Kuuvan lenkki Ruissalossa

Ruissalon poluista innostuneena tein viime viikon lopulla toisenkin juoksuretken saareen. Tällä kertaa juoksin Ruissalon päätieltä Kuuvanniemen itäpuolta niemennokkaan ja sielä takaisin saaren keskiosiin läntisempää reittiä pitkin.

Menomatka oli sorapohjaista kävelytietä ja kulki pitkiä pätkiä golfkentän laitaa. Matkalle osui myös merenrannan kaislikkoa sekä lintutorni, jonka ensimmäiselle tasanteelle kiipesin korkeanpaikankammoani uhmaten. Olin jo mielessäni lausumassa reittiä hiukan tylsemmäksi, kunnes pysähdyin ihailemaan isoa vanhaa tammea ja bongasin samalla valkohäntäpeuran. Elikko ei minusta juurikaan välittänyt, vaan käveli vain rauhallisesti poispäin valkoista pyllyään heilutellen.

Bongasin menomatkalla muitakin eläimiä, mm. tikan ihan lähietäisyydellä. Tienvierrus oli paikoin myös aivan sinisenään kukkivista sinivuokoista. Varsinaista polkujuoksua pääsin treenaamaan vasta Kuuvannokassa, mutta siellä olikin sitten jopa pientä esterataa, kun puita oli myrskyssä kaatunut polun varresta oikein urakalla.

Kun pääsin Kuuvannokan päähän, oli pakko pysähtyä, istua ja vain katsoa. Korkeilta kallioilta oli huikeat näkymät ja alhaalla meressä joutsenpariskunta kuherteli. Katselin merta ja ihailin maisemaa sekä lintuja. Oli aivan tyyntä. Tuossa hetkessä taas kirkastui se, miksi juoksu on niin hienoa ja miksi näitä juttuja tekee. Pääsee paikkoihin ja mielentiloihin, joihin voi matkata vain omin jaloin juosten.

Paluumatka saaren keskiosiin olikin sitten pääosin kivaa ja helppoa polkua. Välillä lehtimetsässä, välillä juurakkoisemmassa mäntymetsässä ja kallioilla. Pitkospuitakin oli, mutta keli oli tosi kuiva, joten alusta oli koko matkan pitävä ja helppo juosta. Olin arvioinut etukäteen reitin noin kuusikilometriseksi, mutta tuon matkan täyttyessä olinkin vielä keskellä metsää. Pian kuitenkin golfkenttä taas pilkisteli puiden lomasta ja saavuin takaisin Ruissalon Puistotielle. Totesin, että seuraavan bussin lähtöön olisi vielä reilusti aikaa ja päätin hölkätä saman tien bussin päätepysäkille Saaronniemeen. Samalla sain 8 kilometriä täyteen.

Reitillä ei tällä kertaa ollut varsinaista polkujuoksua kuin noin 2 kilometriä. Eläinhavainnot ja Kuuvannokan upeat maisemat tekivät reissusta kuitenkin tosi kivan. Pilvisen aamun jälkeen Kuuvannokassa istuskellessani aurinko alkoi pilkistellä pilvien raoista ja paluumatkalla sain paistatella lämmittävässä auringonpaisteessa.