Helmikuun hipat

Helmikuussa pääsin juoksemaan jo 48 kilometrin verran. Tammikuussa hiukan jo haaveilin jopa 15 kilsan viikoista, mutta vielä ei ollut niiden aika. Olen kuitenkin ilahtunut näistä 12 kilometrin viikoistakin, sillä täytyy pitää mielessä, että tammikuun alussa taapersin vasta kilsan-parin lenkkejä.

Pisin lenkkini helmikuussa (ja koko vuonna) oli 6 kilometrin hölkkä viime viikonloppuna. Lenkki meni mielestäni hyvin, eikä mitään ongelmia ollut juoksun aikana. Mutta päivän mittaan tuo oikea pakara veti kuitenkin jumiin, vaikka yritin kuinka venytellä ja putkirullailla. Se juuri on inhottavaa tässä selkävaivassa, että jumit voivat tulla viiveellä eikä liikunnan aikana huomaa välttämättä mitään, mutta ilta tai seuraava päivä onkin kärvistelyä. 

Eli vaivoja ei siis vieläkään ole selätetty. Viime käynnistä kiropraktikolla on aikaa, ja nyt alkuviikko onkin ollut tavallista tuskaisempi. Mietinkin, että onkohan lantioni taas vääntynyt vinoon, ja se aiheuttaa nyt ongelmia. En osaa itse katsoa, olenko suorassa tai näkyykö jaloissa pituuseroa, joten joudun vain arvailemaan, mistä vaivat kulloinkin johtuvat. Lauantain lenkin jälkeen oli tosiaan hiukan kipuja, mutta sunnuntaina olo oli taas kivuton. Sunnuntaina tulikin istuttua iso osa päivästä lautepelipöydän ääressä, ja kuten todettua, nyt alaselkä on taas oireillut. En osaa kuitenkaan sanoa, johtuuko oireilu lenkistä, istumisesta vai yleisestä vinoutumisesta, ja tuntuu, että vaikka kuinka venyttelen ja putkirullailen, kestää jumilla vaan aikansa.
 

Olen toki jatkanut kuntoutusta nyt helmikuussakin, ja kotijumppien lisäksi kävin salilla 7 kertaa. Yhtä viikkoa lukuunottamatta kahdesti viikossa, joka on mulle jo saavutus. Olen mennyt koko alkuvuoden lähestulkoon samalla ohjelmalla, ja nyt mietin, pitäisiköhän sitä jo maaliskuuksi jotenkin päivittää. Nykyinen salitreeni on mukavan lyhyt ja kompakti, siksi oikeastaan olenkin jaksanut käydä sen kaksi kertaa viikossa.

Uskaltaisikohan asettaa maaliskuuksi jo kilometritavoitteen? Jos selkäjumi nyt helpottaa, niin uskoisin pystyväni maaliskuussa kirmaamaan jopa 60 kilometrin verran. Tietysti, jos takapakkeja tulee, niin sitten tavoitteesta täytyy luopua. Salitreenejä aion jatkaa maaliskuussakin, ja miettiä ehkä hiukan erilaista ohjelmaa. Jospa maaliskuu toisi tullessaan myös kevään, tää talvi on jo niin nähty!

Lumilenkillä

Okei, pari viikkoa sitten kirjoitin olevani totaalisen kyllästynyt talveen. Ja tällä viikolla, kun keskiviikkona satoi räntää vaakasuoraan, niin tuntuikin, että talvi on niin nähty, yäk. Tänään onnistui kuitenkin olemaan niin ihastuttava ulkoilusää, että pakko myöntää, silloin tällöin, toisinaan, kun aurinko on oikeassa asennossa ja lumi pöllyää lenkkareiden alla, voivat talvipäivät olla ihan kivojakin.

Vapaapäivän kunniaksi päätin käynnistää perjantain aamulenkillä. Kahvia juodessa taivaalta hipsutteli hiljakseen isoja hiutaleita, mutta siinä vaiheessa kun sain itseni ovesta ulos, lumisade oli lakannut ja aurinko pilkisteli ajoittain pilvien takaa. Tuoreen lumen kuorruttamassa lenkkimaisemassa oli ihanaa hölkkäillä hissukseen noin neljän kilsan lenkki. Vauhti oli luokkaa "kävellen olisit jo perillä", ja pysähtelin ajoittain kuvailemaan, mutta sään mukainen pukeutuminen ja vapaapäivä, niin eipä ollutkaan kiirettä takaisin kotiin. Loppulenkistä aurinko meni taas pilvien taakse, ja puhelinkin hyytyi pakkasessa, mutta oli kokonaisuudessaan aivan ihana talvilenkki!

P.S. Bongaa kuvasta harakka! :)

Vuoden eka juoksutavoite asetettu

Tulen nyt vähän niin kuin kaapista ulos, ja tunnustan, että laitoin juoksutapahtumailmon sisään jo ennen vuodenvaihdetta. Perinteisesti Paavo Nurmen puolikkaalle, joka on tänä vuonna 1. heinäkuuta. Viime vuoden puolella kun ilmoittauduin, niin sain ilman lisämaksua peruutusturvan ilmoittautumiselle, ja siksi uskalsin heittää nimen listaan, vaikka pystyin hölkkäämään vasta kilometrin lenkkejä. Nyt uskaltaudun jo kertomaan julkisesti ilmoittautumisesta ja tavoitteesta.

Olen nyt helmikuussa hölkännyt kahdesti 5 kilometrin lenkin. Maaliskuussa toivon pystyväni nostamaan matkaa 8 kilometriin ja huhtikuussa toivottavasti pystyn juoksemaan jo kympin. Polvi on ollut enimmäkseen oireeton ja olen suurimmaksi osaksi unohtanut koko polvivaivan olemassaolon. Mutta harvakseltaan polvi tuntuu lenkeillä, joten 100% vaiva ei ole vieläkään parantunut. Tällä hetkellä lenkkeilyä rajoittaa kuitenkin eniten alaselkä/SI-nivel, jonka vuoksi joudun aika paljon kuulostelemaan ja ottamaan varovasti. Vaikka vaiva ei juostessa tuntuisikaan, saattaa liian pitkä tai vääränlainen rasitus vetää alaselän jumiin, josta toipuminen kestää.

Tässä vaiheessa ei niinkään huolestuta se, ettenkö ehtisi puolimarakuntoon kesäksi. Jos olisin aloitteleva juoksija, joka pystyisi nyt just ja just 5 kilometrin juoksuun, niin fiksulla juoksuohjelmalla ehtisin hyvin neljässä kuukaudessa puolikkaan kuntoon. Ongelma onkin enemmän siinä, että vaikka vaivoja vielä olisi, niin pelkään, että vedän kisan läpi vaikka toista jalkaa perässä raahaten. Tavoitteena onkin nyt nostaa juoksumääriä maltillisesti ja edetä kroppaa kuunnellen. Puolimaratoniin on aikaa, enkä nyt höntyilemällä voita mitään. Konkreettinen tavoite kuitenkin kannustaa myös kuntouttamaan vaivoja, ja on henkisesti tärkeää, että kuntoutuksesta saisi jonkin palkinnon, tässä tapauksessa sen, että pystyisin juoksemaan puolikkaan kunnialla läpi!

Kulminaatiopiste

Olen totaalisen kyllästynyt talveen. Jonain vuonna tämä piste on saavutettu jo tammikuun puolivälissä, joten kai parempi, että tänä vuonna kyllästyminen saavutti huippunsa vasta helmikuussa. Mutta blaah, talvea on pahimmillaan vielä pari kuukautta jäljellä, tiedossa ei ole matkaa etelään eikä muutenkaan mitään kovin ihmeellistä.

Juoksuharrastuksen myötä talvista on tullut siedettävämpiä, mutta on tämä edelleen inhokkivuodenaikani. En tykkää liukkaista, en pimeästä, en kylmästä. Vaatekerrosten pukeminenkin on niin rasittavaa, ja jos erehtyy pukemaan liikaa tai liian vähän, niin olo on entistä epämukavampi. Tahdon lämpöä, valoa ja sulaa baanaa lenkkareiden alle.

Hölkkäsin tällä viikolla peräti kolme 4 kilometrin lenkkiä. Lukema tuntuu vähäiseltä, mutta tammikuussa tein vasta kaksi samanpituista lenkkiä. En ole vielä uskaltaunut pidentämään yhtään lenkkiä merkittävästi, mutta nämä nykyiset juoksumäärät eivät ole tuoneet selän toipumiseen takapakkia, joten olo on toiveikas. Mieli kirmailee jo reippaasti edellä kevättä ja haaveilen kunnon lenkeistä kevätauringossa. Vielä pitää kuitenkin malttaa, ja toppuutella itseään, etten nyt torppaa kuntoutumista yli-innokkuudella. Oli kuitenkin pakko kaivaa koneelta pari kuvaa viime toukokuun alusta, pitkiksellä napsittuja otoksia totta kai!

Viikonlopun "pitkis": 5km!

Ensimmäistä kertaa sitten lokakuun hölkkäsin näin pitkän lenkin. 5 kilometriä hissukseen, noin 9min/km. Hitaasti, mutta hitaasti taidan olla kuntoutumassa vaivoista!

Lenkin jälkeen olin oikeastaan yllättynyt siitä, ettei mihinkään sattunut. Polvessa hiukan tuntui, mutta kylmä auttoi, enkä ole polvesta huolissani, sillä jo viime elokuun juoksut osoittivat, etteivät lyhyet lenkit vie vaivaa pahempaan suuntaan. Alaselkä taas tuntui hiukan lenkin aikana, mutta kotiin päästyäni se on ollut täysin oireeton. Halusinkin nyt kokeilla juosta pidemmälle kuin pitkiin aikoihin, koska maanantaina on taas kiropraktikko, ja ajattelin, että jos jotain menee jumiin, niin se kyllä fiksaa... :D

Pääsin nyt tammikuussa uudelle fyssarille, ja sain sieltä hyvät jumppaohjeet tukilihaksille. Nyt osaan juostessakin pitää korsetin tiukkana, mutta valitettavasti en jaksa sitä kovinkaan pitkään vielä. Mulle tuottaa myös isoja vaikeuksia juosta teknisesti mahdollisimman hyvin. Yritän polvea säästääkseni juosta enemmän päkiöillä, kiinnittää huomiota askelkontaktiin ja pitää lantion oikeassa asennossa. Joku liikunnallisesti lahjakkaampi varmaan hanskaisi homman nopeammin, mutta mulle tuottaa suuria vaikeuksia pitää paketti kasassa. On niin paljon huomioitavaa, että jotenkin se paketti ja oma keskittyminen alkaa väkisin hajoilla parin kilometrin jälkeen. Silloin kun vaivoja ei ollut, ei ollut niin justiinsa, vaikka lantio välillä putosikin istuvampaan asentoon tai köpsyttelin kanta-askelluksella kilometristä toiseen.

Päivän lenkillä sää oli sumuisan vaaleanharmaa. Tielle satanut suojalumi oli peittänyt liukkauden, ja keli oli talvijuoksuun ihan loistava.