Ukko-Luoston huiputus

Terkut Pyhä-Luoston kansallispuistosta!

Kesän kolmas kansallispuistoreissu suuntautuu Lappiin. En ole ihan varma, onko mun Nuts Pyhä puolimaraton patikointireissun sivujuonne vai patikointireissu juoksutapahtuman oheisohjelmaa, mutta joka tapauksessa täällä ollaan, ja ennen juoksua tarkoitus on tutustua Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemiin kävellen. 

Valitsimme reissun ensimmäiseksi reitiksi Ukko-Luoston huiputuksen. Reitti kohti huippua alkoi Luostonportilta kulkien aluksi leveää polkua opastekatosten läpi. Helpon alun jälkeen nousu tunturin laelle tapahtuu jyrkässä rinteessä, jossa kivikon päälle on rakennettu peräti 575 askelman pituiset portaat. 

Portaita pitkin oli miellyttävä kiivetä, vaikka paikoin vähän puuskuttikin. Rappuset mutkittelevat rinteessä ja paikoin löytyy levähdys- ja näköalapaikkoja. Muutamassa kohtaa noustaan jyrkemmin. Rappusten jälkeen noustaan vielä muutamia kiviportaita sekä sorastettua polkua pitkin Ukko-Luoston kivikkoiselle laelle ja sen kauas näkyvälle sääasemalle. Ukko-Luoston huippu kohoaa 514 metriin ja nousua sinne tuli n. 250 metriä.

Huipulta näkyy hyvin Pyhä-Luoston yli 30 kilometriä pitkä tunturijono. Lännen näköalatasanteelta avautuu jyrkkä rinne ja rinteen alla jatkuu silmänkantamattomiin metsää ja suomaisemaa laajoina aapasoina. Ukko-Luoston ja Lampivaaran lounaispuolen metsiin ei ole kirves kajonnut, ja ne ovatkin jopa 400 vuotta vanhoja. 

Me kiersimme rengasreitin, joka jatkui sääasemalta tunturin lakea pitkin pohjoiseen. Arvuuttelimme, mitkäköhän tunturit näkyivät kaukana pohjoisessa ja koillisessa. Ilma oli lämmin ja hyvin kirkas, joten tunturin laelta näkyi todella kauassa.

Reitin pohjoispäätä on vastikään soraistettu ja meno alaspäinkin oli helppoa hyvällä alustalla. Puurajalla 400 metrissä on maisematupa, jonka jälkeen polku jatkaa metsän keskellä alaspäin paikoin jyrkkänä. Jyrkissä kohdin on metalliportaita, joten laskeutuminen sujui ongelmitta.

Olimme takaisin lähtöpisteessä Luostonportilla parin tunnin patikoinnin jälkeen ja omaan kelloon tuli mittaa tasan 7 kilometriä. Reittikuvauksissa kulkuajaksi oli merkitty 3-4 tuntia, mutta äskettäin kunnostettu reitti ja mainio keli siivitti vauhdikkaampaan menoon. Reitti oli mielestäni tosi kiva patikointi ja maisemat ylhäältä tunturista aivan huikeat!

Päivitin juoksukengät: Asics Novablast 4

Asics Novablast 2 saatu, uudet Novablast 4 juoksukengät ostettu itse!

Sain muutama vuosi sitten testiin Asicsin Novablast malliston juoksulenkkarit. Kirjoitin silloin blogiin kokemuksia kengistä. Olen juoksuharrastukseni alkuun suosinut Asicsin kenkiä, mutta Hokan tultua markkinoille siirryin enimmäkseen Hoka One One -juoksutossuihin. Olen kyllä vuosien varrella juossut monen eri merkin kengillä, ja kokeilen ja seuraan mielelläni eri juoksukenkämerkkien tarjontaa. Yllätyin Novablastien kimmoisuudesta ja niistä tulikin mulle pitkiskengät, joilla juoksin kaikki pyöräteille suuntautuneet pitkät lenkit. 

Juoksukenkiä valitessa mulla on nykyään pari tärkeää kriteeriä. Kaipaan ensinnäkin vaimennettua kenkää. Kymmenen vuotta nuorempana ja kymmenen kiloa kevyempänä saatoin juosta myös kevyesti vaimennetuilla lenkkareilla, mutta nykyään mm. polveni protestoivat heti, jos kengässä ei ole tarpeeksi vaimennusta. Toinen olennainen asia on kengän sopiminen omaan jalkaan, mikä kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että tarvitsen kunnolla varvastilaa. Jalkani on päkiästä melko leveä, ja varpaani kaipaavat tilaa myös korkeussuunnassa.

Novablast 2 kokemuksia - pitkässä juoksussa kenkä meni rikki

Novablast 2 oli vaimennukseltaan ja leveydeltään mulle erittäin toimiva kenkä. Kimmoisuutensa ansiosta juoksemaan lähtö tuntui kevyeltä ja helpolta. Kengässä oli kuitenkin yksi huono puoli, joka alkoi haitata jo siinä kohtaa, kun olin juossut tossuilla noin 100 kilometriä. Varvastila oli liian matala, ja isovarpaiden kynnet kuluttivat kengän päällisen puhki. Tämä on mulla yleinen ongelma, ja olen vuosien varrella paikkaillut myös mm. Hokan Torrenteja sekä Salomonin tossuja. Olen käyttänyt paikkaamiseen liimattavaa kangaspaikkaa, mutta juoksukengissä paikat ovat pysyneet vaihtevasti, lähinnä kuitenkin huonosti. Kenkään tullut reikä on paikkailuista huolimatta kasvanut vähitellen. Kun varvas tulee kengästä läpi, alkaa se tuntua inhottavalta pidemmillä lenkeillä, ja onhan jatkuva paikkailu hyvin työlästäkin.

Tänä keväänä Novablast kakkosilla oli mittarissa 800 kilometriä ja totesin kenkien olevan roskiskamaa. Varpaiden kohdalta hajonneen päällisen lisäksi myös kantakupin pehmusteet ovat menneet rikki. 

Mietin pitkään uutta pitkiskenkää, ja kokeilinkin mm. Sauconyn tossuja. Kuitenkin kokeilemistani tossuista puuttui Asicsin "pomppukenkä"-fiilis, johon olin jo ehtinyt tottua. Hiukan varauksella päätin testata uusinta Novablastia ja tilasin Asicsin Novablast 4 mallin kokeiluun.

Asics Novablast 4 kokemuksia 

Kun sovitin Novablast nelosia ensimmäistä kertaa, mietin, oliko saman kokomerkinnän kenkä kuitenkin hiukan kakkosversiota isompi. Tuntuma vahvistui ensimmäisillä lenkeillä. Lisämillit on laitettu oikeaan paikkaan, sillä tässä versiossa varpaani mahtuvat paremmin kengän etuosaan!

Olen juossut Novablast 4 -mallilla nyt jo yli 200 kilometriä, ja voin rehellisesti sanoa, että kyseessä on yksi parhaista juoksukengistä, mitä olen kokeillut. Kun takana on pari sataa kilometriä, on kenkä muotoutunut omaan jalkaan ja uskallan sanoa jotain myös kengän kestävyydestä.

Päällinen on uusissa kengissä selvästi kestävämpää materiaalia. Mallissa on myös enemmän korkeutta varvasosastolla. Isovarpaani eivät ole kuluttaneet minkäänlaista kuoppaa kengän sisäpintaan, eikä näytä siltä, että joutuisin paikkaamaan tossuja. Juoksukenkien koko elinkaari on kuitekin merkitsevä asia kengän arvioinnissa. Mieluummin valitsen kenkiä, jotka kestävät hyvinä pidempään.

Novablast on vauhdikkaan näköinen juoksukenkä. Kenkä näyttää myös helposti kokoaan isommalta muhkean pohjan vuoksi. On makuasia, pitääkö tossua näyttävänä vai kohlona. Itselleni lenkkareiden ulkonäkö ei ole ykköskriteeri, mutta en myöskään ostaisi juoksukenkiä, joiden värit eivät miellytä silmää. Ostin Novablast 4:stä tummansini-turkoosin version, joka sopii mainiosti yhteen juoksuvaatekaappini värimaailman kanssa.

Toivon, että saan tossuilla juostua ainakin ensi vuoteen asti. Uusien juoksukenkien hankkiminen on aina vähän haastavaa, ja on kiva löytää hyvät kengät!

Heinäkuun hölkät

Lähdin heinäkuun juoksuihin hyvin sujuneen kesäkuun jälkeen. Koko kevään vaivannut piriformiksen/alaselän vaiva oli alkanut helpottaa ja juoksin kesäkuussa vuoden toistaiseksi pisimmät lenkit. Heinäkuussa oli tarkoitus vielä pidentää pitkää lenkkiä ja juosta kovat kilometrit. 

Lopulta juoksin heinäkuussa 126 kilometriä. Se oli pari kilometriä vähemmän kuin kesäkuussa, vaikka ennakkoon haikailin jopa 140 kilsan tavoitetta, minimin ollessa 120 kilometrin ylitys. Juoksin kolme ehjää himppaisen päälle 30 kilomerin viikkoa, mutta en sen enempää, joten kilometrit jäivät tuohon. Kesälomarientoja oli sen verran, että juoksuista tuli sitten hiukan joustettua.

Juoksin kuitenkin heinäkuussa vuoden pisimmän lenkin, 20 kilometriä poluilla. Tuon lenkin lisäksi juoksin vain yhden yli kympin pitkiksen, 12 kilometrin polkulenkin. Lenkkien lyhyys osittain selittää myös kuukauden kilometrimäärää. Olen kyllä ihan tyytyväinen kuun juoksuihin, vaikka ehkä vähän enemmän kilometrejä olinkin kuvitellut saavani. Vaiva ei ole pahentunut ja olen pystynyt tekemään myös muutaman mäkitreenin. Nuts Pyhä koittaa kymmenen päivän päästä ja siellä odottaa puolimaraton poluilla. En missään nimessä lähde kisaan parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta ainakin olen nyt saanut pari kuukautta treenattua ihan kunnolla. 

Hölkkäilyn lisäksi heinäkuu on pitänyt sisällään mökkeilyä, uimista, reissuja, musiikkia, lautapelejä, purjelaivoja, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Kesän soisin jatkuvan vielä elokuussakin. :)

Päiväretki Jussaröön - Tammisaaren saaristoon

Tämän kesän toisella kansallispuistoretkellä suuntasimme siskon kanssa Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Vierailimme ensin tutustumassa Tammisaaren vanhaan kaupunkiin ja yövyimme Tammisaaressa. Seuraavana aamuna suuntasimme Jussarön (suomeksi Jussaarin) saarelle päiväretkelle.

Miten Tammisaaren saariston kansallispuistoon pääsee?

Saariston kansallispuistoihin päästäkseen pitää joko olla oma vene, taksivene tai sitten valita kohde sen mukaan, mihin menee säännöllisesti yhteysalus tai muu kuljetus.

Olen käynyt saaristokohteissa mm. Örön saarella (Saaristomeren kansallispuisto) ja Isokarissa (Selkämeren kansallispuisto), joihin molempiin pääsi toimivilla venekuljetuksilla. Nettisivuilta on löytynyt tarvittava info sekä mahdollisuus varata (ja maksaa) venekyyti.

Olin selvittänyt hyvissä ajoin, että kansallispuistoon pääsisi säännöllisillä venekyydeillä Jussaröhön. Jussarön nettisivuilla on yhteysaluksen aikataulu ja sivujen perusteella aluksen voisi tietysti olettaa kulkevan aikataulun mukaan. Valitettavasti totuus on kuitenkin toinen. Olin alunperin suunnitellut, että menisimme Jussaröön tuolla aluksella. Nettisivuilla mainitaan, että verkkokauppa avataan pian ja ohjeistetaan, että liput voi ostaa alukselta. Yli 80 paikkaisella aluksella varmaan olisi tilaa, eikä paikkojen varaamisesta mainittu mitään. Koska halusin kuitenkin varmistaa paikan aluksella, laitoin hyvissä ajoin sähköpostia ja kysyin haluamamme päivän venekyydistä. Ihmettelin, kun vastausta ei alkanut kuulua ja siinä kohtaa aloin etsiä muiden kokemuksia. Törmäsin Kansallispuistot tutuksi -fb-ryhmässä postauksiin, joissa porukat olivat ajaneet yhteysaluksen lähtösatamaan vain havaitakseen, että vene ei kulkenut. Löysin tiedon, että yhteysalus ei ollut kulkenut kohta kuukauteen! Hätääntyneenä soitin toiselle yrittäjälle, jonka veneestä saimme onneksi paikat haluamallemme päivälle. Haluan nyt kuitenkin varoittaa, että Jussarön nettisivujen tietoon yhteysaluksesta ei voi luottaa! Sähköpostiini ei myöskään koskaan vastattu...

Sen sijaan voin lämpimästi suositella Myggen III -taksivenettä, joka ajaa Tammisaaren pohjoissatamasta Jussaröön keskiviikosta perjantaihin. Vene kulki ajallaan ja kaikki meni sujuvasti. Aikaa Jussarössä on päiväretkellä hiukan yli kolme tuntia, jossa ehtii hyvin kävellä luontopolun ja pulahtaa uimaan.

Retkeilyä Jussarössä

Saavuttuamme saarelle, suuntasimme samantien luontopolulle. Vain osa Jussarön saaresta on kansallispuistoa ja luontopolku kulkee rauhoitetulla alueella, jossa ei saa poiketa polulta, jotta ei häiritse lintujen pesimistä. Luontopolku lähti aivan pohjoissataman nurkalta ja kiersimme sen vastapäivään. Heti polun alkuun tulee hienoa perinnemaisemaa, jossa lampaat laidunsivat. Bongasimme rantakallioilta mitä suloisimman pikku karitsan, joka häntä väpättäen viihtyi emon vatsan alla.

Jussaröllä on ulkosaariston saareksi isoja puita ja ihan kunnon metsä. Luontopolku kulkee metsässä paikoin kapeana varvikossa. Olimme varautuneet lämpimillä vaatteilla sadekuuroihin ja tuuleen, mutta metsässä tulikin todella lämmin, ja takit sun muut olivat aivan turhia... Metsäinen polku oli ihan kiva kulkea, mutta ei mitenkään erikoinen. Parasta antia olivat polun varren opastaulut, jotka valottivat saaren historiaa.

Kun luontopolku putkahtaa pois metsästä, on edessä Jussarön saaren kaivostoiminnan näkyvimmät rauniot. Saarella on isoka rautamalmiesiintymiä, ja malmia on louhittu myös syvältä merenpinnan alta. Kaivostyöläisiä varten rakennetut asunnot sekä tehtaat ovat rapistuneet reippaasti ja ympäröity aidoin. Isot malminrikastamolaitokset luovat saarelle omalaatuiset maamerkkinsä.

Jussarön hienoinpia nähtävyyksiä on kaivosjätteestä syntynyt Iron Beach. Rautamalmin värjäämä hiekka on tummanruskeaa ja hienojakoista. Ranta on tosi iso ja siitä on näkymät etelään avomerelle. Vesi oli kävelyn jälkeen ihanan virkistävää ja söimme eväät uinnin jälkeen rantakallioilla istuskellen. Iron Beachille oli kansallispuiston luontopolkua pitkin matkaa n. 2,5 kilometriä.

Tauon jälkeen kävelimme vielä luontopolun itäisen pätkän takaisin pohjoissatamaan n. 1,5 kilometrin päähän. Kaivosjäte peitti maisemaa kivimurskeen muodossa rannikolla. Viimeinen pätkä oli hiekkatietä ränsistyneiden talojen lomassa kulkien.

Jussarössä hieno luonto ja ränsistynyt kaivosmenneisyys muodostivat jännän kontrastin. Kaivostoiminnan rauniot eivät olleet hienoja, mutta mielenkiintoisia. Iron Beach puolestaan oli todella hieno ranta, ja kirkas ja viileä merivesi kruunasi taukopaikan. Jussarö oli mielestäni sopiva päiväretkikohde, sillä saaren luontopolun kipittää helposti lyhyessäkin ajassa, mutta pidemmäksi aikaa saarella ei välttämättä nähtävää ole. 

Vuoden ensimmäinen 20 kilometrin polkulenkki

Tässä kun juoksuharrastusta on takana jo kymmenen vuotta, löytyy myös dataa ja tilastoja omista juoksuista. Olen joutunut tinkimään harjoittelusta vammojen ja sairastumisten vuoksi, mutta harrastuksen aikana on ollut myös monta ns. ehjää vuotta, jolloin olen päässyt juoksemaan ihan suunnitelmien ja juoksuohjelman mukaan.

Niin sanottuna normaalina harjoitusvuonna olen juossut yleensä talvikuukausina vähemmän ja kilometrejä on alkanut kertyä enemmän keväällä. Yleensä vuoden juoksutavoitteena olevat tapahtumat ovat olleet kesällä tai syksyllä, jolloin harjoittelun lisääntyminen keväällä on ollut luontevaa ja palvellut tavoitteita. Normaalivuonna olen juossut talvikuukausina usein pisimmillään 10-16 kilometrin lenkkejä. Ensimmäisen 20 kilometrin lenkin olen juossut yleensä huhtikuussa tai niillä main.

Nyt ensimmäinen kaksikymppinen odotutti itseään yli vuoden puolivälin. Hiukan jo epäilin, pystyisinkö alaselkä/berberivaivan vuoksi juoksemaan lainkaan noin pitkälle. Kun kuitenkin olin ilmoittautunut polkupuolikkaalle elokuussa, tiesin, että tuollainen matka pitäisi pystyä juoksemaan, jos haluaisin osallistua kisaan.

Juoksin kesäkuussa siihen mennessä vuoden pisimmät lenkit, ensin 14 ja sitten 16 kilometriä. Varsinkin jälkimmäinen oli viimeisillä kilometreillä aika raskas. Oli tosin hellekeli, joka varmaan vaikutti jaksamiseen. Kummankin lenkin juoksin sileällä, joten aikaa meni alle kaksi tuntia. Treenit eivät olleet ihan optimaalisia pitkää ja raskasta polkujuoksukisaa silmällä pitäen.

Olinkin laittanut juoksuohjelmaani tähän kohtaan pitkän polkujuoksun. Pyhän puolimaratoniin on aikaa alle neljä viikkoa. Tässä kohtaa on oikea aika juosta suurimmat määrät ennen kisaa. Olin miettinyt 20 kilometrin lenkkiä, mutta matkaan lähtiessä ajattelin, että 18 kilsaakin riitttäisi. Jaksaakseen juosta kisassa puolimaratonin, ei sitä tarvitse treeneissä juosta. Tavoittelin kuitenkin ajallisesti pitkää lenkkiä, jotta voisin myös testata varusteita ja syömisiä monen tunnin kisaa varten.

Päivä oli puolipilvinen ja lämpöä oli inasen päälle 20 astetta. Lenkin alkuun olo tuntui vähän vetelältä ja lämpö sai hikoilemaan runsaasti. Pysähtelin kuvailemaan ja ensimmäiset kilometrit etenivät hitaasti. Kun olin juossut tunnin, oli mittarissa vasta alle kuusi kilometriä. Laskeskelin, että samalla vauhdilla könyäisin poluilla vähän turhankin pitkään ja päätin nostaa vauhtia.

Vauhdinlisäys tuntui vaikuttavan positiivisesti juoksufiilikseen. En juossut edelleenkään kovaa, mutta kilometriajat olivat kahdeksan minuutin päällä sen sijaan, että olisin taapertanut kymmenen minuutin kilometrejä. Kun olin juossut kympin, totesin, että toinenkin samanlainen kyllä menee.

Lenkin loppuun hiukan väsähdin, kun minua alkoi närästää ja polttava tunne vatsassa veti juoksuasentoa lysyyn. Jep, olen keski-ikäinen ja kärsin närästyksestä. 🙄 Olin syönyt aamulla hiukan hintsusti ja vatsa ei oikein tykännyt, kun tyhjään mahaan tipahteli pelkkiä energianamuja. Energiaa riitti onneksi hyvin juoksuun, vaikka viimeisillä kilometreillä keskityin vain juomaan vettä.

Juoksin Ruissalossa. Jouduin hiukan kiemurtelemaan saadakseni vaaditut kilometrit kasaan, mutta nuohosin samalla kaikki saaren luontopolut ja sain 20 kilometriä kasaan! Aikaa meni inasen yli 3 tuntia, joten sain toivomani pitkän kenraaliharjoituksen poluilla.

Alaselkävaivani on ollut kesäkuukaudet selkeästi parempi, kiitos parin hyvän fyssarikäynnin. Tällä pitkällä lenkillä vaiva ei juuri haitannut. Oli ihanaa päästä pienen tauon jälkeen juoksemaan pidempään poluilla. Oli myös luksusta pulahtaa lenkin jälkeen uimaan Saaronniemessä.

Sain juoksulta hyvän mielen sekä mainion treenin Nuts Pyhän puolimaratonia ajatellen!