Paavo Nurmi puolimaraton 2017

Tässä tuoreeltaan kisaraportti eiliseltä! Tämä oli mulle jo viides puolimaraton Paavo Nurmi Marathonilla, ja jokakesäinen perinne sai kuin saikin jatkoa, vaikka talvella polvi- ja selkävaivat estivät juoksun lähes täysin. Koska pitkät lenkit ja nopeustreenit olivat tällä kertaa jääneet tekemättä, mulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, millaista vauhtia uskaltaisin lähteä. Yritin miettiä asiaa sitä kautta, että jos olisin lähdössä vuoden ekalle vauhdikkaammalle pitkikselle, niin mitä vauhtia lähtisin. Päädyin sitten siihen, että noin 6:30 min / km olisi hyvä vauhti, josta voisi puolimatkan jälkeen vaikka vähän kiristää.

Joo, tuota noin. Lipesin tavoitevauhdista jo ekalla kilometrillä, mutta en sentään alkanut ihan hulluna höntyilemään, vaan vauhti asettui noin 6:20 tahtiin. Tietoisesti pyrin kuitenkin pitämään vauhdin maltillisena, sillä ilma oli aika lämmin ja aurinko paistoi alkumatkasta pilvettömällä taivaalla. Alkumatka kulki keskustan kaduilla ja oli melkoisen ruuhkaisaa. Asetuin 2:20 -jäniksen takajoukkoihin ja siinä olikin ihan ok juosta. Nautin päälle parinkymmenen asteen lämpötilasta ja auringonpaisteesta. Toisin kuin viime vuonna, lämpö ja aurinko tuntuivat ihanille, eikä ollut lainkaan liian kuuma.

Uudistuneesta reitistä on pakko antaa hiukan kritiikkiä siitä, että baana oli paikoin aivan liian kapea. Noin 4 - 5 kilometrin kohdalla juoksijalauma ei millään mahtunut pyörätielle, vaan porukkaa poikkoili milloin pientareella ja milloin ajoradalla. Ruuhkassa oli hankala havainnoida juoksualustaa, ja itsekin meinasin kompastua kertaalleen yllättäen eteen tulevaan katukivetykseen.

Satama-alueella oli onneksi helpompi ja tilavampi juosta. Otin ekan geelin noin 7 kilometrin kohdalla, kun siinä tuntui, että oli jo vähän nälkä. :) Ruissaloon tullessa valmistauduin henkisesti himmailemaan ylämäissä, mutta yllättäen tuntuikin, että mäethän menee ihan hyvin samaa vauhtia. Jätin 2:20 jänön jonnekin taakse, ja ohitin hissukseen jokaisessa ylämäessä porukkaa. Se oli hiukan hämmentävääkin, sillä en millään lailla nostanut tahtia, mutta vauhti ei vaan hidastunut. En ole edes tehnyt mäkivetoja tänä vuonna, mutta ehkä talven ja kevään salitreenit ovat tuoneet voimaa mäkijuoksuun.

Koska en juossut mitään aikaa, niin yritin kerrankin katsella myös vähän ympärilleni ja nautiskella Ruissalon maisemista ja reitin varren kukkasista. Kääntöpaikalle tullessa takana oli jo yli 10 kilometriä juoksua, ja olo ja fiilis olivat ihan hyvät. Nostin vauhtia noin 6:05 tahtiin. Heti kääntöpaikan jälkeen tuli kuitenkin vastatuulipätkiä, joihin en ollut osannut etukäteen varautua. Yleensä Turussa tuulee mereltä, tällä kertaa itätuuli puhalsi välillä melkoisesti puolimaratonin jälkimmäisellä puolikkaalla. Yritin etsiä peesiä, mutta porukka oli sen verran harvaa, että muut juoksijat eivät juuri tarjonneet tuulensuojaa.

Kaverini oli juossut lähdöstä asti jossain edelläni, mutta hissukseen otin nyt kiinni häntä ja 2:15 jänistä. Välillä oli vaikea päästä juoksijoista ohi, kun 3 tai 4 juoksijaa meni rinnakkain. Vauhti ei ollut erityisen tasaista, mutta sain porukan kiinni hiukan ennen 15 kilsan täyttymistä. Juoksimme jonkun aikaa yhdessä kaverin kanssa, ja huikkasimme terkut 16 kilometrin kohdalla oleville kannustusjoukoille. Vauhti kuitenkin hiukan hidastui ja mä halusin jatkaa kovempaa, joten lähdin yksin kiristämään tahtia viimeisille kilometreille.

Jokirannassa vastatuuli hiukan haittasi, ja tuntui, että sai todella tehdä töitä, että sai vauhdin pidettyä siinä kuuden minuutin pinnassa. Kuitenkin kilometrit tuntuivat täyttyvän nopsaan, ja viimeiselle kilometrille sain sentään vielä vähän nostettua tahtia. Vielä loppukiri, ja maaliviivan ylitin noin ajassa 2:12.

Tämä oli hitain juoksemistani puolikkaista, sillä jäin viime vuotisen hellepuolikkaan ajasta puolisen minuuttia. Samalla oli myös helpoin puolikas, sillä koko matkan juoksu kulki suht hyvin ja vauhti oli mukavan helppoa. Keskisykkeeni oli vain 161, kun se vuosi sitten oli 174 ja ainoassa alle kahden tunnin juoksussani peräti 177. Alkumatkasta nautin auringosta ja lämmöstä eikä missään vaiheessa tuntunut erityisen huonolta. Olisin varmaan voinut juosta kovempaakin, mutta tällainen rento juoksu sopi hyvin kaikkien vaivojen jälkeen. Itse juoksussa polveen ei sattunut, mutta selkä kyllä väsyi. Lisäksi sain inhat hiertymät käsivarsien sisäsivuille juoksutopin saumoista. Kipeät pohkeet tuntuivat juoksun jälkeen paremmilta kuin ennen juoksua. :) Viime vuoden hellepuolikkaasta viisastuneena kaadoin joka juomapisteellä myös päähän vettä, eikä olo ollut missään vaiheessa yhtään tukala, vaan sopivan lämmin. Tukka meni taas ihan sekaisen, kuten ennen-jälkeen kuvapari kertoo.

Aikaisempien Paavon puolikkaiden kisaraportit löytyvät tästä:
PNM 2013: Ensimmäinen puolimaratonini
PNM 2014: Ennätysjuoksu
PNM 2015: Huonosti valmistautuneena nihkeä puolikas
PNM 2016: Helteessä juostu puolimaraton