Toukokuussa saatiin nauttia ihanista kevätsäistä ja pari päivää oli tosi kesäistäkin. Alkukuusta juoksu kulki hyvällä fiiliksellä ja keräsin taas kilometrejä hyvin kuun alkuun. Jo huhtikuussa tuntui, että kroppa alkoi toimia normaalimmin kuin aikoihin, huolimatta siitä, että ongelmia aiheuttanut kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys jatkuu edelleen. Toukokuussakin oltiin vahvasti plussan puolella.
Tuo kilpirauhasen liikatoiminta ja sen lääkitys on vaikuttanut mun liikkumiseen tosi paljon. Lihakset kipetytyvät juoksusta ja kroppa ei toimi niin kuin pitäisi. Varsinkin nopeat lenkit olivat pitkään pannassa, eikä juoksumatkan pidentäminen ole onnistunut. Tavallisena vuonna olisin jo huhtikuussa juossut parikymppisen lenkin, nyt olen jämähtänyt 12-16 kilometrin lenkkeihin. Nuo pisimmät lenkit eivät vain muutu helpommiksi kuten totutusti, vaan tuntuu pikemminkin siltä kuin joka kerta juoksisin ensimmäistä kertaa pidempään. Jalat ovat pitkistä lenkeistä kipeät ja palautumiseen menee tavallista enemmän aikaa. Tilanne on tietyllä tapaa hämmentävä. Hengitys- ja verenkiertoelimistössäni ei ole muuttunut mikään ja kunnon puolesta jaksaisin hyvin monen tunnin lenkkejä, mutta lihakset eivät kestä iskutusta - eivät edes nousujohteisen treenin myötä.
Niinpä toukokuu ei juuri eroa edellisistä kuukausista, vaikka normaalisti tässä kohtaa vuotta kilometrejä tulisi nousujohteisesti lenkkien pidentymisen myötä. Hyviä juoksuja joo, ja kilometritavoite, 120 tuli täyteen. Yhteensä juoksua tuli 128 kilometriä, ja siitä olen erityisen iloinen, että vähitellen kilometrit ovat kuitenkin kertyneet hiukan helpommin ja paremmalla fiiliksellä. Eteenpäin mennään, vaikka vähän normaalia hitaammin.
Loppukuusta muun elämän kiireet hiukan vähensivät juoksuja, mutta kun tavoite täyttyi, ei sillä ollut niin väliä. Myös toinen polveni alkoi kiukkuilla ja senkin takia tässä himmailin. Tänään teippasin polven ennen juoksua ja se tuntui kyllä auttavan.
Toukokuussa tuli kahdesti juostua omatoimirasteilla kaupunkisuunnistusta, kun Turku Street-O:ssa oli tähän mahdollisuus. Tavallaan omatoimirastit ovat helppoja, ostaa kartan verkkokaupasta ja käy juoksemassa oman aikataulun mukaan. Tavallaan muiden suunnistajien puuttuminen kuitenkin vähän haittaa kisafiiliksen syntyä. Onneksi sain miesystävän kaveriksi suunnistamaan, niin siinä oli mulle mainio kirittäjä. Suunnistusten väliviikkoina olen tehnyt myös pienen vk-lenkin, joten pikkuhiljaa myös nopeampaa juoksua on tullut kokeiltua. Vuonna 2019 juoksin street-o:n kevätsarjan lisäksi pari polkukisaa keväällä ja sillä kisakaudella tuli viikoittaiset vk-treenit hoidettua mainiosti. Pistesuunnistus on niin hauskaa, kuin peliä, että siinä on mun ainakin paljon helpompi ylittää itseni kuin jos vain itsekseni yrittäisin treenilenkillä juosta kovaa.
Toukokuu oli siis juoksun suhteen hyvä kuukausi, vaikka edelleenkään kropan kanssa ei olla lähelläkään sitä tilannetta kuin ennen kilpirauhassairautta. Kesäkuussa saattaisi olla edessä vuoden eka lappujuoksu, mutta vielä on epävarmaa, järjestetäänkö kisaa. Sitä jännätessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti