilometrin juoksu onnistuisi koska vaan tarvittaessa. Eihän se nyt niin pitkä matka ole. ;)
Nykyään juoksu on niin luonteva ja olennainen osa elämääni, että harvemmin tulee enää verrattua itseään tai elämäänsä siihen aikaan, kun ei vielä liikkunut. Olen kuitenkin huomannut, että monella ei-liikkuvalla on nyt minusta samanlaisia käsityksiä kuin itselläni oli silloin sohvaperuna-aikana liikunnallisista ihmisistä. Eli herkästi ihmiset kuvittelevat, että tonnin vuodessa juokseva on "aina" ollut liikunnallinen tai että juoksuharrastus on jotenkin hirveän työläs ja aikaavievä. Ennen kuin pääsin kunnolla sisälle juoksuharrastukseen, en oikein koskaan ymmärtänyt liikunnallisia ihmisiä. En välttämättä nytkään ymmärrä vaikkapa joukkuelajeista innostuneita, enkä edelleenkään pidä itseäni liikunnallisena, mutta jossain määrin maailmankuvanikin on laajentunut juoksun myötä.
Miksi postaan tämän kuukausi blogisynttärien jälkeen? Koska olen monin tavoin laiska ja saamaton. Välillä kivatkin jutut jäävät toteuttamatta, koska en vain saa aikaiseksi. Tunnen monin tavoin itseni edelleen mukavuudenhaluiseksi sohvaperunaksi. Olenkin hämmästyttänyt itseäni kymmeniä, ellei satoja kertoja juoksuharrastuksen aikana sillä, että näin laiskasta ja mukavuudenhaluisesta ihmisestä on kehittynyt juoksija, joka lähtee lenkille säällä kuin säällä ja usein silloinkin, kun ei millään huvittaisi. Taustalla täytyy olla aito intohimo juoksuun ja vahva tunne siitä, että olen todella löytänyt oman lajini. Juoksuvuosien varrella juoksuharrastuksesta on todella tullut myös osa omaa identiteettiä ja löydän vähän enemmän itseäni jokaisen juoksulenkin myötä.
Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla palautetta teiltä lukijoilta. Miksi juuri sinä luet blogiani? Toivoisitko postauksia jostain tietystä aiheesta? Ja jos bloggaat itse, niin miksi bloggaat?
P.S. Juoksin tänään Cooperin testin ensimmäistä kertaa sitten kouluvuosien. Juoksuhaasteesta kammoksuin etukäteen kaikkein eniten Cooperia, ja nyt ihmettelen miksi. Tiesin kuntotasoni, lähdin liikkeelle tavoitevauhtia ja juoksin 12 minuuttisen suunnitelman mukaan. Vain viimeinen minuutti tuntui oikeasti pahalta. Ja saavutin tavoitteeni, tulos 2500 metriä!
Kiva, kun bloggaat! <3
VastaaPoistaEnpä olekaan ajatellut, että sinäkin olet entinen sohvaperuna - lankesin siis myös siihen, että ajattelin sinua "aina liikkuneena". Kivaa, että meitä on muitakin! :)
Ja hei, hieno Cooper-tulos! Onnittelut!
Kiitos Jonna!
PoistaEn tosiaankaan ole aina liikkunut, vaan pikemminkin aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei ole ollenkaan liikunnallinen eikä edes pidä liikunnasta. Paitsi nykyään juoksusta. :D
Olin kyllä tyytyväinen tuohon Cooperiin, ja ennen kaikkea siihen, ettei se ollutkaan lainkaan niin kamalaa kuin kuvittelin etukäteen!
Sulle käy samoin kuin mulle, muistan aina blogieni vuosipäivät jälkikäteen. Tai no, tänä vuonna on vielä mahdollisuus: kirjablogin synttärit (7 v.) muistin viikon myöhässä mutta juoksublogi täyttää vuosia (2) lokakuussa joten saatan ehkä mahdollisesti muistaa sen ajoissa. :D
VastaaPoistaHyvä huomio tuo, että luullaan että joku on aina juossut. Mun työkaverit monesti ihmettelee miten jaksan kun oon "aina" lähdössä töistä treenivermeet päällä. Sanon, että juoksen bussipysäkiltä tai juna-asemalta kotiin, n. 40 minuuttia ja päivän treeni on siinä, sitten kun pääsen kotiin niin voin jäädä sinne eikä tarvi sinä iltana enää lähteä mihinkään. Ainoa vaiva on siinä, että jos jätän farkut ja paidan töihin niin joskus täytyy muistaa tuoda ne takaisin kotiin.
Heh, mietin tätä lukiessa, että tosiaanko olet vasta 2 vuotta blogannut juoksusta, muistelin, että juoksublogisi olisi ollut "aina" olemassa mun blogiuran aikana. :)
PoistaTyömatkajuoksu on muuten mainio keino saada treenit hoidettua, jos työmatka sen vain mahdollistaa.
Enpäs olekaan, tajusin eläväni väärää vuotta, kyllä blogi täyttää 3 :D :D Hyvä kun mietit asiaa, ehkä hoksaan paitsi oikean päivämäärän myös oikean vuosiluvun sitten lokakuun puolimaissa.
PoistaHih! Ennen kuin kesällä täytin 40, mulla oli jatkuvia vaikeuksia muistaa, minkä ikäinen olen, eli ei tuollainen lipsahdus ole mitenkään poikkeuksellista. :D
Poista