Juoksublogissani puhun ajoittain hyvin vähän juoksusta. Se ei tarkoita, ettenkö kävisi lenkillä. Juoksuharjoitteluni vain tuppaa näin talviaikaan olemaan varsin simppeliä ja juoksuohjelmassa lähes ainoa variaatio on lenkkien pituus.
Talvikuukaudet ovat mainiota aikaa peruskunnon kohottamiseen. Juoksuharjoittelussa tämä tarkoittaa ylläpitävää treeniä ja pohjakunnon rakentamista. Juoksuohjelmassa olisi hyvä olla säännöllisesti myös nopeusharjoittelua, mutta peruskuntotreeniä eli pk-treeniä tulisi olla noin 80% harjoittelusta. Talvella voi olla mielekästä nostaa tuota osuutta vieläkin korkeammaksi, varsinkin, jos liukas keli hankaloittaa nopeustreeniä.
Ennen kuin innostuin juoksemaan ympäri vuoden, inhosin ulkoilua talvella. En pidä pimeästä enkä kylmästä. Juoksen talvisin mieluiten valoisaan aikaan. Arkisin tätä rajoittaa tietysti työ, mutta etätyöt ovat tehneet minusta lounastaukolenkkeilijän. Lounastauolla ei millään ehdi juosta kovin pitkään, joten siksi arkena lenkkini ovatkin lyhyitä, 4-6 km pituisia.
Viikonlopun pitkis kuuluu vakiona lähes jokaisen juoksijan ohjelmaan. Tässä alkuvuonna pitkikseni ovat olleet vain inasen yli 10 kilometrin lenkkejä. Kevään mittaan tarkoitus on pidentää pitkää lenkkiä. Arkijuoksuilla otan puolestaan sulan maan aikaan ohjelmaan yhden vauhdikkaamman lenkin.
Pelkkä määräharjoittelu pk-sykkeillä ei ole pidemmän päälle kovin kehittävää, vaan juoksuvauhtia pitäisi varioida, jos tavoitteena on kunnon kohoaminen. Näin alkuvuonna pyrinkin yksinkertaisella juoksutreenillä vain rakentamaan pohjakuntoa. Olen iloinen siitä, että nykyään juoksen talven ympäri, kelissä kuin kelissä ja saan kilometrejä kerättyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti