Liikkumattomuuskooste

Marraskuussa juoksukilometrejä pyöreä nolla. Kun lääkärit ja fyssarit olivat sitä mieltä, ettei juoksua kannattaisi enää jatkaa ennen kuin selän ja polven vaivat on voitettu, niin otin sitten neuvoista vaarin ja jätin ne lyhyetkin lenkit. Onko juoksemattomuudesta ollut apua? Jos on, niin jos olisin juossut, olisin varmaan jo vainaa, sillä marraskuussa vaivat ovat menneet vain huonompaan suuntaan.

Polvi on marraskuussa alkanut kipuilla taas uudestaan. Se tuntuu taas vaihteeksi aika omituiselle, kun polvi oli jo elokuussa parempi juoksusta huolimatta, eikä syys-lokakuussa mennyt mielestäni silloinkaan hullumpaan suuntaan. Nyt, kun liikunta on ollut minimissä, polvi alkaakin taas vaivata... Ainoa keksimäni selitys tuohon on, että kun selkä/pakarajumi on pahentunut, se on vaikuttanut myös polven asentoon tai askellukseen. On tämä kyllä ihan älytöntä. Puoli vuotta sitten kipeytyi polvi, sitten se aiheutti kolme kuukautta sitten selkäjumin ja nyt selkä on taas aiheuttanut polven kipeytymisen.

Selän jumi ja pakarassa oleva hermopinne eivät nekään ole tässä kuussa juuri helpottaneet. Jouduin toteamaan, että huolimatta siitä, että yritin joka päivä lähteä töistä noin tuntia aikaisemmin, perjantaina olen kuitenkin aivan jumissa työviikon istumisesta. Vaikka olen istunut satulatuolilla, välillä seissyt ja tehnyt taukojumppaa tilaisuuden tullen, en pysty tekemään kokonaista työviikkoa ilman, että selkä siitä kärsii.

Tänään mulla alkoikin sitten kahden viikon sairasloma. Saikun jälkeen olen pari päivää töissä, sitten on viikonloppu. Sen jälkeen olen taas pari päivää duunissa, kunnes jään joululomalle, ja loman jälkeen on taas vain muutama päivä töitä ennen viikonloppua. Toivon todella, että tämä auttaisi selkää paranemaan. En ole koskaan ollut muutamaa päivää enempää saikulla, joten tilanne on mulle outo ja tietyllä tavalla tuo myös negatiivisia fiiliksiä. Mietin, että olisinko työkuntoinen, jos olisin vain yrittänyt enemmän tai selviäisinkö töissä, jos vaan purisin hammasta ja särkylääkkeitä. Tiedostan kyllä, että näin puolen vuoden vaivojen jälkeen nuo ajatukset voisi unohtaa, mutta silti mulla on jotenkin huono omatunto, kun työt jää tekemättä. Samalla joudun kuitenkin myös toteamaan, että olen henkisestikin aivan rikki. Vaivat ovat vieneet yöunet ja rakkaimman harrastuksen, ja jatkuvien kipujen kanssa eläminen on hirveän raskasta.

Samalla kun työterveyslääkäri kirjoitti saikun, sain myös lähetteen ortopedille. Olen käynyt sekä työterveydessä että omalla terveysasemalla yhteensä neljällä eri lääkärillä, kolmesti työfyssarilla ja kolmesti naprapaatilla, joten en oikein enää jaksa hirveästi innostua uudesta hoitavasta tahosta. Toistaiseksi eniten apua on ollut naprapaattikäynneistä, vaikka sielläkin on enimmäkseen jumppautettu mua, ei se mitään ihmelääkettä ole tarjonnut.

Että sellaista.