Huippukiva heinäkuu

Lomaterkut! Blogikin on jäänyt vähän hunningolle, kun olen ollut ihan lomamoodissa nyt loppukuusta.

Lomasta huolimatta, tai osittain sen takiakin, juoksu on maittanut. Heinäkuussa kilometrejä kertyi 167.

Vähän hassuakin, että kilometrejä kertyi noin huikeasti. Ei tunnu, että olisin juossut mitenkään erityisen paljon. Mähän olen lomaillut! Käynyt uimassa lähes päivittäin, syönyt grilliruokaa, reissannut, löhöillyt laiturilla ja syönyt jäätelöä. Nuuksion polkumaratonille treenaaminen on kuitenkin pitänyt juoksuohjelman osana elämää ja lomalla on ollut helppo mahduttaa lenkkeily päivään.

Juoksin heinäkuussa kunnon pitkiksiä kolmasti. 22 km poluilla kuun alussa. Polkumaralle valmistavan 30 kilometrin polkupitkiksen kuun puolivälissä. Ja nyt kuun loppuun helteisen puolimaratonin enimmäkseen hiekkateillä.

Pitkien lenkkien vastapainoksi olen kipitellyt myös lyhyempiä ja puolipitkiä lenkkejä, enimmäkseen pk-vauhdilla. Vauhtilenkit ovat olleet vähissä. Olen myös hiukan joutunut modaamaan treeniohjelmaani, mutta enimmäkseen juoksut ovat menneet suunnitellusti. Mäkitreeniä ja nopeaa juoksua olisi voinut olla enemmän, mutta en nyt ota siitä stressiä. Juoksukilometrejä kertyi kuitenkin niin mainiosti, että olen tosi tyytyväinen!

Juoksun lisäksi tuli tehtyä patikointireissut Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin. Patikoimassa kävin myös saaristomerellä Örön saaressa. Patikointikilometrejäkin kertyi yhteensä 45, joten oli erinomaisen liikunnallinen heinäkuu.

Lomani jatkuu vielä viikon verran, ja tarkoituksena on juosta vielä toinen 30 kilsan polkupitkis. Sen jälkeen keventelen hiukan ennen puolimaratonia Paavolla. Puolikas on kuitenkin tarkoitus juosta Nuuksion ehdoilla. En siis lähde tavoittelemaan mitään ennätysaikoja, vaan tasapainoista juoksua, josta myös palautuisi nopsaan. Heinäkuun määristä saan uskoakseni hyvän pohjan kohti syyskuun alun maratonia!

Mitä mukaan pitkälle lenkille?

Nuuksio Classicille valmistautuessani juoksen useamman päälle parikymppisen lenkin poluilla. Olen myös suuri retkeilyjuoksun ystävä, ja tykkään lähteä tuntien retkijuoksulle muutenkin.

Samalla kun treenaan kroppaa kestämään tunteja kestävää juoksusuoritusta, testaan myös varusteita, syötävää ja juotavaa polkumaratonia varten. Pelkkä juomapullo ei riitä, vaan pakkaan juoksureppuun juomarakon, syömistä ja varusteita, joiden myötä lenkki kulkee mahdollisimman mukavasti. Tässä postauksessa listaa reppuun pakattavista jutuista.

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.

Juoksureppu

Urheiluun tarkoitettuja reppuja löytyy isolla koko- ja hintahaitarilla. Juoksurepun täytyy olla kevyt, istuva ja toiminnallinen. 

Mielestäni noin 5-10 litran juoksureppu on sopivan kokoinen moneen tarkoitukseen. Itse pidän myös siitä, että repun olkahihnoissa on taskut esim. pehmopullolle ja puhelimelle, koska silloin reppua ei tarvitse riisua saadakseen tarpeelliset tavarat heti esille.

Ostin itselleni Salomonin Skin Pro -sarjan 10 litran juoksurepun. Tuo reppu onkin ollut todella monikäyttöinen, se on kulkenut mukana sekä pitkillä polkujuoksuilla että ihan vaan rannalle mennessäkin. Kirjoittelin tarkemmin kokemuksia juoksurepusta tässä postauksessa.

Juomarakko vai juomapullo mukaan pitkälle lenkille?

En juo juuri koskaan urheilujuomaa, sillä vatsani ei pidä siitä. Energiageelit ja juomana vesi toimivat mulla paremmin. Tärkein pitkän lenkin varuste onkin juomarakko. Juomapullot menevät lyhyemmillä lenkeillä, mutta kyllä juoksureppu ja siellä juomarakko ovat kaikkein kätevimmät, kun lähdetään polkujuoksemaan ja pitkään.

Mulla on Camelbackin juomarakko, ja siinä on kätevä täyttöaukko sekä hyvin toimiva suukappale. Olen ollut juomarakkoon tosi tyytyväinen, joten voin lämpimästu suositella Camelbackin juomajärjestelmiä.

 

Tässä Salomonin juomapussissa on puolestaan etuna helppo puhdistettavuus. Jos jokin tuossa omassa juomarakossa mietityttää, niin se, että mitenköhän sen saisi putsattua joskus kunnolla. Huuhtelu onnistuu toki helposti, mutta jos samaa juomapussia käyttää vuosikausia, niin olisi kiva pystyä myös pesemään se joskus oikein kunnolla.

Mistä energiaa pitkään juoksuun?

Mä kuulun niihin, jotka pystyvät ihan syömäänkin juoksun lomassa, mutta kun sapuskat pitää kuljettaa mukana repussa juoksulenkin ajan, suosin mahdollisimman tiiviitä energiapitoisia syötäviä.

Energiageeleissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ne maistuvat äitelälle ja niitä on vaikea saada alas. Jos siis löytää siedettävän makuisen ja itselle sopivan geelin, niin voi olla tyytyväinen. Mulla on huonoja (maku)kokemuksia monista geeleistä.

Ainoat rehellisesti hyvänmakuiset energiageelit, joita olen maistanut, ovat olleet Clif shot - energiageelit. Viimeksi ostin testiin myös saman merkin energianamuja, blockseja, ja ne olivat kuin karkkia. Näitä otan siis mukaan myös polkumaratonille.

Kaipaan makeiden geelien rinnalle myös jotain oikeaa, suolaista syötävää. Viimeksi testasin pitkällä lenkillä tortillasipsejä, ja ne maistuivat aivan ihanilta 20 kilometrin juoksun jälkeen. Perunalastutkin varmasti maistuisivat, mutta tortillasipseissä on pikkuisen vähemmän rasvaa, joten päädyin niihin. Pitkässä juoksussa energian pitäisi tulla enimmäkseen hiilihydraateista, ja kuitua sekä rasvaa kannattaa välttää vatsaongelmien vuoksi.

Jotain ihan muuta

Vettä, syötävää ja kunnon reppu, jossa ne kulkevat. Sillä pääsee jo aika pitkälle. Ja toki mukaan kannattaa otta puhelin hätätilanteiden varalta sekä mahdolliset vaihtovaatteet, jos niitä tarvitsee. Itse pakkaan yleensä mukaan vaihtosukat. Jos jalat kastuvat, märillä sukilla tulee helposti rakkoja.

Mulla kulkee myös pidemmillä juoksuilla mukana huulirasva. Mulla lienee jonkin asteinen huulirasva-addiktio, ja geeli"aterian" jälkeen huulet tuntuvat usein kuivilta. Huulirasva korvaa tarvittaessa myös vaseliinin, jos näyttää siltä, että jostain hiertää.

Lisäksi pakkaan varmuuden vuoksi mukaan kuulokkeet. Polkujuostessa tulee harvoin kuunneltua musaa, mutta silloin kun matka alkaa painaa, voi musiikista saada tosi hyvin tsemppiä viimeisille kilometreille.

Juoksin perjantaina 30 kilometrin polkulenkin. Tuo oli ensimmäinen kolmikymppinen neljään vuoteen ja pisin koskaan poluilla juoksemani matka. Oli aika rankkaa, mutta varusteet ja eväät toimivat, ja olen tyytyväinen tuohon juoksuun! Matka kohti Nuuksion polkumaratonia etenee. :)

Patikointia Helvetinjärvellä

Hyvää matkaa Helvettiin, toivottivat Helvetinportin ylösalaisin käännetyt puunrungot, kun astelimme portin ali Helvetinjärven kansallispuiston patikointireitille.

Seitsemisen vaelluspäivä oli ollut kolea ja pilvinen, mutta seuraavana päivänä pilvet väistyivät ja saimme nauttia parinkymmenen asteen lämpötilasta Helvetinjärvellä. Oli mukavaa, kun päiväreppuun ei tarvinnut kasata lämmintä vaatetta vaan bikinit ja shortsit.

Lähdimme patikoimaan Kankimäen parkkipaikalta ja aikomuksenamme oli kävellä Helvetinkolun kautta Haukanhiedalle ja takaisin. Helvetinjärvellä ei ollut tarjolla sopivanpituisia ympyräreittejä, mutta edestakainen kävely oli ihan kiva, ja patikoinnin alkuun ja loppuun mentiin kuitenkin eri reittejä Helvetistä Itään - kierroksen maisemissa.

Helvetinportilta oli pari kilometriä Helvetinkolulle. Helvetinkolu on vain muutaman metrin leveä kalliosola, joka johtaa järven rannasta 40 metriä korkeammalla olevien kallioiden laelle. Korkeilta kallioilta oli hienot näkymät Isolle Helvetinjärvelle. Järven rantaan johtivat puuportaat ja alhaalla oli kiva ihailla tumman järven pinnalla leikkiviä auringonsäteitä.

Järven rannasta kävelimme kurkkaamaan Helvetinkolua alhaaltapäin. Yllätyin tajutessani, että kalliosolaahan pystyy kipuamaan ylös. Matkalla oli vain pari isompaa kivenlohkaretta, joiden kohdalla joutui hiukan taiteilemaan, mutta muuten nousu oli helppo. Oli hauska kivuta kolua ylös. Ylhäältä laskeuduttiin sitten taas alas toiselle puolelle kalliota ja jatkettiin patikointia ensin etelään ja sitten länteen päin.

Matka Helvetinkolulta Haukanhiedalle oli mukavan vaihtelevaa polkua. Sopivasti nousuja ja laskuja, juurakkoista ja kivikkoista polkua, pitkospuita ja puuportaita.

Haukanhieta on Haukkajärven rannalla sijaitseva taukopaikka, jossa oli ihan kunnon vaaleaa hiekkarantaa. Pulahdus järveen virkisti kivasti, sillä vesi oli kylmää. Viritimme tulet nuotiopaikalle ja nautimme lounaan rannalla. Tosi kiva taukopaikka.

Jalat olivat mukavasti virkistyneet uinnista ja tauosta, ja paluumatka Helvetinkolulle menikin aika jouhevasti. Pysähdyimme kahville jo 1,5 kilometrin päässä lounaspaikalta, kun siinä oli sopivat istuskelukalliot aivan järven rannassa. Koko patikoinnin ajan ympärillä oli lennellyt sinisiipiä. Nyt perhoset riemastuttivat kahvihetkeämme laskeutuen milloin kahvikupin reunalle, milloin jonnekin muualle.

Paluumatkalla kävimme uudestaan ihailemassa maisemia Helvetinkolun päällä ja sitten suuntasimme takaisin Helvetinportille eri reittiä kuin menomatkalla. Helvetistä Itään -kierroksen eteläisemmä osassa oli suoalueita ja pitkospuita , jotka olivat lähestulkoon puuttuneet muuten reitiltä. Lakat olivat täälläkin raakoja, eikä niitä juuri edes näkynyt, mutta suossa kasvoi pikkuruisia lihansyöjäkasveja ja kämmeköitä.

Palasimme autolle 16 km mittarissa. Tykästyin Helvetinjärveen, sillä vaihteleva mäkinen maasto oli kiva patikoitava ja maisemat olivat upeita!

Patikoimassa Seitsemisen kansallispuistossa

Loman alkuun sopii irtiotto kotiarjesta, hiukan fyysistä rehkimistä ja uusia maisemia. Tällä kertaa se toteutettiin tekemällä siskon kanssa patikointireissu Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin.

Seitsemisen kansallispuistossa tsekkasimme ensin luontokeskuksen puiston pohjoisosassa. Harmi kyllä keskuksen aukioloajat olivat niin suppeat, ettei sisälle ollut asiaa alkuviikosta. Suuntasimme sitten saman tien kävelyreittimme aloituspisteeseen Koveron perinnetilalle.

Koveron tilalta lähdimme seuraamaan Seitakierroksen vaellusreittiä etelään päin. Heti reitin alkuun paikoitiin aarniometsässä korkeuksiin kurkottavien havupuiden ja paksujen kelohonkien keskellä. Vanhimmat puut ovat tuolla yli 400 vuotta vanhoja.

Reitin eteläosasta jatkoimme koilliseen kohti Pitkäjärveä. Pysähdyimme lounastauolle ja viritimme tulet nuotiopaikalle. Sen muutaman kerran kun olemme siskon kanssa olleet vaeltamassa ja kokkailleet lämpimät lounaat, olemme keksineet toimivan systeemin lounaan ja kahvin keittoon. Ensin keitetään kahvivesi kattilassa ja tehdään kahvi valmiiksi termokseen. Sitten samassa kattilassa valmistuu ruoka. Säästyy tiskaamiselta ja kahvi pysyy hyvin lämpimänä termarissa.

Taukopaikalla tuuli sen verran, että ruoanlaitossa nuotiolla meni tovi. Toisaalta tuuli piti hyttyset poissa, sillä niitä oli kyllä alvariinsa muuten inisemässä ympärillä.

Pitkäjärven rannalta jatkoimme matkaa suon laitaa ja pian bongasimmekin reissun ensimmäiset lakat. Harmi kyllä sato oli vasta kypsymässä. Sieltä täältä sai poimittua suuhun muutaman marjan.

Reitillä tuli vastaan useampikin hillasuo, mutta missään ei vielä ollut kunnolla kypsiä marjoja. Ehkä parempi niin, sillä olisimmekohan malttaneet ollenkaan lähteä, jos marjoja olisi ollut kerättäväksi asti.

Kävelimme Seitakierroksen muuten, mutta pohjoispäässä oikaisimme pikkuisen emmekä kävelleet aivan luontokeskukselle astu. Nousimme Isolta Kivijärveltä Seitsemisharjulle ja laskeuduimme sen länsipuolelle, josta jatkoimme takaisin kohti etelää.

Matkalla takaisin kohti Koveron tilaa bongasimme harjumaisemasta useammankin suppakuopan ja ihastelimme reitin varren metsälampia.

Ympyräreitillemme kilometrejä kertyi 17 ja maasto oli pääosin helppoa. Muutama harjulle kipuaminen ja pienet pätkät juurakkoista ja kivikkoista polkua olivat ainoat hiukan haastavammat kohdat. Päivä oli pilvinen ja kolea, mutta ei sentään satanut.

Oli kiva kävellä, ja vanha metsä isoine puineen oli hieno. Samoin lakkasuot ja metsälammet tarjosivat hienoja maisemia. Silti reitti oli mielestäni hiukan tylsä. Mietin useamman kerran, että olisin ehkä saanut vaelluksesta enemmän irti polkujuosten. Silloin olisi voinut keskittyä urheiluun ja pysähtyä katselemaan maisemia silloin, kun jotain katselemisen arvoista oli. Olen ehkä mielipiteeni kanssa yksin. Tykkäsin kyllä, mutta voin jo etukäteen mainostaa, että seuraavan päivän patikointi Helvetinjärvellä oli kuitenkin huomattavasti enemmän mieleeni.

Lämpenin lähimatkailulle

Kotimaanmatkailu. Pakko tunnustaa, että vielä kymmenisen vuotta sitten sana herätti lähinnä negatiivisia mielikuvia. Kallista, ankeaa, jotenkin hankalaa ja taustalla soi tauotta Mikko Alatalon Puuhamaassa -renkutus.

Toki sitä on tullut käytyä huvipuistoissa, eläinpuistoissa ja festareilla Suomessa, mutta en ole pitänyt kotimaanmatkailua erityisen mielenkiintoisena. Viime vuosina fiilis on kuitenkin kääntynyt, ja esimerkiksi tulevalle kesälomalle on suunnitteilla useampi reissu lähialueille, ja olen niistä innoissani!

En seuraa matkailutrendejä, joten en osaa sanoa, onko kotimaassa matkailu yleensäkin nosteessa vai olenko vain itse innostunut reissaamisesta Suomessa. Nykyään matkailen kuitenkin mieluusti myös kotimaassa, erityisesti näin kesäisin. Tässä hiukan lomasuunnitelmiani ja matkakohteita.

Saaristo

Olen aina tykännyt saaristosta tosi paljon, ja näin lounaisrannikolla asuvalle Turun saaristo onkin kivan helposti saavutettavissa. Olen myös käynyt edellisenä kolmena kesänä Ahvenanmaalla, ja reissaan sinne nytkin lomalla.

Ensimmäisellä vierailulla yövyttiin hotellissa, mutta sen jälkeen olen joka kerta valinnut Airbnb-majoituksen. Omat Airbnb-kokemukset ovat tosi hyviä, majoitus on aina ollut sellainen kuin on luvattu ja usein kokemus on ollut selvästi parempi kuin osasin odottaa. Ahvenanmaalla kesä on tietysti sesonkiaikaa, ja hotellien hinnat korkeita, joten majoittumalla muualla voi säästä aika isonkin summan rahaa. Lisäksi varsinkin isommalla porukalla on paljon kivempi asustaa asunnossa, mökissä tai talossa sen sijaan, että pitäisi seilata hotellihuoneesta toiseen aina kun haluaa viettää aikaa porukalla. Muuten, jos Airbnb on vielä kokeilematta, niin kun rekisteröidyt tämän linkin kautta, niin saat ensimmäisestä majoittumisesta pois 30 euroa.

Turusta on helppo vierailla Ruissalossa tai tehdä päiväretki Vepsään. Kunnon lähimatkailua onkin vierailla oman kotipaikan läheisillä saarilla ja täältä pääsee kyllä vaivattomasti haistelemaan meri-ilmaa. Olen nyt alkukesästä päässyt toteuttamaan myös retkijuoksua siten, että olen lähtenyt kotoa reppu selässä kipittämään, ja päättänyt lenkin jonnekin vesistön rantaan. On ihana päästä juoksun jälkeen hikisenä suoraan uimaan ja kylmä vesi tuntuu ihanalta rasittuneissa jaloissa. 

Juhannuksena tuli myös vierailtua saaristossa, kun ajoimme Saariston rengastien Kustavista Paraisille. Reitti tarjosi hienoja maisemia ja hauskoja lauttamatkoja. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Mökille

Perheelläni ei ole koskaan ollut omaa mökkiä, mutta olemme useana kesänä varanneet päiväksi perheenjäsenen työn kautta saatavilla olevaa huvilaa. Harmi kyllä viime kesäksi emme saanet mökkiä käyttöön ja aina välillä onkin ollut puhetta jonkin mökin vuokraamisesta porukalla. Harkinnassa oli mökin vuokraaminen Lomarenkaan kautta, mutta pääsenkin nyt mökkeilemään muuten, joten vuokramökit jäävät odottamaan tulevia seikkailuja.

Tykkään lapsenomaisesti hypätä uimassa tiheään, jos siihen vain mahdollisuus on. Mökkeilyssä yksi parhaita juttuja onkin, jos pääsee uimaan ja saunomaan pitkän kaavan kautta. Myös ulkona syöminen, grillaaminen ja ihan vain rauhoittuminen luonnon helmassa on ihanaa.

Kansallispuistot

Patikointiharrastukseni (jos nyt harrastuksesta voi puhua, kun patikoin vain muutaman kerran vuodessa) on alkanut ulkomailla ja olen kipitellyt Suomessa vain muutaman kerran. Hiukan nurinkurisesti ehkä siis. Ulkomaan reissuilla on ollut tavallaan helpompi lähteä päiväretkille tutustumaan luontokohteisiin, kun yleensä viikon matkalla on sitten ollut kaikkea muutakin tekemistä.

Keväällä 2017 kävimme siskon kanssa Kolilla vaeltamassa Herajärven pohjoispään kierroksen. Tykkäsin reissusta, mutta samalla totesin, että päiväretket ovat enemmän mun juttu kuin useamman päivän patikkareissu rinkan kanssa. Nyt lomalla toteutammekin siskon kanssa kansallispuistoissa patikointia päiväreissuina. Teemme retket Seitsemiseen ja Helvetinjärvelle, ja reippailun vastapainoksi punkkaamme pari yötä hotellissa Tampereella.

Idea tähän lomareissuun syntyi viime syksynä. Olin superinnoissani Mennään metsään -polkujuoksukiertueen yhteislenkeistä Saaristomerellä ja Selkämerellä. Olisin kovasti halunnut osallistua Helvetinjärven lenkille, mutta aikataulusyistä se piti jättää väliin. Ajatus kansallispuistosta jäi kuitenkin takaraivoon itämään ja niinpä lupasin reissun ja hotelliyöt siskolle joululahjaksi! Satsasin viime jouluna enemmän aineettomiin lahjoihin ja tässä oli tietysti myös oma lehmä ojassa. :P Onneksi siskokin tykkää patikoida hienoissa maisemissa, joten tämä reissu on enää toteutusta vaille valmis.

Lomalla varmasti bloggailenkin, mutta varsinkin reissunpäältä tulee päivitettyä enemmän instaa, ja sieltähän mut löytää nimellä @taivaanrannanjuoksija