Juoksuvuoden 2018 tavoitteista

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo tammikuun alusta asti. Ajattelin vuoden alussa, että ehkä keksisin vielä lisää kivoja tavoitteita. Mutta kävikin vähän toisin, kun elämä ei mennytkään ihan suunnitellusti. Yhden tavoitteen kanssa on nyt vähän kiikunkaakun, mutta muut ovat edelleen voimassa, joten tässä juoksuvuoden 2018 tavoitteet!

1000 kilometriä juoksua

Vuonna 2016 tavoite jäi saavuttamatta selkävaivan vuoksi, mutta maratonvuonna 2015 juoksin reippaasti päälle 1200 kilometriä, joten normaalivuonna tonnin tavoite on melko helposti saavutettavissa. Olen ennenkin kirjoittanut, että koko vuoden kilometritavoite sopii mulle, koska vuoden ympäri jokainen lenkki vie lähemmäs tavoitteen saavuttamista. En kuitenkaan halua, että pelkkä kilometrien kerääminen nousee pääosaan. Juoksu on paljon monipuolisempaa kuin pelkkää kilometrien keräämistä.

Juoksuhaaste 2018

Tämä juoksuhaaste kulkee mukana koko vuoden ja suoritan haasteen kohtia hissukseen juoksuohjelmaan sopivissa kohdissa. Tavoitteenani on suorittaa kaikki 40 haastetta.

Polkujuoksua

Toiveenani on päästä myös kunnolla polkujuoksemaan tänäkin vuonna. Ostin loppuvuodesta uuden juoksurepun ja sain joululahjaksi juomarakon, joten pidempienkin polkuretkien pitäisi tällä varustuksella onnistua. Jokusen polkukisankin ajattelin juosta, sillä Turku Trail Cup polkujuoksuttaa porukkaa Turun seudulla myös tänä vuonna. Mukana on uusia kisapaikkoja, ja osakilpailuja on yksi enemmän kuin viime vuonna, joten kalenterista löytyy varmasti jokunen itselle sopiva kisapäivä. Hiukan olen harkinnut myös muun Suomen tapahtumia, erityisesti Aulanko Tower Trail ja Bomarsund Trail kiinnostavat. Mitään päätöstä en kuitenkaan ole vielä osallistumisesta tehnyt, sillä matkustus ja majoitus vaativat suunnittelua ja tietysti myös rahaa.

Maraton

Ilmoittauduin loppuvuodesta elämäni toiselle maratonille Forssan Suvi-iltaan 16.6. Ilmoittautumista en kauaa harkinnut, vaan tarjoushinnasta hurmaantuneena ilmoittauduin ja maksoin osallistumisen ennen kuin kunnolla tajusinkaan, mihin tuli lupauduttua.

Kun harjoittelin ensimmäiselle maratonille, mulle oli todella tärkeää päästä myös juoksemaan kisassa ja pelkäsin viime hetkiin asti, että sairastuisin tai joutuisin keskeyttämään tms. Kun maraton oli juostu, fiilis oli mahtava ja tuntui, että olin saavuttanut jotain ainutkertaista. Selkävaivan myötä, kun juoksut olivat katkolla, olin iloinen siitä, että sain harjoitella ja juosta maratonin ennen vaivoja. Silloin ajattelin, että ehkä ensimmäinen maraton jääkin ainoaksi. Edelleen tuo mahdollisuus on olemassa, ja yritän suhtautua tähän toiseen maratoniin etukäteen rennommin.

Nyt eron jälkeen juoksut ovat jatkuvasti vähentyneet, ja tällä hetkellä maraton tuntuu tavoitteelta, jonka eteen en ehkä vain yksinkertaisesti jaksakaan tehdä töitä. Mieli voi vielä muuttua, mutta en myöskään ole tällä hetkellä siinä kunnossa, mitä pitkien lenkkien tekeminen vaatii. Joten jää nähtäväksi, tuleeko maratonista mitään.

Paavon puolikas

Paavo Nurmi Marathon siirtyi tälle vuodelle elokuun puoliväliin. Aikaisempina vuosina Paavo on juostu kesä-heinäkuun vaihteessa ja olen ollut mukana juoksemassa jo viidesti. Kisan siirto elokuulle sopii omiin suunnitelmiin ihan hyvin ja oli osasyy sille, että saatoin harkita maratonia kesäkuussa. Nopeustreeneihin heinäkuu tosin on huono kuukausi, sillä aikaisempina vuosina keskikesä on osaltani kulunut leppoisempien juoksujen parissa. Niinpä en tänäkään vuonna aseta puolikkaalle mitään aikatavoitetta. Jos saan treenata terveenä, uskon olevani hyvässä kunnossa puolikkaalla.