Harmautta

Kuten kuvakolmikostakin huomaa, syksyn ruska on muisto vain ja tilalle on tullut lumettoman marraskuun ankea harmaus. Viimeisin kuva on vielä lokakuulta, nyt kuun vaihteen myötä maisema lienee harmaantunut entisestään.

Tunnen itsenikin tällä hetkellä hiukan ankeaksi ja nuutuneeksi. Monin tavoin kaikki on elämässä hyvin, mutta väsymys ja unettomuus vaivaa, ja mieli käy vähän ylikierroksilla. Aloitan uuden työn ensi viikolla, ja vaikka olenkin siitä tosi innoissani, on työ ollut nyt myös tavallista kuormittavampaa, kun olen yrittänyt hoitaa nykyisen duunin, käynyt jo tulevan työn koulutuksissa ja perehdyttänyt tulevaa seuraajaani. En osaa myöskään irrottautua työstä vapaa-ajalla, joten se pyörii paljon mielessä.

Olen käynyt nyt maratonin jälkeen kahdesti lyhyellä lenkillä, ja on ollut kiva päästä ulos tuulettumaan. Vaikka lenkit ovat olleet lyhyitä, ne ovat olleet henkisen jaksamisen kannalta tosi tärkeitä. Tänään minun oli tarkoitus mennä myös kuntosalille, mutta sen sijaan jäinkin kotiin mussuttamaan suklaata. Ei mennyt ihan putkeen siis tämä salikauden korkkaus. Mutta yritän olla armollinen itselleni, ja menen salille sitten, kun siltä tuntuu. Kunhan saisin kunnon yöunet johonkin väliin, niin eiköhän tämä pieni harmaus ala taas kirkastua.