Kunto laskee ja paino nousee

Varoitetaan heti alkuun, että postaus sisältää valitusta ja itsesääliä.

Kuten heinäkuun koosteessa mainitsin, ei polvi merkittävästi parantunut koko heinäkuun aikana. Elokuun alussa ehdin jo innostua, kun tein kaksi 6 kilometrin lenkkiä eikä polvessa tuntunut niiden johdosta mitään kummempaa. 6 kilsaa on ollut mulle nyt suorastaan pitkä lenkki, pidempiä lenkkejä en ole juuri juossutkaan. Innostuminen johti kuitenkin pettymykseen, kun tämän viikon maanantaina 4 kilometrin hölköttely saikin polven taas kipeytymään niin, että tiistaina parin kilometrin kävely töihin vihloi joka askeleella.

Maanantain lenkki oli muutenkin jokseenkin surkea. Yritin pitää vauhdin pk-tasolla, mutta ihan tasamaallakin sykkeet nousivat aerobisen kynnyksen päälle ja pienikin ylämäki nosti sykkeitä ihan älyttömästi. Olen tehnyt viime vuosina lukuisten tuntien ja kilometrien ajan työtä saadakseni sykkeet pysymään pk-lenkeillä tarpeeksi alhaalla. Olen siinä onnistunutkin, mutta nyt kun parin kuukauden ajan liikunta on ollut aika lailla minimissä, kunto laskee kuin lehmän häntä. Saman huomaa ihan arjessakin. Portaiden nousu viidenteen kerrokseen pistää hengästyttämään ja ylhäällä pitää oikeasti pysähtyä hetkeksi tasaamaan. Yksi syy siihen, miksi juoksuharrastus on niin kiva, on se, kun huomaa, miten kunto on hyvä ja hyvästä kunnosta on iloa koko ajan arjessa. Enää musta ei tunnu yhtään hyväkuntoiselta. Huomio on vähän hätkähdyttäväkin, kun olen nyt jo useamman vuoden ollut mielestäni hyvässä kunnossa, ja nyt huomaan, miten aiemmin sujuneet liikunnat eivät menekään lainkaan niin sujuvasti kuin aiemmin.

Toinen vähäisistä juoksuista seurannut negatiivinen muutos on painon kipuaminen ylöspäin. Vuonna 2013 painoin muistaakseni noin 63 kiloa. Tuosta paino kipusi viime vuonna noin 67 kiloon, mutta suurin hyppäys ylöspäin on ollut ihan tässä viime kuukausina. Viime viikonloppuna vaa’alla kohtasin 71 kilon lukemat. Koska olen pitkä (175cm), eivät muutaman kilon painonvaihtelut vielä varressa näy, mutta tämä paino kyllä näkyy ja tuntuu. Olen ollut suunnilleen koko ikäni normaalipainoinen. Joskus nuorena ehkä hetken alipainon puolella ja himppaisen ylipainossa vuonna 2009, jolloin olin masentunut, en harrastanut liikuntaa ja söin todella epäterveellisesti. Nyt en mielestäni ole masentunut, mutta tietty alakuloisuus vaivaa ja vaikuttaa myös siten, etten jaksa oikein huolehtia itsestäni. Kun noista isoimmista lukemista laihdutin vuonna 2010, niin se sujui painon putoamisen suhteen hyvin, mutta liian nopealla tahdilla ja turhan kontrolloidusti. Pidin ruokapäiväkirjaa, ja tietoisena siitä, miten päiväkirjaan usein alikirjataan, mulla oli lähes pakkomielteenä laittaa syömiset aina ensin ylös, ja vasta sitten uskalsin oikeasti syödä. Liian niukiksi vedetyt kalorit johtivat myös siihen, että laihdutus loppui ahmimiskohtauksiin ja syömisen normalisoinnissa oli tuon jälkeen tekemistä.

Niinpä ajatus laihduttamisesta ei tunnukaan nyt kovin hyvältä. Mutta ei myöskään ajatus lihomisesta kohti normaalipainon yläpäätä ja sen yli. Jottain siis tarttis tehdä. Vaikka paino onkin viime vuosina noussut, se on pysynyt suht tasaisena tai vähän laskenut silloin, kun olen juossut kunnon kilometrejä. Niinpä olen herkutellut liiankin huolettomasti enkä ole noudattanut oikein minkäänlaista kunnon ateriarytmiä. Nyt sama meno ei voi enää jatkua. Suurin osa vaatteista kiristää, eikä mulla ole erityisen hyvä olla. Herkuttelu on liiallista ja huonoja hiilareita tulee nautittua liikaa siten, että verensokeri heilahtelee päivän mittaan. Tiedän kyllä, miten syödä hyvin ja terveellisesti, mutta motivaatiota siihen ei tunnu arjen pyörteissä löytyvän, vaan hyvät aikomukset kaatuvat väsymykseen tai kiireeseen.

Toivon, että asioiden ylöskirjoittamisella saisin aikaan motivaatiota muutokseen. Joskus pelkästään ajatusten jäsentely kirjoittamalla auttaa, ehkä nytkin. Mitään kunnon suunnitelmaa painon pudotukseen tai kunnon kohotukseen mulla ei ole. Juoksemista yritän hissukseen käynnistellä polven ehdoilla. Ensijaisesti tietysti toivon, että polvi alkaisi vihdoin parantua, niin se kohottaisi sekä kuntoa että mielialaa.