KATSO KUVAT! Lenkkeilijä järkyttyi - juomapullossa ällöttävä yllätys!

Jutun opetus; älä jätä vettä juomapulloon lojumaan viikkokausiksi, ellet halua pulloon jotain epämääräistä leväkasvustoa. -.- Olin siis onnistunut unohtamaan yhden pikkupullon lapsuudenkotiini puolillaan vettä. Nyt, kun noin kuukauden tauon jälkeen pullolle olisi ollut käyttöä, niin siinä ei ollutkaan enää pelkkää vettä. :D Ratkaisin ongelman olemalla ottamatta vettä mukaan lenkille, ei sitä nyt välttämättä 15 kilometrin juoksulle tarvii...

Olin jo etukäteen hekumoinut, että nyt viikonloppuna pääsen vihdoin vähän pidemmälle lenkille. Ajattelin, että se menee varmaan helposti, onhan maratonista jo kaksi viikkoa ja palautuminen on sujunut tosi hyvin. Pitkät lenkit ovat musta olleet aina ihan ok, aikaavieviä, mutta enimmäkseen mukavia. Ennen maratonia suhtauduin pitkiksiin pakollisena osana harjoitusohjelmaa. Nyt tuntuu, että haluan juosta pitkiä lenkkejä koska voin ja haluan. Haluan ottaa sitä aikaa itselleni ja nauttia juoksusta kunnolla, ajan kanssa.

Olin ajatellut, ettei 15 kilometriä olisi mitään, joten se hiukan yllättikin, kun jaloissa alkoi tuntua jo kympin jälkeen. Vaikka arjessa ja tän viikon lyhyellä lenkillä ei mitään tuntunutkaan, jalat eivät selvästikään ole vielä täysin toipuneet maratonista. No, ei se mitään, eipä tässä olekaan kiire mihinkään. Sää oli lenkin aikana mielestäni hiukan ankea, pilvistä ja paikoin tihuttelikin, mutta säästyin sentään kunnon sateelta, joka iski tänne joskus iltapäivällä. Otin lenkillä kuvia, vaikka mitään silmiä hiveleviä maisemia ei ollutkaan. Ilma oli tosi harmaa, mutta ainakin oli lämmin ja maa sula. Hiekkateitä oli kiva juosta ja kiva oli mennä ilman mitään aikataulua, sopivissa paikoissa kuvailemaan pysähdellen.

Maratonohjelma kannusti lähtemään lenkille silloinkin, kun ei olisi oikein huvittanut. Nyt olen ajatellut juosta loppuvuoden fiiliksen mukaan noin kahdesti viikossa, niin jospa jaksaisin sinne salillekin mennä. Tällä hetkellä mieli juoksun suhteen on todella hyvä, ja halajan erityisesti pitkiksille; leppoisaa vauhtia vaihtelevissa maisemissa, ilman mitään kiirettä tai ohjelmaa. Ennen maratonia ajattelin, että palautumiseen menisi aikaa, ja ehkä juoksuhalutkaan eivät olisi ihan tapissa, mutta kävikin ihan toisin. Teen jo suunnitelmia ensi vuodelle, ja juoksufiilis on korkealla, ihanaa!