Olen kokeillut myös putkessa juoksua tässä loppukuusta, ja pyrkinyt juoksemaan lähes joka päivä, jos siihen vain on järkevästi ollut aikaa. Lenkit ovat olleet kevyitä neljän kilometrin hölkkiä. Olen pyrkinyt siihen, että lenkille olisi mahdollisimman helppo lähteä, koska marraskuun säät eivät todellakaan ole houkutelleet ulkoilemaan. Yleensä olen tähän aikaan vuodesta ollut tyytyväinen siihen, jos ei ole ollut liukasta, mutta nyt on ollut niin synkkää, että sula maa on ollut laiha lohtu.
Lähes joka päiväinen lyhyt happihyppely onneksi todella auttaa kaamosväsymykseen. Mulla on myös käytössä aina aamuisin kirkasvalolamppu ja napsin d-vitamiinia talvikuukausina, mutta ulkoilu piristää parhaiten juuri työpäivän jälkeen. Silloin kun mieli tekisi vaan jäädä sohvanpohjalle koko illaksi, niin lyhyt lenkki aktivoi siihen malliin, että sen jälkeen jaksaa vielä tehdä jotain muutakin. Tai jos ei jaksakaan, niin ainakin voi hyvillä mielin hautautua peiton alle, kun on jo liikkunut.
Ihan joka päivä en ole viitsinyt lähteä edes lyhyelle lenkille. Eilen kastuin töistä kotiin kävellessä litimäräksi ja kotiin päästyä olo oli niin viluinen, että jätin lenkin väliin ja painelin suoraan kuumaan suihkuun. Tänään lähdin sitten duunista hiukan aikaisemmin päästäkseni juoksemaan päivänvalon aikaan. No, hämärä tuli jo ennen lenkkiä, ja sateinen sää teki maisemasta entistä harmaampaa. Lenkille lähtiessä vesisade vaihtui räntätuiskuksi ja loppulenkistä tuli jo märkää lunta. Mutta kannatti lähteä, ihan hyvin kulki juoksu ja nyt on taas hiukan pirteämpi fiilis!
Tämän päivän lenkille en edes ottanut puhelinta mukaan, se olisi kuitenkin kastunut. Mutta viime lauantaina pääsin pitkästä aikaa juoksemaan poluilla, ja vieläpä kuivassa kelissä; postauksen kuvat ovat tuolta lenkiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti