Kainuu Trail 38 km

Edellisen postauksen naputtelin menomatkalla Hossaan ja tätä aloittelin paluumatkalla. Kisaraportista tuli kuitenkin niin pitkä, että sain sen valmiiksi vasta näin 3 päivää kisan jälkeen. :)

Lauantaina juostiin järjestyksessään kolmas Kainuu Trail ja itse olin nyt ensimmäistä kertaa mukana tässä Hossan kansallispuiston maisemissa kirmattavassa polkujuoksukisassa. Meidän piti osallistua jo viime vuonna, mutta aivan kisan alla sairastuimme koronaan. 

Viime vuonna kisa juostiin kovassa helteessä, nyt oli todella viileää, vain noin 12 astetta lämmintä ja paikoin myös tuuli kylmästi. Ennen kisaviikonloppua oli myös satanut melkoisesti, mutta kävi hyvä tuuri, kun kisapäivänä ei vihmonut vettä ja polutkin olivat todella hyvässä kunnossa, märkää ei ollut.

Saavuimme perjantai-iltana Hossaan ja yövyimme lähellä kisakeskusta. Kisa-aamu oli silti tosi aikainen, sillä Tuomaksen 55 kilometriä lähti kello kahdeksan ja oma 38 kilometrin starttini oli yhdeksältä. Toisaalta aamulla ei ollut pahemmin aikaa hermoilla, vaan kaikki energia meni siihen, että sai edes vähän aamupalaa alas. Reppu oli pakattu jo edellisenä iltana. Aikomuksenani oli nauttia Noshtin energianamuja 4 kilometrin välein, juoda vettä ja puputella välillä myös suolaisia nachoja. Viileä keli aiheutti hiukan päänvaivaa juoksuvaatteiden osalta. Päädyin laittamaan pitkät trikoot sekä lyhythihaisen paidan. Pakkasiin reppuun eväiden ja pakollisten varusteiden lisäksi myös vaihtosukat, -urheilurintsikat ja -paidan, jotka kulkivat koskemattomina maaliin asti. Kisakeskuksessa saattelin Tuomaksen matkaan 55 kilometrin kisaan ja sitten itsellä olikin tunnin verran aikaa ennen omaa starttia. Söin siinä vähän ja tarkistin vielä, että kaikki tarvittava oli repussa.

0 - 5 km

Matkaan lähdettiin aivan Hossan luontokeskuksen nurkilta. 38 kilometrin kisan osallistujia oli vain viitisenkymmentä ja kaikki näyttivät varsin kokeneilta polkujuoksijoilta. Asetuin ryhmän häntäpäähän, sillä tiesin olevan porukan hitaimpia. Etukäteen minulla ei ollut juuri mitään aikatavoitetta. Nuuksiossa olen juossut polkumaratonin aikaan 6h 35 min, mutta siitä oli aikaa neljä vuotta. Ja tuona aikana olin sairastunut vakavasti sekä nostanut juoksukunnon uudelleen nollasta sille tasolle, että nyt saatoin yleensäkin lähteä tällaiseen pitkään polkukisaan. 

Kisan alku oli todella helppoa baanaa. Kun juoksijoita oli noinkin vähän, juoksijoiden nauha kasvoi heti pitkäksi ja porukoita alkoi muodostua. Lähdin omalle kuntotasolleni melko reippaasti liikkeelle. En mitenkään yltiöpäistä vauhtia, mutta sellaista reipasta polkuravia. Koska maasto oli helppoa, pääsi juoksun rytmiin nopeasti kiinni. Kellotin alkuun koko kisan nopeimpia kilometrejä. Tuossa kohtaa olisi ollut helppo luulla, että koko 38 kilometriä menisi samalla höökillä.

5 - 10 km

Vitosen täyttyessä otettiinkin luulot pois, kun vastaan tuli ensimmäinen kunnon ylämäki. Reitti kulki polveillen harjun päällä siten, että juostiin sekä ala- että ylämäkeä jonkin verran. Tällä pätkällä alusta asti peesissä juosseita meni pari ohi, kun tuntui, että mäet olivat mulle aavistuksen haastavampia. Kiristin myös kenkiä, koska erityisesti alamäissä liian löysällä oleva kenkä oli ihan mahdoton juostava.

Aika pian vastaan tuli kuitenkin jo kisan eka huoltopiste n. 8,8 km kohdalla. Huoltopisteellä taisin ohittaa pari tyyppiä, kun vauhdikkaasti vain täytin juomapullon ja nakkasin suuhun pari sipsiä jatkaen nopeasti matkaa. Huollon jälkeen juostiin pieni pätkä hiekkatietä ennen siirtymistä takaisin polulle.

10 - 15 km

Kympin täytyttyä matka jatkui hienoissa järvimaisemissa. Niitä ei kuitenkaan pystynyt pahemmin ihailemaan, sillä polku meni varsin kapeaksi ja polulle kaatuneita puita riitti. Polun päällä olevia puunrunkoja oli paikoin niin tiheässä, että ihan kuin laji olisi vaihtunut äkkiä satasen aitoihin! Olin tyytyväinen pitkiin trikoihini paikoin vähän ryteikköisellä osuudella. 

Kun tuo pätkä päättyi, saavuttiin Somerjoen varteen ja vuorossa oli nyt upeat joenrantamaisemat. Tämä pätkä olikin sitten puolestaan todella tekninen. Tiheä, korkealle nouseva juurakko ja kivikko teki juoksusta koikkelehtivaa ja kuluttavaa. En tiedä, olisiko haastava maasto kannattanut ottaa hitaammin.

15 - 20 km

Hiukan ennen 15 km täyttymistä 38 km reitti kääntyi jo takaisinpäin pidempien matkojen jatkaessa suoraan. Edellisten kilometrien höykytyksen jälkeen oli helpotus, kun polku muuttui selvästi helpommaksi ja vuorossa oli loivasti alamäkeen polveileva osuus.

Mutustelin vähän reippaammin energiaa 16 kilometrissä ja päätin tietoisesti juosta helppoa pätkää vähän vauhdikkaammin. Mietin kyllä, mahdankohan juosta loppumatkalta jalkoja alta. Mutta ajattelin, että viimeisillä kilometreillä maasto tulisi olemaan sen verran polveilevampaa, että nyt kannattaisi nauttia tasaisesta juoksubaannasta.

Noin 18,2 km kohdalla oli seuraava huolto, sama piste kuin ensimmäinen, eli nyt huoltoon saavuttiin hiekkatietä pitkin. Tankkasin vain pari sipsiä, mutta kävin vessassa. Silti huoltoon ei mennyt muutamaa minuuttia kauempaa ja siitä polku jatkuikin helppona soraistettuna reittinä, joten vauhti pysyi varsin hyvänä.

20 - 25 km

Kahdenkympin täyttymisestä tuli tosi hyvä fiilis! Tiesin, että nyt olen yli puolenvälin ja vaikka matkaa oli tietysti ihan älyttömästi vielä jäljellä, niin mulla oli luottoa siihen, että selviäisin maaliin. Olin juossut aika tasaista vauhtia, toki maaston muodot huomioiden, ja vauhti oli yllättänyt itseni. Kello kertoi, että loppuajan olisi mahdollista painua alle kuuden tunnin, joka oli kyllä kovempi aika kuin mitä olisin villeimmissä kuvitelmissakaan uskonut. Hossan polut olivat ehkä aavistuksen helpommat mitä olin etukäteen ajatellut. Erityisesti alamäet olivat tosi juostavia ja se osittain mahdollisti sen, että vaikeista pätkistä huolimatta kilometrivauhti pysyi hyvänä. 

Väsymys alkoi kuitenkin hiipiä kroppaan. Poluilla oli jonkin verran juurakoita, ja tuntui että jalka jää kiinni juuriin vaikka ne olivatkin ihan matalia. Yritin ottaa hiukan enemmän energiaa ja keskittyä menoon, jotta en tupeksisi itseäni nurin. 

25 - 30 km

Kainuu Trailin kisamatkat oli suunniteltu sillä tavoin kivasti, että kaikilla matkoilla juostiin pitkiä pätkiä samaa reittiä. 55 ja 78 kilometrin juoksijoita menikin silloin tällöin ohi. Omalla matkalla viimeinen huolto, josta sai syötävää, oli 25,5 kilometrin kohdalla. Kuten muillakin huoltopisteillä, otin kourallisen sipsejä huollossa. Olin laskenut, että vesi riittäisi hyvin maaliin asti, enkä täyttänyt vesivarastoja kuin ekalla huoltopisteellä. On henkisestikin helpompi juosta, kun juomareppu kevenee kisan edetessä! 25 kilometrin huoltopisteellä oli niin kylmä tuuli, etten viipynyt siinä yhtään pakollista kauempaa. Muutenkin näillä kilometreillä alkoi matkanteko jo tosissaan painaa. Jalkoihin sattui ja alkoi olla mahdoton löytää juoksuasentoa, jossa ei sattuisi. 

Suunnilleen neljän tunnin ja 27 kilometrin täyttyessä kuulin takaa tutunkuuloiset askeleet. Tuomas oli saavuttanut minut eli hänellä oli mittarissa noin 44 kilometriä. Juoksimme hetken yhdessä ja toviksi kaikki kivutkin hävisivät. Kysyin, missä kohtaa Tuomas ajatteli mennä minusta ohi ja hän meinasi, että joko nyt tai sitten hän juoksee maaliin kanssani. Hänellä oli tavoitteena alittaa 7 tuntia ja koska siihen oli vielä kaksi tuntia aikaa, näytti siltä, että tavoite täyttyy. En halunnut häntä kuitenkaan hidastaa, vaan kehotin mieluummin lähtemään omaa vauhtia eteenpäin. Pian hän katosikin etuoikealle keveällä askeleella.

30 - 38 km

Kolmenkympin täyttyminen tuntui henkisesti isolta voitolta ja tunne siitä, että kyllä tässä maaliin juostaan vain vahvistui. Kunnes vastaan tuli kisan ehdottomasti pahin ylämäki. Epäuskoisena tuijotin jonnekin korkeuksiin kohoavaa kivikkoa. Jouduin pysähtymään mäessä kahdesti tasaamaan hengitystä ja siinä kohtaa tuntui, että eihän tästä tule mitään! Yritin natustella lisäenergiaa ja katselin, miten minua koko kisan peesannut tyyppi vetikin äkkiä ison kaulan edelleni. 

Kilometrit 30-32 olivat varmaan koko kisan vaikeimmat ja hitaimmat eikä siitä eteenpäinkään ollut helppoa. Jaloista tuntui olevan aivan puhti poissa ja ylämäet olivat todella vaikeita. Onnistuin taas saavuttamaan juoksijan, jonka kanssa olin mennyt yhtä matkaa koko kisan, mutta voi miten vaikeaa juoksu olikaan. Olisin halunnut juosta kovempaa, jotta maali olisi tullut vastaan nopeammin, mutta jalkani eivät yksinkertaisesti enää totelleet. Joka paikkaan sattui. Juttelimme siinä, että jalat ei toimi yhtään, mutta niin sitä kuitenkin matka eteni.  

Pari kilometriä ennen maalia sain jostain vielä virtaa nostaa hiukan vauhtia. Jos kisan alussa olin juossut selvästi alle kahdeksan minuutin kilometrejä, nyt vauhdin nosto tarkoitti, että juoksin sentään alle yhdeksän minuutin kilsoja. Reitti oli kelloni mukaan hiukan ylimittainen ja ainakin itsestä tuntui, että ne ylimääräiset sadat metrit olivat juurikin viimeisellä kilometrillä. 

Kuva: Mikko Turunen, Kainuu Trail

Maalissa! 

Kainuu Trailin reitillä oli tietysti yksi jyrkkä ylämäki vielä aivan viimeisillä sadoilla metreillä. Sen päällä joku kannustaja huuteli, että loppukiri, ja minä vastasin, ettei pysty! Maaliviivalla sentään jaksoin tuulettaa. :D Maalissa kävely oli vaivalloista, mutta fiilis aika hyvä. :) Juoksin 38 kilometriä loppuaikaan 5:52. Tuomaksen ensimmäinen ultra oli mennyt mainiosti ja 55 km taittui alle 6,5 tunnin.

Kisa oli minulle monella tapaa iso voitto. Juoksin pitkän polkukisan neljän vuoden tauon jälkeen. Olin yllättynyt vauhdistani, sillä pystyin juoksemaan kovempaa mitä ennakkoon arvelin. Annoin myös aika lailla kaiken itsestäni poluille. Hossan polut olivat hyvin juostavia ja kävelin kisassa tosi vähän, käytännössä vain pisimmät ja jyrkimmät ylämäet. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että onnistuin juoksemaan alamäet ja tasaiset pätkät hyvällä vauhdilla. 

Ennen kisaa olin huolissani vähän kaikesta. Harjoituslenkeillä kenkkuillut polvi tuntui jossain alamäessä ensimmäistä kertaa noin 13 kilometrin kohdalla ja sen jälkeen siinä oli joitain tuntemuksia muutaman kerran. Olin laittanut kinesioteipillä tukiteippaukset molempiin polviin, ja ehkä niistä oli apua, sillä polvet selvisivät reissusta yllättävän vähällä. Nyt muutama päivä kisan jälkeen tuntuu, että polvet ovat paremmat kuin ennen juoksua! Kisan jälkeen kyllä koko kroppaan sattui. Kisa meni tosi hyvin, ja mulla oli koko juoksun ajan hyvä fiilis. Samalla kärsin tuntikausia ja viimeisillä kilometreillä olo oli välillä tosi tuskainen. Pitkien matkojen ihanuus ja kurjuus tuli koettua. 

Kainuu Trail oli hyvin järjestetty tapahtuma. Polkujen merkkaus ja huolto toimi erinomaisesti. Hossan kansallispuisto oli aivan upea paikka ja juoksulla ehti nähdä paljon hienoja maisemia. Kisasta jäi hyvä fiilis ja reissu oli pitkän ajomatkan arvoinen!