Juoksuvuosi 2017

Vuoden 2017 alussa olin enemmän kuin epävarma siitä, pystyisinkö juoksemaan ollenkaan koko vuonna. Selkävaivasta toipuminen oli alkanut loppuvuodesta kiropraktikkokäyntien myötä, mutta alkuvuonna toipuminen oli vasta niin alkutaipaleella, että juoksut olivat kilometrin pituisia lenkkikokeiluja.

Kävin alkuvuodesta ahkeraan salilla ja yritin kaikin keinoin saada itseäni kuntoon. Tärkein motivaattori kuntoutumiselle oli, että pystyisin taas juoksemaan. Kilometrin ja kahden lenkit pitenivät pikkuhiljaa, mutta toipuminen ei ollut suoraviivaista eikä lainkaan niin nopeaa kuin olisin toivonut. Maaliskuussa toipuminen otti takapakkia, kun helmikuun lopussa selkä taas jumitteli ja aiheutti vuorostaan polven kipuilua koko maaliskuun ajan.

Aivan huhtikuun viimeisinä päivinä pystyin vihdoin juoksemaan yhtäjaksoisesti kymmenen kilometriä. Jo tuossa vaiheessa tiesin, että jos yleensäkin kuntoutuisin heinäkuun alun Paavo Nurmen puolikkaalle, olisi silloin turha odottaa mitään ennätysjuoksua. Lenkit olivat edelleen varovaisia ja tiesin, että liika iskutus kovalla alustalla toisi vain takapakkia toipumiseen. Kaipasin kuitenkin onnistumisen elämyksiä ja jotain muutakin juoksuohjelmaan kuin vain lyhyitä hissuttelulenkkejä kotikulmilla.

Suuntasin sitten poluille, ja se oli menoa se. Juoksukunnon nousu entiselle tasolle ehkä hiukan hidastui, mutta löysin polkujuoksusta juuri sitä, mitä kaipasin. Pehmeää juoksualustaa, vaihtelua maisemiin ja uusia elämyksiä. Vain muutaman kunnon polkulenkin kokemuksella ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Mulla oli polkukisassa vain yksi tavoite - olla tupeksimatta itseäni nurin. Se onnistui, ja taisin samalla jäädä lopullisesti koukkuun.

Toukokuun lopulla kävimme myös siskon kanssa heittämässä vaellusreissun Kolilla. Oli hauska päästä kokeilemaan vaeltamista, mutta reissulla jouduin myös toteamaan, että sekä polvi että selkä ottivat vähän nokkiinsa patikoinnista. Onneksi kesäkuussa pystyin kuitenkin juoksemaan ihan kunnolla, ja sain kasaan vuoden ekan yli sadan kilometrin juoksukuukauden. Kävin kesäkuussa myös RunFestailemassa duunikavereiden kanssa.

Kuva: Paavo Nurmi Marathon

Osallistuin heinäkuun alussa Paavo Nurmi Marathonin puolikkaalle jo viidettä kertaa. Tuloksena oli elämäni hitain puolikas, mutta tunsin itseni voittajaksi, sillä olin kuin olinkin saanut itseni kuntoutettua sellaiseen juoksukuntoon, että pystyi kirmaamaan puolikkaan ilman suurempia kipuja. Heinäkuu oli muutenkin hyvän mielen juoksukuu. Nautin täysillä lomasta, juoksin Maarianhaminassa, juoksin Ruissalo Summer Traililla, juoksin poluilla, juoksin rannalle, uin ja suppailin.

Elokuussa juoksin Maaria Traililla ensimmäisen sadekelin polkujuoksukisani. Etukäteen liukkaus hirvitti, mutta polkujuoksusta tulikin ehkä vuoden mieleenpainuvin juoksutapahtuma ja rankkasateessa polkukirmailu olikin huisin hauskaa!

Kivan kesän jälkeen tunsin itseni alkusyksystä normaalia väsyneemmäksi ja paluu arkeen tuntui nihkeältä. Onneksi nuutumus jäi väliaikaiseksi ja sain juoksun kulkemaan. Elokuun loppupuolella ynnäilin kilometrejä, ja totesin, että alkuvuoden vähistä juoksuista huolimatta mulla olisi mahdollisuus saavuttaa 1000 juostua kilometrejä vuonna 2017. Laskin, että se vaatisi 120 kilometrin kuukausia syksyn mittaan. Syys-lokakuussa tämä toteutuikin ja kävin vielä lokakuun puolivälissä juoksemassa vuoden viimeisen polkukisan Parmaharju Traililla. Olosuhteet olivat vähintäänkin mielenkiintoiset, sillä todella vettynyt alusta yhdistettynä hyppyrimäen jyrkkiin portaisiin teki juoksusta ikimuistoisen.

Tonnin tavoite otti hiukan lämää kun sairastuin loka-marraskuun vaihteessa flunssaan, joka jälkitauteineen kesti päälle kolme viikkoa. Sain unohtaa haaveet marrasputkesta ja aloittelin juoksuja flunssatauon jälkeen hyvin varovasti. Liukkaat ja pimeät kelit eivät muutenkaan loppuvuodesta houkutelleet tekemään pitkiä lenkkejä, mutta tiesin, että jos halusin saada tuhat juostua kilometriä täyteen, pitäisi pistää tossua toisen eteen. Päätin juosta mahdollisimman usein, mutta lyhyitä lenkkejä. Suunnitelma onnistui, ja muutama päivä ennen vuodenvaihdetta juoksukellossa möllötti 1000 kilometriä!


Alkuvuodesta en todellakaan arvannut, että 2017 tulisi olemaan ennätysvuosi juoksutapahtumien suhteen. Osallistuin kuuteen juoksutapahtumaan, eli taisin tuplata aiemman ”ennätykseni”. Turun seudun polkujuoksukisat olivat kivoja matalan kynnyksen juoksutapahtumia, joista jokaisesta jäi hyvä mieli ja innostus polkujuoksuun kasvoi tapahtumien myötä. Sitkeät vaivat eivät ole vieläkään täysin hellittäneet, mutta vuosi 2017 opetti, että vaivoista on mahdollista kuntoutua ja saada mahtavia juoksuelämyksiä, vaikka ei sataprosenttisessa kunnossa olisikaan. Polkujuoksusta innostuminen toi vuoteen paljon hyviä juoksumuistoja!

Aikaisemmat vuosikoosteet löytyvät seuraavista linkeistä:
Juoksuvuosi 2016
Juoksuvuosi 2015
Vuosien 2013 ja 2014 juoksukilometrit