Helppo levada Madeiralla: Levada do Rei

Levada do Rei, Kuninkaan levada, on yksi Madeirankävijän top10-patikoinneista. Tämä tasainen patikointi sijatsee lähellä Madeiran pohjoisrannikkoa ja tarjoaa sukelluksen vihreään satumetsään ja vesiputouksille. 

Levadalle pääseminen vaatii autoa, sillä lähtöön ei kulje busseja. Patikoinnille järjestetään myös valmisretkiä, joka voi olla hyvä vaihtoehto, mikäli porukasta kukaan ei halua ajaa mutkaisilla vuoristoteillä. Levada do Rein lähtöpisteessä on kiva kahvila-ravintola, jonka pihalla käyskentelee kanoja ja riikinkukkoja. Paikkaa kannattaa hyödyntää joko lähtiessä tai palatessa.

Patikointireitin numero on PR18 ja virallisesti reitti on yhteen suuntaan noin 5,3 km, todellisuudessa noin 6 kilometriä suuntaansa. Meidän vierailullamme Levada do Rei ei ollut mitenkään ruuhkainen, mutta ilmeisesti välillä reitti voi olla turhankin suosittu. Kapealla levadamuurilla on ajoittain vaikea ohittaa, joten väljyys oli hyvä asia. Reitti on sinne-ja-takaisin kävely ja kuten levadat yleensä, tasainen kävely.

Levada kulkee alkuun metsässä sinisarjojen reunustaessa polkua. Vähitellen kulku siirtyy vuoren kylkeen ajoittain kapealle levadamuurille. Lähes koko matkan polun vierestä voi kuitenkin bongailla erilaisia kukkia sekä kasveja kaikissa vihreän sävyissä. Paikoin koko vuorenkylki on peittynyt saniaisten mattoon.

Noin puolimatkassa kääntöpisteelle polku levenee toviksi parin metrin levyiseksi levadan vierellä. Tuossa kohtaa tulee kuitenkin myös sortuma, joka on vienyt mennessään sekä puolet polusta että jopa jyrkännettä reunustaneesta kivimuurista palan. Meidän retkellämme polku oli kuiva, mutta rankkasateiden aikaan ja jälkeen maanvyöryjä tapahtuu tälläkin reitillä. 

Polku kapenee taas loppumatkalle ja sitten edessä ovat reitin ehkä mieleenpainuvimmat osuudet. Levada kulkee ensin yhden lyhyen tunnelin läpi ja sen jälkeen vesiputouksen alta. Vesi ryöppyää suoraan polulle ja jalkansa saa asetella tarkkaan, jos haluaa säilyä kuivana, samoin pitää varoa matalalle laskevaa kalliota putouksen ohitettuaan. Vesiputous ruuhkauttaa reittiä, koska kaikki haluavat tietysti kuvia putouksesta!

Ennen kääntöpaikkaa aurinkoisessa mutkassa levada on päällystetty ja paikka sopiikin mainiosti evästaukoon. Itse kääntöpaikka on varjossa ja siellä on huonosti istumapaikkoja, varsinkin, jos reitillä on muitakin kulkijoita. Kääntöpaikalla on kuitenkin hieno koski ja jos haluaa kiivetä mutaista polkua vielä ylöspäin, löytyy sieltä vesiputouskin. Pysähtyessä eväiden syöntiin kannattaa tutkailla, tulisiko madeiranpeippo hakemaan eväsmurusia. 

Yhteen suuntaan patikointi oli noin 6 kilometriä ja paluu on tietysti samaa reittiä. Näköalat ovat tietysti pääosin samat, muta vesiputous ja tunneli ovat hiukan erilaisia toisesta suunnasta ja paluumatkalla avautuvat myös hienot näkymät pohjoisrannikolle.

Muutama kohta levadalla on hiukan ilmavampi ja vaijerikaiteen takaa lähtee kunnon pudotus. Rinteessä kasvaa kuitenkin koko ajan kasvillisuutta eikä se ole lainkaan niin jyrkkä kuin pahimmilla reiteillä. Pari kertaa avautuu näkymä kauas alas laaksoon. Korkeanpaikankammon kanssa levadalla pärjää mielestäni varsin hyvin.

12 kilometrin kävely levadan viertä menee melko sujuvasti, varsinkin kun paluumatkalla ei ehkä jaksa enää kuvata jokaista kukkaa tai mutkaa. Reitti on mielestäni varsin miellyttävä ja leppoisa, kuitenkin pituutta ja vaihtelevuutta on sen verran, ettei patikointi käy tylsäksi. Jollekin enemmän jännitystä hakevalle levada saattaa tuntua turhan yksitoikkoiselta, mutta itse suosittelen kyllä reittiä. Maisemat ovat kauniit, tunneli ja vesiputous ovat hauskoja välietappeja ja polun vierustan kasvillisuus suorastaan hehkuu eri vihreän sävyjä.