Sivut

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Tuulee niin että tukka lähtee

Juoksukeleistä mun inhokki taitaa olla tuulinen sää. Toki tuuli on vielä purevampi silloin, kun mittarissa on miinusasteita, mutta ei nämä tämän kevään kalseat puhuritkaan mitään herkkua ole. Turussa tuulee lähes aina, mutta Aurajoessa vastavirtaan matkaavat vaahtopäät eivät ole kuitenkaan ihan jokapäiväisiä.

Eilen kotiin kävellessä jouduin katupölypyöreen kouriin, ja kotona totesin koko naaman olevan mustien pisteiden peitossa. Kaduilta ja katuojista hiekkaa suu ja silmät täyteen, oh joy! Lenkille lähtiessä keli on myös osoittautunut petolliseksi. Talon toisella puolella näyttää aurinkoiselta ja seesteiseltä, mutta toisella puolella kaikki oravaa pienempi sinkoilee tuulen mukana sinne tänne. Itse asiassa, en olekaan nähnyt hetkeen oravia meidän pihapuissa, hmm...


Mun perinteisellä sinne-ja-takaisin lenkkireitillä olen jo useasti erehtynyt menomatkalla lapsekkaasti kuvittelemaan, että hei, tänään onkin hyvä kulku. Kääntöpaikan jälkeen onkin ollut kuin seinään törmäisi, kun vastatuuleen puskeminen käy työstä. Välillä olen todennut ihan mahdottomaksi pitää sykkeitä tai vauhtia tavoitetasolla. Vastatuuleen juoksu vaan on älyttömän työlästä ja kalsea viima pakottaa kuitenkin laittamaan tossua toisen eteen sellaiseen tahtiin, ettei ihan jäädy. Tänä keväänä en ole harjoitellut minkään ohjelman mukaan, mutta aiempina vuosina olen todennut, että erityisesti vetojen juokseminen vastatuuleen on ihan myrkkyä. Hyvän juoksuasennonkin pitäminen vaikeutuu tuuleen puskiessa.


Kunnon tuulenpitävä juoksuasu on näillä keleillä ihan ehdoton. Itse tykkään käyttää sekä takkina että housuina hyvin ohuita ja vuorittomia tuulenpitäviä vermeitä. Uloimman kerroksen alle voi sitten tarpeen mukaan pukea lämmittäviä kerroksia, ja samat vaatteet menevät syksystä kevääseen. Windstopper-trikoot olisivat varmaan myös kätevät, mutta niitä en ole koskaan kokeillut. Kuvissa mulla on Sportamoren Blacc-merkin juoksutakki, jonka vihreä-mustaan väritykseen ihastuihin viime syksynä. Takki on siitä kiva, että siinä on tarpeeksi pitkät hihat, joissa on mukavat peukaloaukolliset resorit. Takissa on myös kunnon taskut, alhaalla selässä isompi tasku sekä vetoketjulliset taskut edessä. Huppua voi hyödyntää juurikin kovalla tuulella ja sateella, sillä se suojaa samalla myös niskaa ja tyköistuvana pysyy myös päässä. Tosin huppu ei ole ollenkaan yhteensopiva mun letin tai ylikasvaneiden otsahiusten kanssa... :)

4 kommenttia:

  1. Hei! Nyt löysin minäkin tänne blogiisi ja jään seuraamaan.

    Minäkään en tykkää yhtään tuulesta. Tuntuu, että vaikka olisi mitä päällä, saa tuuli niskan jumiin ja pään jomottamaan. Mulla on kyllä vielä tavoitetta siinä, että lähden säällä kuin säällä juoksemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lähden yleensä säällä kuin säällä lenkille. Rankkasade tai lumituisku voi tuoda ihan hyvääkin fiilistä, sellaista extreme-tunnelmaa juoksuun. Mutta vastatuuleen puskeminen ei oikein tuo kuin kalsean fiiliksen.

      Kiva, kun jäät seurailemaan! :)

      Poista
  2. Tuuli on inhottava! Ja kylmä ylipäätään. En tiedä olenko jotenkin koko ajan arempi kylmälle, kun jokainen talvi tuntuu edellistä hankalammalta... Mutta onneksi tosiaan pärjää, kun pukeutuu kunnolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu, että vuosi vuodelta inhoan kylmyyttä yhä enemmän. Vanhuus ei tule yksin. :) Toisaalta nykyään osaa kyllä pukeutua lämpimämmin ja käytännöllisemmin kuin parikymppisenä.

      Poista