Entäs tämän vuoden tavoitteet?

Postasin viime vuoden koosteen vasta paria päivää ennen maaliskuun loppua. Koostettahan seuraisi loogisesti katsaus tämän vuoden tavoitteisiin, eikö niin?

Olen kokenut tavoitteet aiemmin motivoivina ja ne ovat kannustaneet lähtemään lenkille silloin, kun ei ole oikein huvittanut. Kuitenkin, kuten viime vuotta reflektoidessani totesin, olen muuttunut tavoitteellisesta juoksijasta enemmän elämysten etsijäksi. Juoksuharjoitteluni on aina ollut melko rentoa, ja olen tiedostanutkin sen, että tavoitteellisemmalla treenillä olisin varmasti kehittynyt nopeammaksi juoksijaksi. En kuitenkaan selvästikään pidä kehittymistä niin tärkeänä asiana, että jaksaisin panostaa siihen.

Ehkä tavoitteiden sijaan puhunkin mieluummin suunnitelmista. Tykkään suunnitella juttuja, mutta suunnitelmissa on se hyvä puoli, että niitä voi myös aina muuttaa lennossa. Tämän vuoden juoksusuunnitelmat tähtäävät siihen, että pääsisin taas kokemaan upeita juoksuelämyksiä. Elämykset eivät ole syntyneet aikatavoitteista, mutta on selvää, että mitä helpommin juoksu kulkee, sitä helpompi on myös saavuttaa elämyksiä. Niinpä koko vuosi on tarkoitus juosta sopivasti ja toki treenaan myös tavoitteellisemmin silloin, kun siihen on tarve.

Suunnitelmissa on taas liuta juoksukisoja, mutta näissä kilpailen aina vain itseäni vastaan ja suurella todennäköisyydellä aika moneen kisaan menen vaan fiilistelemään ja höntsäilemään.

Kokeilin talvella pistesuunnistusta muutaman kerran, ja huhtikuun lopussa starttaa Turku Street-O:ssa kevätsarja, joka houkuttelee tällä hetkellä aika lailla. Pistesuunnistus on hyvinkin intervallityyppistä menoa, ja mietin, että olisiko noista suunnistuskisoista korvaamaan nopeustreenejä kevään osalta.

Turun seudun polkujuoksusarja Turku Trail Cup järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa. Viime vuonna starttasin kisakauden TTC:llä jo huhtikuussa, nyt sarjan ensimmäinen kisa on toukokuun alussa ja nimeni löytyy taas osallistujalistalta. Tuttuja kivoja tapahtumia ja tuttua huippuporukkaa, joten näihin tulee osallistuttua mahdollisuuksien mukaan.

Perinteinen kisa on myös Paavo Nurmi Marathon, jonne olen taas ilmoittautunut puolikkaalle. Vuorossa olisi jo seitsemäs puolimaratonini Paavolla. Kummasti kisakalenteri alkaakin täyttyä, kun näitä aiempina vuosina hyväksi havaittuja kisoja kertyy. 

Luvassa on myös jotain ihan uutta ja jännittävää. Viime syksynä mielessäni alkoi itää ajatus vähän pidemmästä polkujuoksusta. Ajankohdan ja sijainnin perusteella tapahtuma oli helppo valita, mutta vitkuttelin ilmoittautumisen kanssa, koska hirvitti. Pisin juoksemani polkukisa on ollut kymppi. Pisin polkulenkkini on ollut noin 18 kilometrin mittainen. Olen juossut vain kerran maratonin ja sen hyvin tasaisella reitillä. Pystynkö todella juoksemaan poluilla kymmeniä kilometrejä? Se punnitaan syyskuussa, kun lähden kokeilemaan maratonia poluilla Nuuksio Classic Trail Marathonilla. Jännää!

Näyttää siis siltä, että kisakalenterissa kyllä riittää tapahtumia, ja koska meno on näin polkupainotteista, uskoisin pääseväni kokemaan nimenomaan elämyksellisiä juoksuja, joissa loppuaikaa enemmän merkitsee itse matka ja fiilistely. Harjoitella toki pitää kelloa vastaankin, koska polkumaraton ei ole mikään pikkujuttu ja mielelläni olisin sellaisessa kunnossa, että voimat riittävät hyvin juoksuun. Mutta mitään aikatavoitteita en tapahtumiin aseta. Jos jokin tavoite pitää ääneen sanoa, niin päästä lähdöstä maaliin ehjänä ja hyvällä fiiliksellä!

Tapahtumien lisäksi juoksu kuuluu tietysti arkeen ympäri vuoden. Viime vuonna juoksuhaaste toi mukavaa lisätsemppiä normaaliin lenkkeilyyn, mutta nyt en oikeastaan koe tarvitsevani erityisempiä lisätsemppareita. Alkuvuoden speliaalijuttu oli juoksuloma Kanarialla, mutta muuten kilometrit ovat kertyneet hyvän rutiinin ansiosta. 

Minulla on suunnitelmissa juosta joka kuussa vähintään 100 kilometriä. Tasaisen vauhdin taulukolla vuodessa kertyisi siis 1200 kilometriä. Niin kauan kuin tavoitteellinen juoksu on ollut osa elämääni, olen asettanut vuoden kilometritavoitteeksi tasan tonnin. Ilokseni voin todeta, että olen hissukseen kehittynyt juoksijana niin, että 1200 kilometriä vuodessa on realistinen päämäärä. Mutta en ota siitäkään sen kummempia paineita. Arkena juoksen peruslenkkejä ja kenties viikonloppuisin vähän pidempää lenkkiä tai retkijuoksua poluilla, sillä nuo kilometrit varmaan kertyvät lähes itsekseen. :)

Ai niin, mietin myös, että pitäisikö ottaa tavoitteeksi yrittää saada itsestään vuoden aikana edes yksi onnistunut lenkkiselfie. Aika haastavaa, kuten näistä viime vuoden kuvista voinee päätellä. :P