Länsikeskus Traililla oli valittavissa joko 7,2 tai 12,5 kilometrin matka. Kuten viime vuonnakin, olin mukana lyhyemmällä matkalla. Ensimmäinen ja viimeinen kilometri juostiin kuntoreittiä, eli polkuosuutta oli suunnilleen vitosen verran. Siinäkin oli ihan tarpeeksi, sillä mäkiä mentiin ylös alas koko rahan edestä!
Olin ajatellut juosta ensimmäisen kilometrin 6:30 pintaan, mutta pikkaisen tuli keulittua ja kilometrin väliaika oli 6:15. Polkuosuuden alkaessa olisi tehnyt mieli vielä lisätä vauhtia, mutta katsoin viisaamaksi tyytyä edellä menijöiden vauhtiin. Ensimmäisen ylämäenkin kävelin ihan suosiolla, ja vasta sen jälkeen napsin edestä pari selkää.
Oli todella hauskaa juosta polkukisaa samoissa maastoissa kuin vuosi sitten. Reitin tuntemisesta oli selkeästi hyötyä ja vertasin juoksua monessa kohtaa vuoden takaiseen. Oli kiva huomata, että polkujuoksukokemuksen kartuttua alkupuolen juurakkoiset polut menivät jo paljon sulavammin ja muutenkin rohkeutta juoksuun on tullut lisää.
Ihan noin montaa ylämäkeä en muistanut reitillä olevan. Sää oli lähes helteinen, joten tuntui fiksulta kävellä kaikki jyrkät ja/tai pitkät ylämäet. Silti muutamat kunnon mäet laittoivat puuskuttamaan, eikä meno ollut missään vaiheessa kovin kevyttä. Noin puolimatkassa mäen päällä vilkaisin sykkeitä: 187! Taivas varjele, mitä lukemia, en ole koskaan vielä tainnut tässä uudessa kellossa nähdä noin korkeaa sykettä. Syke keikkuikin lähes koko matkan 170 yläpuolella, eli suunnilleen maksimeilla mentiin. Varmaan lämmin sää osaltaan nosti sykettä
 |
| Kuva: Mikko Räsänen |
Kisaan lähti mukaan 138 juoksijaa, joten selkiä tuli vastaan tasaiseen tahtiin kisan edetessä. Pyrin jälleen kerran siihen, että maltillisella alulla voimat riittäisivät kiristämään vauhtia lopussa.Viiden kilometrin kohdalla tuntui kyllä jo aika raskaalta ja oli myös pieniä vatsaongelmia. Mulla on ennenkin ollut lämpimällä kelillä sitä ongelmaa, että juomat ei imeydy vaan jäävät ikävästi hölskymään vatsaan. Niin kävi nytkin, mutta onneksi en ollut hirveästi juonut ennen kisaa, niin haittakaan ei ollut kovin suuri.
Vaikka vähän raskaalta tuntuikin, tuli 6 kilometrin täyttyminen yllätyksenä ja hämmästelin, että joko tää polkuosuus loppuu. Olin ajatellut vetää viimeisen kilometrin kuntorataa kunnolla vauhtia nostaen, mutta reidet olivat tuossa vaiheessa jo hapoilla eikä vauhti noussut ihan niin paljoa kuin olin ajatellut. Onneksi puoli kilometriä ennen maalia sain vielä yhden selän kiinni ja juoksimme porukassa kiihdyttäen viimeiset sadat metrit. Maalissa oli helppo hymyillä, sillä viime vuotisesta aika parani kolmisen minuuttia ja juoksin hitusen alle 52 minuutin.
Paimion jälkeen olin vähän että meh, olenpa surkeassa kunnossa. Nytkin huomasin selvästi, että keskivartalon pito alkoi karata puolimatkan jälkeen, eikä voimia viimeisen kilometrin lentoon oikein ollut. Olin kuitenkin tyytyväisempi tähän juoksuun kuin kauden avaukseen, sillä sain itsestäni paremmin irti ja kunto on selvästi noususuunnassa. Viime vuodesta olen selvästi kehittynyt alamäkijuoksijana. Mielikuvissa alamäet olivat paljon todellisuutta jyrkempiä ja tällä kertaa pystyin muutamaa pahaa paikkaa lukuunottamatta juoksemaan ihan hyvin myös mäkiä alas.
Reitti oli monipuolinen ja järjestelyt tuttuun tapaa toimivat. Ensimmäistä kertaa mulla oli polkukisassa jokin muukin tavoite kuin pysyä pystyssä, ja oli hienoa, kun pystyin alittamaan viime vuoden ajan. Oli huippukivaa myös tavata aiemmista kisoista tai somesta tuttuja naamoja!
Osallistuminen Länsikeskus Trailille saatu yhteistyön kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti