Juoksukunto & mieliala: alhaalla

Vietän tässä vappuaattoa yksikseni syöden pakastepizzaa ja katsoen tosi-tv:tä. Inspiraatiota naputella huhtikuun kuukausikoostetta ei juuri ole. Jos jotain positiivista, niin ehkä tästä on matka vain ylöspäin?

Juoksumäärien puolesta huhtikuu meni kyllä maaliskuuta paremmin. Kipittelin 90 kilometrin verran. Mutta jotenkin lenkeistäkin on ajoittain tullut suorittamista. Juoksufiilistä ei juuri ole ollut, mutta olen kuitenkin lähtenyt lenkille ajatuksella, että kyllä se kuitenkin palkitsee. Ja välillä on näin ollutkin. Toisinaan sitten taas juoksu on ollut vain osa loputtoman pitkältä tuntuvaa to do -listaa.

Käväisin poluillakin tässä kuussa ihan kisassa asti. Paimio Trailissa puitteet olivat kohdallaan, mutta omasta juoksukunnosta jäi aika paska fiilis. Tiesin kyllä, etten missään hyvässä kunnossa ole, mutta asian konkretisoituminen tuntui silti ikävältä. Toisaalta sain kisasta kyllä kipinää juoksuihin ja itse asiassa puolet kuun juoksukilometreistä ovatkin tulleet tuon kisan jälkeen.

Olen juossut jonkin ohjelman mukaan viimeksi ties koska, ja juoksukunnon kehittyminen vaatisi nyt kyllä sitä, että saisin harjoitteluun lisää ryhtiä. PK-lenkit tarpeeksi hitaasti ja ohjelmaan mukaan myös nopeampaa juoksua. Nyt olen kipitellyt käytännössä lähes pelkästään roskakilometrejä. En ole malttanut juosta tarpeeksi hitaasti, että sykkeet pysyisivät pk-sykealueella, mutta vauhtia ei ole ollut tarpeeksi nopeuslenkeille. Kilometrejä kuitenkin, pitäisi varmaan ajatella.

Kaikesta tästä valituksesta voisi varmaan päätellä, että mieli on aika matalalla. Niin, vaikka blogissa tuonkin yleensä enemmän esiin elämän hyviä puolia, niin nyt täytyy myöntää, että vaikeaa on. Juoksu on onneksi yleensä aika hyvä mielialalääke. Annostusta on tarkoitus yrittää pikkuhiljaa lisätä ja kai positiivisia vaikutuksiakin on jossain vaiheessa taas odotettavissa.