Blogitauolta päivää. Kirjoitin lokakuun koosteessa pieleen menneestä viisaudenhampaan poistosta ja tilanne jatkui vielä marraskuussakin. Poistokuopan tulehduksen ja kahden antibioottikuurin myötä olin niin puhki, etten jaksanut sen enempää juosta kuin kirjoittaakaan siitä.
Nyt olen päässyt jo juoksemaan, mutta elämä on ollut niin kiireistä, ettei blogille ole ollut aikaa. Sairaslomalla tekemättä jääneet työt, opinnot ja muut hommat ovat pitäneet kiireisenä. Olen yrittänyt ottaa juoksemiselle aikaa sopivissa väleissä, mutta lenkit ovat luonnollisesti olleet lyhyitä. Hiukan ylirasitusta on ollut ilmassa, mutta olen silti yrittänyt juosta silloin kun voin, koska hidas hölkkä voi parhaimmillaan vähentää stressiä ja siten edistää palautumista, vaikka jonkinlainen fyysinen rasitus onkin.
Niinpä tässä marraskuun alkupuolella olenkin juossut mm. työmatkalla, hoitokoiran kanssa ja etätyön lounastauoilla. Jos elämässä on kiirettä, priorisoin juoksun esimerkiksi siivoamisen ohi. Oikeastaan priorisoin vähän kaiken aina siivoamisen ohi, mutta pointtina siis se, että olen yrittänyt juosta silloin kun voin ja pitänyt sitä tärkeänä asiana. Esimerkiksi työmatkalla kävin päivän ohjelman jälkeen lenkillä ja sieltä palatessa hain itselleni ruokaa kaupasta sen sijaan, että olisin mennyt työkaverin kanssa ulos syömään. Koen hölkkälenkin rentouttavana ja minun on sen jälkeen parempi olo kuin jos olisin vaikka maannut hotellissa koko illan telkkaria katsoen.
Täällä olisi ollut todella hyvät juoksukelit keskimääräiseen marraskuuhun verrattuna. On ollut lämmintä ja aurinkokin on paistanut. Sateita on tullut vähän eikä ole ollut vielä yhtään liukasta. Siksi onkin vähän sääli, etten ole pystynyt hyödyntämään hyvää juoksukeliä täysipainoisesti. Mutta vähänkin on parempi kuin ei mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti