Matkamuistoja Madeiralta

Tuolla mun esittelyssä on maininta matkailusta, mutta sitä ei ole blogissa vielä toistaiseksi harrastettu. Tässä kuitenkin hiukan matkamuistoja muutaman vuoden takaa.

Madeiralle lähdimme siskon kanssa äkkilähdöllä helmikuun alussa 2013. Tuo oli sinänsä hauska juttu, kun silloinkin tammikuun puolessa välissä oli just aivan hirveät pakkaset, Turussakin jopa -28 ja hinku lämpimään oli kova. Niinpä vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun idea syntyi, lähdimme jo matkaan. Madeirasta oli kyllä aiemmin ollut jo puhetta, mutta matkakohde konkretisoitui vasta siinä varausta tehdessä. Meillä olikin hyvin vähän ennakko-odotuksia saarta kohtaan, toivoimme vain, että sää olisi suotuisa patikoinnille ja että luonto olisi kehutun kaunis. Madeira on suurten korkeuserojen saari, jossa on ympäri vuoden melko mukavat olosuhteet, plusasteita on parikymmentä ja etelärannikon Funchalissa on usein aurinkoista. Meille sattuikin tosi hyvät lomasäät, joka päivä paistoi aurinko ainakin osan päivästä ja vain yhtenä iltana hiukan ripsotteli sadetta. Saari on nimenomaan patikointi- ja luontokohde, sillä hiekkarantoja ei saarella juurikaan ole, kuten ei myöskään mitään biletyskulttuuria. Madeiran erikoisuutena ovat kastelukanavat, levadat, joita pitkin pääsee keskelle saaren monimuotoista luontoa ja paikoin hyvinkin jännille vuorenrinteille kulkemaan.

Olimme etukäteen yrittäneet selvittää opaskirjoista sellaisia levada-reittejä, joista kaltaisemme sunnuntaikävelijät ja korkeanpaikankammoisetkin selviäisivät. Viikon reissulla teimme kaksi levada-vaellusta, joista erityisesti reittiä Jardim Botanico – Camacha voin suositella kaikille. Kulkemamme reitti on kuvattuna esimerkiksi kirjassa Madeira, Patikoitsijan paratiisi (Pentti Korpela), mutta kuljimme reitin päinvastaiseen suuntaan. Päätimme kulkea reitin päinvastaiseen suuntaan kuin opaskirjassa, sillä opaskirjassa reitti päättyi pitkään laskuosuuteen, ja meidän molempien mielestä oli kivempi ajatus ensin kiivetä ja sitten patikoida tasaista reittiä kuin tasaisen 7 kilometrin jälkeen laskeutua. Vaikka onkin fyysisesti raskaampaa kulkea ylämäkeen, on alamäkeen laskeutumisen tavallaan haastavampaa; teknisempää ja jalkojen pienille lihaksille rankkaa puuhaa. Levada da Serraa seuraileva reitti kulki puolivarjoisassa murattien peittämässä metsikössä sopivan leveänä eikä tarjonnut liian jylhiä näkymiä vaan paljon erilaisia kasveja ja miellyttävää patikointia.

Toisen levadavaelluksemme alkuun kävimme Gabo Giraon jyrkänteellä, jossa pystysuoran 580 metrin kallioseinämän päälle on rakennettu lasipohjainen näköalatasanne. Tuo oli aika hurja paikka. Sisko ei korkeanpaikankammoltaan uskaltautunut ollenkaan lasin päälle, ja minäkin hipsin siihen varovasti hivuttautuen ja pysyen kokoajan metrin etäisyydellä reunakaiteesta.

Funchalin hotellialueella, Lidossa, kulki kiva rantabulevardi, jota pitkin tuli käveltyä tai juostua lähes joka päivä. Rantabulevardilla oli useampia jyrkkiä laskuja ja nousuja, tasaisemman baanan aamulenkeille tarjosi hotellimme edestä kulkeva pääkatu, Estrada Monumental. Viikon reissulla tein kolme noin 5 kilometrin aamulenkkiä em. reittejä. Kävimme myös Funchalin lähellä Montessa, jossa kasvitieteellinen puutarha tarjosi paljon nähtävää ja josta tulimme alas perinteisellä kelkka-ajelulla jyrkkiä katuja pitkin. Viimeisenä lomapäivänä suuntasimme merelle katamariinilla, ja aurinkoisen, mutta tuulisen purjehduksen kohokohta olivat veneemme eteen ja sivuille uimaan tulleet pyöriäiset sekä näkymät jylhälle rannikolle mereltä käsin.

Miksi olen nyt intoutunut muistelemaan tätä reissua? Koska varasimme juuri siskon kanssa uuden reissun saarelle! Matkaamme Madeiralle taas maaliskuun puolivälissä, ja kuin mitkäkin eläkeläiset varasimme huoneen myös samasta hotellista kuin viime vierailulla. Olen nyt jo fiilistellyt matkaa aika lailla, kun Suomen talviset säät tuntuvat niin luotaantyötäviltä. Lainasin kirjastosta kaikki mahdolliset opaskirjat saaresta ja matkaohjelma on jo aika lailla suunniteltu, vaikka reissuun on vielä 1,5 kuukautta aikaa! Reissupostauksiakin on siis tulossa!