Polkujuoksucupin päätös

Elokuussa alkanut Turku Trail Challenge -polkujuoksusarja juostiin päätökseen eilen. Mälikkälän mätkäys -nimellä kulkenut viimeinen kisa juostiin Turun Länsikeskuksen takamaastoissa ja tarjolla oli aiempien osakilpailujen tapaan lyhyempi, n. 7 km reitti sekä pidempi matka, jossa juostiin sama reitti kahdesti. Lähdin taas tuolle lyhyemmälle matkalle aiempien kisojen tapaan.

Kisakeskuksessa puolikesyltä vaikuttanut kettu hengaili juoksijoiden porukassa. Ilta oli pilvinen ja aika vilpoinen. Kisapaikalla vähän kohmeisena mietin, että olisi ehkä pitänyt laittaa vähän enemmän vaatetta, kun olin kodin lämmössä valinnut t-paidan kisa-asuksi. Ensimmäiset pari kilometriä olikin vähän kylmä, mutta kyllähän sitä polkujuostessa väkisinkin lämpenee. Polut olivat onneksi erinomaisessa kunnossa eikä märkiä tai mutaisia paikkoja ollut yhtään toisin kuin viime viikon kisassa.

Juoksin taas vuorovedolla aiemmista kisoista tutun juoksukaverin kanssa. Ennen kisaa joku varoitteli, että ensimmäinen kilometri on tosi haastava ja sitä se todella oli. Isoja juurakoita, joiden väliin sai tosissaan asetella jalkansa ja koikkelehtia erirytmisellä askeleella. Juostiin myös välillä hyvin pehmeällä alustalla, kivikkoakin oli ja taidettiin siinä ekalla kilometrillä puskea joku mäkikin ylös. Vähän kohmeisena ei ollut helpoin aloitus kisaan. 

Onneksi reitti hiukan helpottui aloituksen jälkeen, mutta kyllä kisan edetessäkin sai olla tarkkana. Vähän pirullinen oli reittisuunnittelu tällä kertaa; aina kun edessä näkyi pidempi pätkä nättiä lasketeltavaa neulasbaanaa, niin reitti kurvasikin jollekin kiemuraiselle ja kivikkoiselle pikkupolulle. Pari jyrkkää laskuakin kisareitillä oli, ja tietysti mäkiä. Onneksi oli kuivaa, vaikka alkukilometreillä laskut menivätkin jäykin jaloin jännittäen. Loppumatkasta uskalsin jo paremmin luottaa pysyväni pystyssä.

Parin kilometrin jälkeen tehtiin kai kisan ainoa ohitus. Tällä kertaa yritin olla lähtemättä liian lujaa ja voimia jäikin ihan hyvin viimeisille kilometreille. Meno oli paikoin aika hidasta, kun maasto vaihtui pikkupolusta ryteikköiseen hakkuuaukeaan, jossa ei ollut edes polkua vaan reittimerkit vaan lätkitty sinne tänne. Reitti oli onneksi taas hyvin merkitty, ja kiemuraisella polullakin näki aina seuraavan merkin eikä tarvinnut arpoa, mitä polkua mennään. 

Haastavampi reitti näkyi siinä, että 14 kilometrin kärki paineli ohi vasta parin viimeisen kilometrin aikana. Pystyin itse nostamaan vauhtia siinä nelosen täyttymisen jälkeen ja juoksukaveri jäi. Viimeisellä kilometrillä näin edellä menijän selän koko ajan, mutta en saanut kiinni. Hyvään aikaan juossut miesystäväni oli kirittämässä reitin varrella ja nappasi muutamat lennokkaat kuvat, ennen kuin polulta siirryttiin loppupätkälle kuntoreitille.

Sain nousujohteisen kisan ja siihen täytyy olla tyytyväinen. Kuntoon en kyllä ole, juoksuvauhti on hidastunut parin vuoden takaisesta kunnosta ihan huomattavasti. Haastava ennakoida, millaista vauhtia sitä pystyy juoksemaan. Tämäkin kisa meni käytännössä parin ensimmäisen kilometrin jälkeen maksimisykkeillä. Reitti oli hauskan vaihteleva, vähän kinkkinenkin ja sellainen, että piti koko ajan keskittyä.

Oli tosi kiva päästä juoksemaan kaikissa polkujuoksucupin kisoissa, toivottavasti tapahtumasarja saa jatkoa ja löytyy myös uusia kisapaikkoja. Polkujuoksumaastoja löytyisi lisääkin paljon Turun seudulta, nyt liikuttiin aika samanlaisissa maastoissa, kun taas muutama vuosi sitten Turku Trail Cupissa oli hyvin erilaisia polkujuoksupaikkoja tarjolla. Turku Trail Challenge oli kiva ja hyvin järjestetty polkujuoksucup ja oli hauska tauon jälkeen nähdä uusia ja vanhoja juoksututtuja. Toivottavasti järjestävät kisasarjan toistekin!