Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun hipat

Helmikuussa pääsin juoksemaan jo 48 kilometrin verran. Tammikuussa hiukan jo haaveilin jopa 15 kilsan viikoista, mutta vielä ei ollut niiden aika. Olen kuitenkin ilahtunut näistä 12 kilometrin viikoistakin, sillä täytyy pitää mielessä, että tammikuun alussa taapersin vasta kilsan-parin lenkkejä.

Pisin lenkkini helmikuussa (ja koko vuonna) oli 6 kilometrin hölkkä viime viikonloppuna. Lenkki meni mielestäni hyvin, eikä mitään ongelmia ollut juoksun aikana. Mutta päivän mittaan tuo oikea pakara veti kuitenkin jumiin, vaikka yritin kuinka venytellä ja putkirullailla. Se juuri on inhottavaa tässä selkävaivassa, että jumit voivat tulla viiveellä eikä liikunnan aikana huomaa välttämättä mitään, mutta ilta tai seuraava päivä onkin kärvistelyä. 

Eli vaivoja ei siis vieläkään ole selätetty. Viime käynnistä kiropraktikolla on aikaa, ja nyt alkuviikko onkin ollut tavallista tuskaisempi. Mietinkin, että onkohan lantioni taas vääntynyt vinoon, ja se aiheuttaa nyt ongelmia. En osaa itse katsoa, olenko suorassa tai näkyykö jaloissa pituuseroa, joten joudun vain arvailemaan, mistä vaivat kulloinkin johtuvat. Lauantain lenkin jälkeen oli tosiaan hiukan kipuja, mutta sunnuntaina olo oli taas kivuton. Sunnuntaina tulikin istuttua iso osa päivästä lautepelipöydän ääressä, ja kuten todettua, nyt alaselkä on taas oireillut. En osaa kuitenkaan sanoa, johtuuko oireilu lenkistä, istumisesta vai yleisestä vinoutumisesta, ja tuntuu, että vaikka kuinka venyttelen ja putkirullailen, kestää jumilla vaan aikansa.
 

Olen toki jatkanut kuntoutusta nyt helmikuussakin, ja kotijumppien lisäksi kävin salilla 7 kertaa. Yhtä viikkoa lukuunottamatta kahdesti viikossa, joka on mulle jo saavutus. Olen mennyt koko alkuvuoden lähestulkoon samalla ohjelmalla, ja nyt mietin, pitäisiköhän sitä jo maaliskuuksi jotenkin päivittää. Nykyinen salitreeni on mukavan lyhyt ja kompakti, siksi oikeastaan olenkin jaksanut käydä sen kaksi kertaa viikossa.

Uskaltaisikohan asettaa maaliskuuksi jo kilometritavoitteen? Jos selkäjumi nyt helpottaa, niin uskoisin pystyväni maaliskuussa kirmaamaan jopa 60 kilometrin verran. Tietysti, jos takapakkeja tulee, niin sitten tavoitteesta täytyy luopua. Salitreenejä aion jatkaa maaliskuussakin, ja miettiä ehkä hiukan erilaista ohjelmaa. Jospa maaliskuu toisi tullessaan myös kevään, tää talvi on jo niin nähty!

2 kommenttia:

  1. Onpas ikävä tuo selkävaivasi, toivottavasti helpottaa pian.
    Vaikka talvessa on omaa viehätystään, saisi kevät jo tulla. Miten tuntuu, että talvi on tällä kertaa ollut todella pitkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta talvi tuntuu aina pitkältä! Joskushan talvi on jatkunut huhtikuulle saakka, se on aina erityisen ankeaa. Toivottavasti kevät saapuisi pian. :)

      Poista