Vuoden alku on luonnollisesti elämäntapamuutosten aikaa. Vielä kymmenen vuotta sitten kaikki lehdet julkaisivat laihdutusohjelmiaan. Nyt laihduttamisesta puhuminen on epämuodikasta, mutta moni elämäntapamuutos siihen kuitenkin tuntuu tähtäävän.
Kalenterivuodet, kuukaudet ja viikot ovat osin keinotekoisesti määriteltyjä ajanjaksoja. Kalenterivuoden alkaminen vuoden pimeimmän ajan ja talvipäivänseisauksen jälkeen tuo kuitenkin vuoden alkuun jonkinlaista uutta toivoa ja valon lisääntymistä sen lisäksi, että vuosiluku vaihtuu. Joskus vuoden vaihtuminen voi tarkoittaakin konkreettista uuden lehden kääntymistä elämässä. Usein käy kuitenkin niin, että lupaukset vaihtuvat haaveiksi helmikuussa ja viimeistään kevään puhjetessa ovat tyystin unohtuneet.
Siksi kalenterissa kannattaisikin olla useampia nollapäiviä. Jos jotain tavoittelee, kannattaa tavoite jakaa osiin ja ajanjaksoihin. Tavoitteen pilkkominen ensin kuukausittaisiin välitavoitteisiin ja kuukauden sisällä viikoittaiset tavoitteet tuovat jatkuvuutta tekemiseen.
Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus. Tuo kuulostaa ehkä yltiöpositiiviselta mietelauseelta, mutta on myös totta. Sitä voi suunnitella ja toivoa vaikka mitä, mutta suunnitelmat vie lopulta maaliin se, että tänään tekee. Kaikissa ajanjaksoissa tänään on se tärkein päivä. Tänään voi olla lenkkipäivä tai sitten lepopäivä. Kummastakin voi itseään onnitella, sillä treenin ja levon yhteensovittaminen on se mikä tuo mukanaan kehityksen.
Mitattavat tavoitteet ovat lahjomattomia, mutta vaa'an lukemia en voi suositella tavoittelemaan, niihin kun ei aina pysty omalla toiminnallaan edes vaikuttamaan. Itse kerään vuodesta toiseen juoksukilometrejä. Kilometrit ovat lahjomattomia, sillä jokainen metri on itse juostava. Toisaalta kilometrit ovat myös armollisia, sillä matka karttuu riippumatta juoksunopeudesta, omasta painosta tai motivaatiosta, kunhan vain lähtee sinne lenkille.
Olen huomannut vuosien saatossa, että olen paljon innokkaampi aloittamaan asioita kuin saattamaan niitä loppuun. Se koskee niin vuoden juoksutavoitetta, koulutehtäviä kuin kosmetiikkapurkkejakin. Onneksi olen myös tullut tietoiseksi tästä. Juoksu on myös opettanut minulle pitkäjänteisyyttä. Olen nykyään paljon parempi myös saattamaan loppuun aloittamani projektit. Tätä on auttanut myös tavoitteiden asettaminen realistiselle tasolle.
Uuden liikuntaharrastuksen tai muun hyvän elämäntavan aloittamisessa mieli tuppaa karkailemaan lopputulokseen, kenties hoikempaan olemukseen tai parempaan kuntoon. Lupauksia tehdessä tulee helposti kuviteltua liikoja omasta jaksamisesta. On turha miettiä, miten paljon jokin kuviteltu ihanneminä jaksaisi liikkua, jos todellinen arkiminä on jo ihan uuvuksissa arjen pyörityksestä. Tavoitteissa kannattaa mieluummin mennä realismi kuin ihanne edellä. Mieti, mitä jaksat tehdä silloin, kun arki väsyttää ja aseta tavoite mieluummin liian alas. Tavoitteen saavuttaminen motivoi jatkamaan, toisin kuin se, että jää heti jälkeen.
Ennen vuodenvaihdetta klikkasin Stravassa sen enempää ajattelematta itselleni Fresh Start -haasteen, jossa tavoitteena on kellottaa 30 tuntia liikuntaa tammikuussa. Vasta tämän vuoden puolella tajusin, että hyvänen aika sentään, sehän tarkoittaa tuntia päivässä! Juoksu on kylmillä ja liukkailla keleillä toki hidasta taaperrusta, mutta en silti saa tarpeeksi tunteja juoksusta. Harmillisesti vielä vuoden alkua hidasti vanhan vuoden puolella alkanut flunssa, joka tuntuu pitkittyneen. Pitkien lenkkien sijaan olenkin nyt ottanut tauon jälkeen ohjelmaan taas joogaa. Kaiken liikunnan ei tarvitse eikä pidäkään olla hikistä ja hengästyttävää. Liukkaalla juoksu jäykistää kroppaa, samoin kuin päivittäinen tietokoneella työskentely. Jooga toimii hyvänä vastapainona tälle.
Vaikka olen ollut vuoden ensimmäisen viikon nuhainen, enkä ole päässyt juoksemaan niin paljon kuin suunnittelin, olen silti liikkunut lähes joka päivä! Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden ensimmäisiä tavoitteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti