Pakkaslenkillä

Tehdään heti alkuun selväksi, että mielestäni pakkanen on perseestä. Itse asiassa koko Suomen talvi on pyllystä, ja jos olisin rikas, karkaisin Seychelleille aina tammi-maaliskuuksi. Epämieluisa sää ei vaan koskaan ole syy jättää lenkkiä väliin, joten pitihän tämä vapaapäivä käyttää hyväksi ja tehdä lenkki päivänvalossa, vaikkakin vain kuuden kilometrin mittaisena.

Viime päivinä silmiini on netissä osunut useampikin kirjoitus kovilla pakkasilla juoksusta, ja siinä missä toisaalla varoitellaan rehkimisestä näissä celsiuksissa, toisaalla kerrotaan pakkaslenkkien olevan vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Mielestäni tämä HS:n juoksublogin kirjoitus aiheesta on hyvä ja kannattaa lukea, jos mielii pakkaslenkille. On oleellista muistaa, että jos kylmän ilman hengittäminen tuntuu pahalle, niin silloin ei kannata kuntoilla pakkasessa. Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisilla pakkasilla ongelmia hengityksen kanssa, joten kuuluun ilmeisesti niihin onnekkaisiin, joilla ei ole vaarana saada rasitusastmaa pakkaslenkeillä. Silti kyseenalaistan hiukan sitä, että lenkit näillä säillä olisivat vain asennekysymys. Täällä Turussa ei näin kovia pakkasia ole edes vuosittain, ja silloin kun on, ne harvemmin jatkuvat kovinkaan pitkään. Joten ei mun ole mielekästä hankkia jotain teknistä välikerrosta ei erillistä hegityssuojaa, kun ei niille ole juurikaan käyttöä.

Tänään päätin lähteä lenkille, koska on hauskaa kokeilla välillä vähän extreemimpää juoksua ja arvelin, että ainakin ulkona olisi nättiä. Laitoin päällekkäin kahdet sukat, kahdet trikoot & tuulihousut sekä kaksi teknistä paitaa & juoksutakin. Mulla ei ole juoksupipoa, kun yleensä pärjään pannalla tai buffilla, mutta nyt totesin järkevimmäksi estää lämmönhukkaa pukemalla ihan kunnon pipon. Laitoin siihen vielä juoksupannan päälle pitämään pipoa paikallaan ja ekstrasuojaksi korville. Kaulan & kasvojen alaosan suojaksi buffi ja juoksuhanskojen päälle vielä lapaset, niin olin valmis koitokseen!

Kilometrin leppoisan hölköttelyn jälkeen totesin, että yläkropassa on ehkä inasen liikaa päällä, ja koko loppulenkin olikin selkä märkänä hiestä. Tosin en kyllä tiedä, miten saisin tuota yläkropan pukemista tasapainoisemmaksi, kun vain yksi paita juoksutakin alla tuntuu turhan kylmältä ratkaisulta näihin keleihin, ja nytkin, jos hiukankin tuuli, tuntui se käsivarsissa. Puolimatkassa reidet olivat jo aika jäässä, ja viimeisellä kilometrillä myös berberi, eli alakroppa olisi kaivannut vielä villahousuja tai vastaavaa.

Hankalintahan on naaman suojaaminen ja hengitysilman lämmittäminen, kun juostessa on pakko hengittää suun kautta. Mulla tuo buffi toimi aika hyvin, hengittelin sen läpi ja sillä sai mainiosti suojattua nenän ja posketkin. Hiukan mietin jo ennen lenkkiä, että mahtavatkohan lasit huurustua, mutta sitä ongelmaa oli vain pysähdellessä. Suurin ongelma oli se, että näin talvella ulkoillessa mun nenä vuotaa kuin Niagara, ja nytkin räin lenkkipolun varteen varmaan litrakaupalla nenä-eritteitä... Ungh, sori tästä mielikuvasta.

Päivän lenkki oli ihan jees, kun se tosiaan oli vain se 6 km. Mutta saisko jo ensi viikoksi lämpimämpää säätä, kiitos! Muuten mun tammikuun 100 kilsan juoksutavoitteessa on tekemistä...

Kiitämme:

• Kaunista auringonpaistetta
• Garminia, joka toimi jähmeästi, mutta ongelmitta
• Buffia
• Pipoa

Moitimme:

• Hillitöntä rääneritystä
• Puhelinta, joka hyytyi puolimatkassa just ennen kauneimpia maisemia
• Pukeutumisen vaikeutta